Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka pääsit/jouduit pysyvälle eläkkeelle mt-ongelmien takia: kauanko olit määräaikaisella kuntoutustuella?
27.04.2020 |
Kauanko olit määräaikaisella kuntoutustuella, jota haetaan yleensä (?) aina vuodeksi? Koska haettiin pysyvää eläkettä? Mitä diagnooseja sinulla on? Koska aloit oirelemaan, koska kuntoutustuelle ja koska pääsit eläkkeelle ja ikäsi nyt? Oliko helpotus?
Kommentit (18)
Mikä tuommoinen normaali työkyvyttömyyseläke on kuukaudessa? Jos oletettaisiin, että viimeksi töissä ollessa palkka ollut esim 5500€/kk?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuommoinen normaali työkyvyttömyyseläke on kuukaudessa? Jos oletettaisiin, että viimeksi töissä ollessa palkka ollut esim 5500€/kk?
Riippuu siitä, miten paljon töitä olet elämässäsi tehty ja minkä ikäinen olet, eli mistä asti tekemäsi työ on kerryttänyt eläkettä. Kysy eläkeyhtiöstäsi kertymää. Siihen lasketaan vielä vähän lisää jos vanhuuseläke on vuosien päässä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuommoinen normaali työkyvyttömyyseläke on kuukaudessa? Jos oletettaisiin, että viimeksi töissä ollessa palkka ollut esim 5500€/kk?
Riippuu iästäsi tuleeko elinaikakerroin päälle 5 eläkevuoden jälkeen, mutta karkea arvio noin 45%kk palkasta.
4 vuotta kuntsarilla. En tiedä eläkediagnoosiani koska en ole mitään papereita saanut. Osaan kuitenkin aavistella jotain. 38v olin kun pääsin.
Olin 12 vuotta kuntoutustuella, diagnooseja niin pitkä lista etten jaksa luetella. Oireilu alkoi teini-iässä, eläkkeelle pääsin 32-vuotiaana. Eläkettä ei haettu, vaan Kelaan meni jälleen kerran hakemus kuntoutustuen jatkosta. Kela kuitenkin päätti laittaa minut pysyvälle eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin 12 vuotta kuntoutustuella, diagnooseja niin pitkä lista etten jaksa luetella. Oireilu alkoi teini-iässä, eläkkeelle pääsin 32-vuotiaana. Eläkettä ei haettu, vaan Kelaan meni jälleen kerran hakemus kuntoutustuen jatkosta. Kela kuitenkin päätti laittaa minut pysyvälle eläkkeelle.
Mahtoi olla helpotus? Miten sinua yritettiin kuntouttaa?
Päiväsairaalan tutkimusjakson jälkeen sain 2 vuotta kuntoutustukea, sen jälkeen muutamia puolen vuoden jaksoja, en ymmärrä mikähän järki siinäkin oli.
Sitten uusi lääkäri esitti pysyvän eläkkeen hakemista, olin siinä vaiheessa kypsä hakemusrumbaan ja suostuin, eikä niitä töitäkään tiedossa ollut, olen käytännössä pätkätöitä lukuun ottamatta ollut työtön aina.
Diagnoosina harhaluuloisuushäiriö ja masennus ilmeisesti, minulla on kyllä selkeästi pakko-oireinen häiriö mutten tiedä onko diagnoosia, vaikka sen vuoksi hoitoon jouduinkin.
En ole nähnyt tuota viimeisintä lausuntoa.
Kolmikymppisenä sairastuin, 36-vuotiaana kuntoutustuelle jne., nyt olen viisikymppinen, ja olen monta kertaa huokaissut kaikkien aktiivimallien myötä, että hain ja sain sen eläkkeen silloin, vaikka minimi onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoottinen masennus
Harhaluuloisuushäiriö
Eristäytyvä ja estynyt persoona
Sosiaalisten tilanteiden pelko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12 vuotta kuntoutustuella, diagnooseja niin pitkä lista etten jaksa luetella. Oireilu alkoi teini-iässä, eläkkeelle pääsin 32-vuotiaana. Eläkettä ei haettu, vaan Kelaan meni jälleen kerran hakemus kuntoutustuen jatkosta. Kela kuitenkin päätti laittaa minut pysyvälle eläkkeelle.
Mahtoi olla helpotus? Miten sinua yritettiin kuntouttaa?
