G ERONNEILLE: Kuinka vanhoja lapsenne olivat, kun teille tuli avioero?

Eli eroprossessi lähti alulle jo lapsen ollessa vuoden ja lopullinen ero (harkinta-ajan jälkeen) tuli kun lapsi oli noin 2v.

Syitä en lähde erittelemään kun niistä on tuskin kenellekkään mitään hyötytä. Eli me vaan ei sovittu yhteen ja näin oli parempi kaikille. Ja me käytiin terapiassa reilu 6kk.

Ja eron syy oli se ,että mies ilmoitti eräänä päivänä ettei olekkaan valmis isäksi ja on löytänyt uuden naisen(tytön pikemminkin). Lähti sitten 17 vuotiaan neitosen matkaan ja hylkäsi totaalisesti lapsensakkin:(

Erottiin minun aloitteestani. Taustalla moni syitä - summa summarum emme vain sopineet yhteen. Nykyisin kummallakin uudet perheet ja välit hyvät (voidaan kyläillä puolin ja toisin koko perheen voimin jne).

eli meillä mies ei halunnut muuttaa omia tapojaan ja näkemyksiään, oli asenne " tälläinen olen, ota tai jätä" .

Jossain vaiheessa se omakin energia hiipui ja oli pakko antaa periksi. Jälkeenpäin olen ollut erittäin kiitollinen ex:lle ettei minun aneluista huolimatta jäänyt luokseni. Sillä ero oli hänelle se kriisi jota tarvitsi kasvaakseen isäksi lapsellemme ja minä löysin minulle sopivan miehen. Eli me kaikki voitimme kun lapsi sai isän jota kiinnostaa nykyään lapsen asiat ja hän vaikuttaa lapsen elämään todella paljon. Minä (ja myös ex) löysimme sellaiset puolisot joiden kanssa elämä on tasapainossa. Meillä oli sellainen erittäin intohimoinen suhde ja koitimme sen intohimon voimalla saada arkea toimimaan monta vuotta. Lähtökohdat ja elämän arvot olivat vain niin erilaisia ettei se olisi koskaan toiminut.

Mies lähti toisen matkaan.

Elämä jatkui ihan samanlaisena kuin aiemminkin (isä oli reissutöissä ja tapasi joka tapauksessa lasta harvemmin). Joskus nyt isompana lapsi on sanonut, että olisi kiva jos isi ja äiti olisivat yhdessä. Samaan hengenvetoon löytää kyllä monta syytä, miksi on kivaa kun molempien uudet puolisot kuuluvat " perheeseen" .



5

Olihan nuorin vasta 1kk vanha. Ei silloin 1v5kk vanhakaan osanut vielä ymmärtää eroa. Ehkä senkin takia että isä ei alunperinkään koskaan viettänyt aikaa vanhimman lapsen kanssa. Nyt lapset on 4 ja ja kohta 6v, eikä kumpikaan heistä ole koskaan kysynyt isästään.

Tapaus 1:

lapset 5v. ja 3v. kun avioero vireille. Eron syynä isän alkoholismi.



Olen itse tuo vanhempi noista lapsista ja olen sitä mieltä, että se oli todellakin oikea ratkaisu. Isän alkoholinkäytön takia äiti ei voinut taata meille lapsille turvallista kotia ja lapsuutta. Saimme kuitenkin pitää hyvät yhteydet isään, koska äiti ei koskaan moittinut tai haukkunut isää kuultemme.



Tapaus 2:

lapset 5v. ja 1v., avioero käynnissä. Eron syynä rakkauden loppuminen jo 2 vuotta sitten miehen puolelta, mutta ei halunnut heti luovuttaa. Suhde ei kuitenkaan kertakaikkiaan toiminut, pari riiteli koko ajan rajusti ja lasten onnellisen lapsuuden takia mies haki eroa ja muutti pois kotoa. Syy siis jotta lapset eivät joutuisi katselemaan vanhempiensa riitelyä enempää. Lasten äiti tappelee nyt rahasta ja kieltää isää tapaamasta lapsiaan omaan väsymykseensä vedoten.

Ero otti koville myös lapsille. isää olli ikävä ja toisaalta minun. äidin pahaolo, suretti lapsia vaikka sitä yritinkin heiltä piilottaa. Isä lähti toisen naisen luo. Uuden eroa käsiteltiin lasten kanssa kun he olivat noin 5-6v halusivat tietää miksi erosimme, miksi emme voi muuttaa takasin yhteen jne. Lapsilla ei ole oman kertomuksensa mukaan mitään muistikuvia elämästään ydinperheessään. isänsä kanssa tapaavat säännöllisesti joka toinen vkl.

Eikä tilannetta helpottanut se, että isä löysi uuden ennen lopullista eroa ja harvensi lasten tapaamisen noin 1-2 krt/2 kk. Nyt lopullisesta erosta 1,5 v ja lapset iloisen oloisia.