Äiti kiusaa minua puheviastani

Oletko sanonut hänelle että lopeta?

Onpa kyllä asiatonta :(((

Tapahtuuko tuollaista oikeasti 2020?

Vaikka kuinka monta kertaa olen pyytänyt lopettamaan. Koulussa ei ole koskaan kiusattu tästä, vain kotona. Tuntuu todella kurjalta ja äiti saa minut tuntemaan itseni arvottomaksi idiootiksi.

Ap

Jotkut ihmiset ovat pököpäitä, myös jotkut äidit. :/

Ei puhevioissa ole mitään noloa, mieti vaikka Tarja Halosta.

Vanhempien tehtävä on huolehtia, että lapsi saa puheterapiaa puhevikojen korjaamiseksi. Harjoituksia voi tehdä lapsen kanssa myös itse.

Äitisi on laiminlyönyt tämän velvollisuutensa, ja peittääkseen virhettään yrittää laittaa puhevian nyt lapsen syyksi.

Puhevika ei ole lapsen syy. Sinun ei pidä hävetä sitä. Äitisi pitäisi hävetä sitä, ettei ole hoitanut vanhemmuuttaan puhevika-asiassa. Se on kuitenkin inhimillistä, puheterapian saatavuus on paikoin heikkoa.

Mutta lapsen pilkkaaminen on yksiselitteisesti väärin. Häpeä kuuluu äidille, ei sinulle. Äidin pitää käsitellä häpeänsä itse, ei siirtää sitä sinulle.

Olen käynyt puheterapiassa vuosia. Rakenteellinen vika, ei pysty korjaamaan.

Ei tätä mitenkään siis hoitamatta ole jätetty, todettu vain että kitalakeni on liian oudon muotoinen eikä kielen saaminen oikeaan kohtaan ole kerta kaikkiaan mahdollista.

Ap

Typelä aloitus joo, mutta oikeasti halmittaa. Äitini kiusaa minua jatkuvasti älläviastani ja matkii puhettani ja se hävettää kamalasti, koska äiti tekee tätä myös julkisilla paikoilla, viimeksi eilen kaupassa kovaan ääneen.

Ei lopeta vaikka pyydän. Kuulemma pitäisi osata naulaa itselleen. Älkää jooko vanhemmat tehkö noin, aiheuttaa tulhaa mielipahaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt puheterapiassa vuosia. Rakenteellinen vika, ei pysty korjaamaan.

Ei tätä mitenkään siis hoitamatta ole jätetty, todettu vain että kitalakeni on liian oudon muotoinen eikä kielen saaminen oikeaan kohtaan ole kerta kaikkiaan mahdollista.

Ap

Silti, äitisi on ilkeä typerys. Ethän sä voi tuolle ominaisuudelle mitään.

Tunnen useamman ihmisen jolla on vaikeuksia r:n kanssa, eikä minua liikauta minnekään suuntaan onko se r suomalaisittain sanottu vai ei. Ei normaali ihminen sitä edes ajattele, saati naura. Ongelma on äitisi, ei sinun. Sinä olet hyvä ja arvokas.

Äitisi on epäkypsä ja tyhmä. Olen pahoillani, että joudut kärsimään hänen ilkeilystään. Hän käyttäytyy väärin sinua kohtaan.

Puheviks ei ole este mihinkään tässä elämässä. Yksi tuttuni ei osaa sanoa r:ää ja on lionut todella upean uran. Oma lapseni ei myöskään osaa r:ää rakenteellisen vian takia, mutta on pärjännyt hyvin opinnoissa ja on paljon kavereita ja on käynyt jo treffeilläkin.

Itselläni on ärrävika ja pojallani hitusen pahempi. Mun kouluaikana ei ollut mitään ärrä-kouluja ja toisaalta lapsikin niihin tympäytyi. Yhtenä päivä hän tajusi, että minäkin sorautan. Totesin, että pientä on tässä maailmassa, jos ärrä vähän sorahtaa ja lakkaa miettimästä koko asiaa. Sinne jäi koko "vika", kun siihen ei kiinnitetty huomiota.

Voisikohan lapsi soittaa lastensuojeluun asiasta? Tai jonnekin muualle? Sille puheterapeutille hänen ainakin pitäisi asiasta sanoa.