Psykoterapiaa 5 vuotta + vuosia psykologi- ja muita juttelukäyntejä, X määrä erilaisia toimintaterapiaryhmiä, sairaalajaksoja taisi olla parikymmentä, päiväosastolla olin myös jonkin aikaa. Kaikkea en edes muista. Ja joo, oli tosiaan helpotus. Nyt ei enää tarvitse yrittää, mutta eläkkeessä on tietysti se huono puoli, että psykiatrista hoitoa ei sille päästyään enää missään tilanteessa saa. Korkeintaan osastolle voi päästä hetkeksi jos tilanne on täysin katastrofaalinen, mutta mitään muuta apua ei ole mahdollista saada mistään. Hoito lopetettiin kahdessa kuukaudessa sen jälkeen kun sain eläkkeen, ja koska en tiennyt että pysyvä eläke on tulossa, se tuli melkoisena shokkina. Lääkärikäyntejäkään ei enää ole, lääkkeet uusitaan terveyskeskuksessa Kannan kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12 vuotta kuntoutustuella, diagnooseja niin pitkä lista etten jaksa luetella. Oireilu alkoi teini-iässä, eläkkeelle pääsin 32-vuotiaana. Eläkettä ei haettu, vaan Kelaan meni jälleen kerran hakemus kuntoutustuen jatkosta. Kela kuitenkin päätti laittaa minut pysyvälle eläkkeelle.
Mahtoi olla helpotus? Miten sinua yritettiin kuntouttaa?
Psykoterapiaa 5 vuotta + vuosia psykologi- ja muita juttelukäyntejä, X määrä erilaisia toimintaterapiaryhmiä, sairaalajaksoja taisi olla parikymmentä, päiväosastolla olin myös jonkin aikaa. Kaikkea en edes muista. Ja joo, oli tosiaan helpotus. Nyt ei enää tarvitse yrittää, mutta eläkkeessä on tietysti se huono puoli, että psykiatrista hoitoa ei sille päästyään enää missään tilanteessa saa. Korkeintaan osastolle voi päästä hetkeksi jos tilanne on täysin katastrofaalinen, mutta mitään muuta apua ei ole mahdollista saada mistään. Hoito lopetettiin kahdessa kuukaudessa sen jälkeen kun sain eläkkeen, ja koska en tiennyt että pysyvä eläke on tulossa, se tuli melkoisena shokkina. Lääkärikäyntejäkään ei enää ole, lääkkeet uusitaan terveyskeskuksessa Kannan kautta.
Sulla ei ole minkäänlaisia keskustelujakäyntejä missään? :( Onko sulla psykoottisia oireita? Montako eri lääkettä? Neuroleptejä, masennuslääkkeitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 12 vuotta kuntoutustuella, diagnooseja niin pitkä lista etten jaksa luetella. Oireilu alkoi teini-iässä, eläkkeelle pääsin 32-vuotiaana. Eläkettä ei haettu, vaan Kelaan meni jälleen kerran hakemus kuntoutustuen jatkosta. Kela kuitenkin päätti laittaa minut pysyvälle eläkkeelle.
Mahtoi olla helpotus? Miten sinua yritettiin kuntouttaa?
Psykoterapiaa 5 vuotta + vuosia psykologi- ja muita juttelukäyntejä, X määrä erilaisia toimintaterapiaryhmiä, sairaalajaksoja taisi olla parikymmentä, päiväosastolla olin myös jonkin aikaa. Kaikkea en edes muista. Ja joo, oli tosiaan helpotus. Nyt ei enää tarvitse yrittää, mutta eläkkeessä on tietysti se huono puoli, että psykiatrista hoitoa ei sille päästyään enää missään tilanteessa saa. Korkeintaan osastolle voi päästä hetkeksi jos tilanne on täysin katastrofaalinen, mutta mitään muuta apua ei ole mahdollista saada mistään. Hoito lopetettiin kahdessa kuukaudessa sen jälkeen kun sain eläkkeen, ja koska en tiennyt että pysyvä eläke on tulossa, se tuli melkoisena shokkina. Lääkärikäyntejäkään ei enää ole, lääkkeet uusitaan terveyskeskuksessa Kannan kautta.
Sulla ei ole minkäänlaisia keskustelujakäyntejä missään? :( Onko sulla psykoottisia oireita? Montako eri lääkettä? Neuroleptejä, masennuslääkkeitä?
Ei ole enää onneksi psykoottisia oireita. Lääkityskin on vähennetty minimiin, nykyään syön enää Ketipinoria. Silloin kun hoitoni lopetettiin minulla oli myös rauhoittava ja unilääke, mutta ne jouduin lopettamaan, koska niitä oli tosi vaikea saada TK:ssa uusittua. Ei ole ollut keskustelukäyntejä missään yhdeksään vuoteen, olen kyllä monesti yrittänyt eri paikoista saada apua kun tilanne on ollut pahempi, mutta ei onnistu. Missään. Nyt en ole muutamaan vuoteen enää edes yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kuinka monta vuotta olin kuntoutustuella, varmaan heti sen jälkeen kun lopetin koulun täytettyäni 17v. Mut siis huostaanotettiin ja olin vuosia laitoksissa joten en oo ihan perillä näistä. Mut eläkepäätös tuli kun olin 25v. Diagnooseina keskivaikea masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko sekä selektiivinen mutismi. Jonkin näköinen dissosiaatiohäiriö löytyy myös, sen huomasi vasta psykoterapeutti jolla aloin käymään viime vuonna kun olin jo 28v. Aloin oireilemaan puhumattomuudella jo pienenä, olin 6v. kun sain diagnoosin mutismista. Ongelma ilmeisesti lähti siitä kun isä käski olemaan hiljaa, äiti suuttui jos en puhunut tai jos puhuin liikaa. Äiti myös löi mua ja musta tuli tosi sulkeutunut. Masennuin nuorena, 14-vuotiaana olin sen takia suljetulla osastolla jne.
