Lue keskustelun säännöt.
Olen lomautettu, yksinäinen nainen. Kaipaan neuvoja.
24.04.2020 |
31v. Olen vuosia ollut ilman minkäänäköisiä kontakteja, varsinkin miehiin. Vaikka päivittäin olen mennyt töihin niin harvemmin tulee vastaan kiinnostavia tapauksia. Enkä minä ammattilaisena todellakaan ala asiakkaita iskemään! Ystävät onnellisesti parisuhteissa.
Olen alkanut syömään rauhottavia tähän yksinäisyyteen, meen paniikkiin kun ei ole ketään kenen kanssa vois olla, Corona ei ole mitenkään muuttanut elämäni.
Netti deittailusta ei tuu yhtään mitään. Mitä vois tehdä? Ja missä voisin tutustua miespuolisiin?
Kommentit (18)
Ajatuksia? Kaipaan jotain neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei netin kautta? Kaverihaku.net tai suomi24-palsta.
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksia? Kaipaan jotain neuvoja.
Varmasti ajatuksesi ovat sellaisia joihin moni sinkku, yksinasuja voi yhtyä. Monella meistä on ihmiskontaktit juuri nyt vähissä. Ei ole ketään kelle jutella tai ketään kenen kanssa nauraa. Puuttuu myös intiimit ja läheisemmät kontaktit, joita on nyt hankalampaa hakea. On selvää, että toisen ihmisen läsnäolo ja vuorovaikutus toimivat rauhoittavina tekijöinä. Me yksinäiset joudumme nyt hakemaan voimaa sisältämme ja usein tämä voi olla vaikeaa, jopa ylivoimaista. Olisi kiva, jos olisi joku jolle uskoutua ja joku kenen kanssa voisimme tukea toisiamme. Ei sen tuen tarvitsisi edes tapahtua samassa tilassa vaan ihan keskustelu tai toisen näkeminenkin auttaisivat rikkomaan tämän yksinäisyyden kierteen.
Mikä tähän sitten on ratkaisu? Jos tietäisin sen en varmaan tänne kirjoittelisi. Toivotaan, että joku meistä sen keksii ja toisille sen sitten jakaa.
Ei ole tullut vastaan ketään kiinnostavaa. Se kertonee jo sinusta nirppanokka paljon. No laita tinderiin ilmoitus. Saat 15 minuutissa poikaystävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tullut vastaan ketään kiinnostavaa. Se kertonee jo sinusta nirppanokka paljon. No laita tinderiin ilmoitus. Saat 15 minuutissa poikaystävän.
Taas tätä. Olen ap:n kanssa aivan samassa tilanteessa ikää ja asuinpaikkaa myöten ja olen nettideiteiltä saanut pakkeja seuraavista syistä: liian laiha (52-kiloisena...), väärän väriset hiukset, ei hyväksy että minulla on koira etc.
Että joo, me naisethan tässä nirsoja ollaan.
Mitä harrastatte AP ja viesti #7 ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on totaalisen yksi , niin yksin, että sen sietämiseen tarvitaan jo lääkitystä ja sinä tulet ja haukut häntä nirppanokaksi. Just.
Kuka haluaa parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka ainut motiivi on oman yksinäisyyden poistaminen? Kuka haluaa parisuhteeseen, josta puuttuu parisuhteeseen kuuluvat tunteet? En minä ainakaan.
Ymmärrän täysin mistä aloittaja puhuu. Työelämästä ei kumppania saa, baareissa ei juokse ja netin kautta hakeminen ei vain tunnu itselle oikealta tavalta.
Itse olen hyvin yksinäinen ja tämä korona-aika vain korostaa sitä. Ystäviä on, mutta he kaikki ovat perheellisiä enkä heidän elämäänsä mahdu kuin pääsääntöisesti tekstiviestien kautta. Kontakteja ystäviin on lähes päivittäin, mutta se ei kasvokkain kohtaamista korvaa.
Elämä on sitä, että heräät yksin, käyt lenkillä yksin, syöt kotona yksin. Ennen koronaa kävit elokuvissa yksin, salilla yksin jne.
Mukavaa tekemistä kyllä riittää, mutta jatkuva yksinäisyys syö sielua syvältä, niin syvältä, etten toivo kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Jatkuva yksinäisyys tuo hiljalleen mieleen toistuvat ajatukset siitä, että omalla elämällä ei ole mitään merkitystä ja alkaa pohtimaan miksi on yleensä edes olemassa, miksi jatkaa tässä loputtomassa hiljaisuudessa yksin.
Itse en enää hae miestä parisuhteeseen, mutta toivoisin löytäväni jonkun ystävän, jonka kanssa voisi tavata kasvokkain säännöllisesti, suunnitella jotain mitä odottaa tulevaisuudessa esim. ulkomaan matkaa ym.
