Onko räppi mielestäsi hyvää vai huonoa iskelmämusiikkia?

Räppi ei ole musiikkia lainkaan. Se on taidemuoto, jota voi verrata kollaasien tekemiseen. Palasia musiikista kopioidaan ja monistetaan teknisesti ja päälle lausutaan runoja, mikä osuus on se varsinainen räppi. Jonkinlaista rytmistä puhelaulua enintään, mutta musiikin kanssa sillä on hyvin vähän yhteistä vaikka musiikinlataisten taustojen päälle liimattaisiinkin. 

En kuuntele. 

En kuuntele, siinä mielessä se on hyvää, että myy. Iskelmä nimitys tulee juuri tuosta kaupallisesta määritelmästä, kuten myös hitti tai fanit. Jos alamme keskustelemaan musiikillisesta sisällöstä niin omakohtaisesti kallistuisin 1950-2020- lukujen moderniin taidemusiikkiin niin jazzin, kuin perinteisen orkestraation kannalle. En kuitenkaan usko, että kukaan voi olla määrittelemässä sitä mikä on hyvää tai huonoa jonkun toisen puolesta. Äänen kuuleminen synnyttää aivokemiallisen reaktion ja sähköimpulssin joka luo assosiaatioita jokaisella eri lailla, jotkut haluavat bassomaista ison joukon tai suuren eläimen ääntä, jotkut pitävät taas siitä tasaisena sydämenääntä jäljittelevänä kohtukokemuksena. Harjaantuneempi korva keskittyy monimutkaisempaan rytmiin ja harmoniaan, kukaan ei ole oikeassa jokainen vaan kokee omalla tavallaan.

Siteeraan Tapani Kansaa. Kyse on pelkästä puhelaulusta.

Ehdottomasti on.

Nikke T oli hyvä ja Raptori.

Kyllähän se tuntuu yllättävän hyvin iskelmänä toimivan, kertosäkeet jäävät soimaan päähän, suuri yleisö kuuntelee ja Elastisen on joka mummon unelmavävy. Itse en tällaisesta iskelmäräpistä niin perusta, kuten en iskelmäpopista tai -rokistakaan. Iskelmästä makuuni ovat vanhemman ajan iskelmät ja räpistä sellainen, joka ei tavoittele suuren yleisön suosiota posiposi-asenteellaan.