Eläkepäätös oli tavallaan helpotus, harmittaa vaan ettei musta tullut työkykyistä. Pyysin psykoterapiaan pääsyä kun ajattelin että jos mun ongelmat voisi vielä hoitaa, mut eihän siihen ollut varaa kun olin kuntoutustuella. Oli rahaa vuosien laitoshoitoihin, ketään ei kiinnostanut se että koin väkivaltaa silloinkin. Ketään ei kiinnostanut traumataustani, miten äiti hakkasi mua ja isäpuoli äitiä, koulukiusaamista jne. Laitoksessa mut rikottiin täysin. Sitte kun halusin parantua niin juu lääkkeet saa ja se siitä. Eipä mun ongelmia lääkkeillä korjattu. Kävin kyllä psykiatrisella sairaanhoitajalla puhumassa mut ei sitä edes kiinnostanut mun menneisyys. Nyt maksan psykoterapiani ite, onneksi löysin hyvän terapeutin joka antaa alennusta. Että juu, päin mäntyä meni kyllä tää "hoito" mun kohdalla..
Olisinko jotain 3 vuotta ollut kuntsarilla. En oikein muista, kun olin siinä pitkään saikulla ja välillä työttömän statuksella kun eka kuntsari ei mennyt aluksi läpi. 34 vuotiaana kuitenkin toistaiseksi voimassa olevalle eläkkeelle ja siitä nyt "nauttinut" 7 vuotta.
Hoitoresistentti masennus tähän ajoi, oireet alkoi jo lapsena. Koko peruskoulun kestänyt raaka psyykkinen ja fyysinen kiusaaminen (pahoinpitely) tähän johti. Mulla oli niin paljon haaveita ja haluja lapsena, nyt ne kaikki ovat mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin eka vuoden saikulla, sit 4 vuotta kuntoutustuella ja sitten lopullinen eläke jolloin täytin juuri 34 vuotta. Dg pakkoajatuspainotteinen ocd ja kaksisuuntainen mielialahäiriö psykoottisin oirein. Lääkkeitä olen syönyt vaikka mitä ja tutkimuksissa käynyt, mistään ei ollut kuitenkaan niin paljon apua että olisin pystynyt työelämään.
Olin sairaslomalla noin 10 vuotta putkeen, työkykyselvityksessä auttoivat tekemään hakemuksen ja eläke myönnettiin.
miehelläni psykoottinen masennus, skitsoaffektiivinen häiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, epäiltiin myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä. lisäksi tuki- ja liikuntaelinten vaivoja. sai sähköhoitoa 12 kertaa ja oli 3 kertaa psykiatrisessa sairaalassa useita viikkoja. sairauslomalla 2 vuotta ja kuntoutustuella 3 vuotta ennen eläkettä.
16 vuotta kuntoutustuella. Oireilu alkoi jo lapsena, sitten psykoosi pamahti päälle 17-vuotiaana. Sen jälkeen en ole sairaalassa ollut, oli vain keskustelua hoitajan kanssa, psykologin tapaamisia, jne. Kävin myös psykoterapiassa 2,5 vuotta, mutta en hyötynyt siitä, kemiat eivät vain kohdanneet terapeutin kanssa enkä tykännyt hänen työskentelytavoistaan, vaan koin ne toimimattomiksi.
Hoitotahoni ei suostunut sitten millään pysyvän eläkkeen hakemiseen, vaikka kuinka tappelin sen puolesta. Olin 34, kun hoitajani vaihtui, ja tämä uusi hoitaja suostui viemään asiaa eteenpäin. Hakemus lähti kelaan, ja VIIKON päästä tuli myöntävä päätös. Niitä kuntoutustuen jatkohakemuksia oli siellä veivattu aina pari kuukautta.
Ja diagnoosi on paranoidinen skitsofrenia.
Ap toivoo pysyvää eläkettä. Diagnooseja mm
- keskivaikea masennus (välillä vaikea)
- OCD
- tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus
- ei-elimellinen psykoottinen häiriö