Ystävyyksiä ei niin vain saa. Omalta kohdaltani voin kertoa, että yksinäisyyden poistamisen yrittämättömyydestä minua ei ainakaan voi syyttää. Olen harrastanut paljon, opiskellut, ollut vapaaehtoistyössä, muuttanut toiseen kaupunkiin ja niin edelleen. Tai saa, mutta koska tässä iässä monella on jo omat parisuhteet ja perheet, et heidän elämään kovin usein mahdu. Ymmärrän kyllä tämän, mutta omaa tilannetta se ei helpota.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: meitä on täällä monia muitakin. En yleensä kirjoittele millekään palstoille, mutta halusin tukea sinua, koska uskon tietäväni mitä tunnet ja koet. Tämä korona vaan pahentaa yksinäisyyden tunnetta ja kaiken voiman joutuu todellakin hakemaan oman itsensä sisältä, että jaksaa.
Elämässäni olevat ihmiset kyllä tietävät tilanteeni, mutta eivät ymmärrä. Sen olen huomannut, että asiasta on turha puhua kenellekään, joka ei yksinäisyyttä ole kokenut. Kyse ei ole yksin asumisesta tai kumppanin puutteesta vaan totaalisesta yksinäisyydestä, jossa pahimmillaan viikko ja kuukausitolkulla ainoat puhekumppanit ovat työkaverit sekä kaupan kassa, jolle sanot moi ja kiitos.
Sitkuttelen elämässä eteenpäin, yritän keksiä mielekästä tekemistä ja yritän löytää syitä miksi täällä yleensä olen.
Ja yritän valaa toivoa itseeni, että kaikki muuttuu vielä joskus paremmaksi.
Ryhdy vapaaehtoiseksi, siitä saa iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona taisteluun vapaaehtoiseksi.
Ilmoituksua löytyy netistä. Sieltä saat todellisia ystäviä, ehkä löydät sen oikeankin...
Sinua tarvitaan mukaan! ❤️
Miksi yhtäkkiä ahdistut siitä, jos normaalisti olet yksin vapaalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivo paremmasta kirjoitti:
Ihminen on totaalisen yksi , niin yksin, että sen sietämiseen tarvitaan jo lääkitystä ja sinä tulet ja haukut häntä nirppanokaksi. Just.
Kuka haluaa parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka ainut motiivi on oman yksinäisyyden poistaminen? Kuka haluaa parisuhteeseen, josta puuttuu parisuhteeseen kuuluvat tunteet? En minä ainakaan.
Ymmärrän täysin mistä aloittaja puhuu. Työelämästä ei kumppania saa, baareissa ei juokse ja netin kautta hakeminen ei vain tunnu itselle oikealta tavalta.
Itse olen hyvin yksinäinen ja tämä korona-aika vain korostaa sitä. Ystäviä on, mutta he kaikki ovat perheellisiä enkä heidän elämäänsä mahdu kuin pääsääntöisesti tekstiviestien kautta. Kontakteja ystäviin on lähes päivittäin, mutta se ei kasvokkain kohtaamista korvaa.
Elämä on sitä, että heräät yksin, käyt lenkillä yksin, syöt kotona yksin. Ennen koronaa kävit elokuvissa yksin, salilla yksin jne.
Mukavaa tekemistä kyllä riittää, mutta jatkuva yksinäisyys syö sielua syvältä, niin syvältä, etten toivo kenenkään joutuvan kokemaan samaa. Jatkuva yksinäisyys tuo hiljalleen mieleen toistuvat ajatukset siitä, että omalla elämällä ei ole mitään merkitystä ja alkaa pohtimaan miksi on yleensä edes olemassa, miksi jatkaa tässä loputtomassa hiljaisuudessa yksin.Itse en enää hae miestä parisuhteeseen, mutta toivoisin löytäväni jonkun ystävän, jonka kanssa voisi tavata kasvokkain säännöllisesti, suunnitella jotain mitä odottaa tulevaisuudessa esim. ulkomaan matkaa ym.
Ystävyyksiä ei niin vain saa. Omalta kohdaltani voin kertoa, että yksinäisyyden poistamisen yrittämättömyydestä minua ei ainakaan voi syyttää. Olen harrastanut paljon, opiskellut, ollut vapaaehtoistyössä, muuttanut toiseen kaupunkiin ja niin edelleen. Tai saa, mutta koska tässä iässä monella on jo omat parisuhteet ja perheet, et heidän elämään kovin usein mahdu. Ymmärrän kyllä tämän, mutta omaa tilannetta se ei helpota.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: meitä on täällä monia muitakin. En yleensä kirjoittele millekään palstoille, mutta halusin tukea sinua, koska uskon tietäväni mitä tunnet ja koet. Tämä korona vaan pahentaa yksinäisyyden tunnetta ja kaiken voiman joutuu todellakin hakemaan oman itsensä sisältä, että jaksaa.
Elämässäni olevat ihmiset kyllä tietävät tilanteeni, mutta eivät ymmärrä. Sen olen huomannut, että asiasta on turha puhua kenellekään, joka ei yksinäisyyttä ole kokenut. Kyse ei ole yksin asumisesta tai kumppanin puutteesta vaan totaalisesta yksinäisyydestä, jossa pahimmillaan viikko ja kuukausitolkulla ainoat puhekumppanit ovat työkaverit sekä kaupan kassa, jolle sanot moi ja kiitos.
Sitkuttelen elämässä eteenpäin, yritän keksiä mielekästä tekemistä ja yritän löytää syitä miksi täällä yleensä olen.
Ja yritän valaa toivoa itseeni, että kaikki muuttuu vielä joskus paremmaksi.
Mulla on pitkälti sama tilanne. Nyt oon ollut talvilomalla ja töissä etänä viikkokaupalla, joten yksinäisyys alkaa syödä psyykettä pahasti. Asutko Helsingissä?
Minä voisin ainakin mieluusti tutustua ainakin siten, että voitaisiin joskus jutella ja nähdä. En siis suotta lataisi liikaa painolastia sille, että ratkaisisin tilanteesi ja meistä tulisi sydänystäviä, mutta voitaisiin olla tuttuja/kavereita edes.
Edellinen jatkaa: voitais vaikka nähdä ihan nyt vappuviikoloppunakin jossain päin Helsinkiä ja sitä ennen jutella. Mä en itse oo missään sosiaalisissa harrastuksissa ainakaan, ja siis mulla ei ole yhtään läheistä vapaa-ajan kaveria tai ystävää Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Mitä vois tehdä?
- No älä nyt ainakaan Tinderiin mene. Valitset sieltä kuitenkin automaattisesti kovimmat panomiehet, sitten olet jonkun valehtelevan narsistin pantavana kuukauden, ja toisen samanlaisen äijän kanssa vielä perään toisen kuukauden huijattavana, ja sen jälkeen vihaat miehiä loppuelämäsi.
2) Ja missä voisin tutustua miespuolisiin?
- Korona-aikana: nettideitit (ei tinder), harrastusaiheiset keskustelupalstat liittyen kiinnostuksenkohteisiisi
Korona-ajan jälkeen: harrastukset, tapahtumat ja muut kokoontumiset, joissa on sinua kiinnostavaa ohjelmaa ja mahdollisesti sinua kiinnostavia miehiä; lisäksi kaikki ammatilliset tapahtumat, jos kaupungissasi järjestetään esim. alueellisia kokoontumisia liittyen ammattiisi ja siellä sattuisi myös olemaan miehiä
M/39
Vierailija kirjoitti:
1) Mitä vois tehdä?
- No älä nyt ainakaan Tinderiin mene. Valitset sieltä kuitenkin automaattisesti kovimmat panomiehet, sitten olet jonkun valehtelevan narsistin pantavana kuukauden, ja toisen samanlaisen äijän kanssa vielä perään toisen kuukauden huijattavana, ja sen jälkeen vihaat miehiä loppuelämäsi.
2) Ja missä voisin tutustua miespuolisiin?
- Korona-aikana: nettideitit (ei tinder), harrastusaiheiset keskustelupalstat liittyen kiinnostuksenkohteisiisi
Korona-ajan jälkeen: harrastukset, tapahtumat ja muut kokoontumiset, joissa on sinua kiinnostavaa ohjelmaa ja mahdollisesti sinua kiinnostavia miehiä; lisäksi kaikki ammatilliset tapahtumat, jos kaupungissasi järjestetään esim. alueellisia kokoontumisia liittyen ammattiisi ja siellä sattuisi myös olemaan miehiä
M/39
Lisäys vielä tuohon missä tutustua miespuolisiin korona-aikana: Discordissa on kaikenlaisia keskusteluryhmiä nykyään eri aiheisiin liittyen, varmaan korona-aikaan aktiivisempia kuin muuten. Discord on kuin vanha IRC mutta helppokäyttöisempi ja tavalliselle ihmiselle ymmärrettävämpi.
M/39
Vielä yksi idea tuli mieleen korona-ajan jälkeiseen tilanteeseen: en ole itse erityisen uskonnollinen ihminen niin en kauheasti seurakuntien toiminnasta tiedä, mutta jos uskonnollisuus yhtään tuntuu omalta, niin seurakuntien toiminnasta voisi varmaankin löytää miehen.
M/39
Minusta tinder ei ole ollenkaan huono. Siellä on paljon ihmisiä, tosi helppo tapa saada kontakteja. Ei oo mikään pakko hypätä heti petiin jonkun pelurin kanssa. Ja naispuolisia kavereitakin siellä näkyy jotkut etsivän (siis kaikki naisille tinder profiilinsa näyttävät naiset ei näytä olevan lesboja vaan siellä etsitään hengailuseuraakin).
Mä ymmärrän hyvin tuon tilanteen ja kyllä tässä on elämän mielekkyys aika pahasti hukassa. Mä en oo missään työssäkään joten totaalityhjä elämä, jotain harrastuksia lukuunottamatta.
Asun Helsingissä.