Lue keskustelun säännöt.
Mitä korona-aika on opettanut sinulle itsestäsi?
23.04.2020 |
Itse olen huomannut, että kaipaan vain lapsiani. Muut ihmiset ovat minulle varsin yhdentekeviä.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut, etten ole ihan niin erakko, kun kuvittelin olevani. Viihdyn mainiosti yksin, mutta kaipaan näköjään myös työpaikan sosiaalisia kontakteja. Kuusi viikkoa etätöitä on tehnyt tehtävänsä.
Olen oppinut myös sen, että mitä enemmän minulla on aikaa, sen laiskemmaksi muutun. Viikkosiivousta siirrän nyt koko ajan myöhemmäksi. Joinakin iltoina ei huvita lähteä lenkille lainkaan.
Tietynlainen itsekkyys on myös nostanut päätään. Olen tästä ollut kyllä jo aiemminkin tietoinen, mutta tässä tilanteessa se tuntuu ajattelussani vain korostuvan. Tyyliin: onneksi minulla on töitä, onneksi minä en ollut varannut etukäteen ulkomaan matkoja, onneksi minulla on puskurirahastoa, onneksi minulla ei ole lapsia jne. Samaan aikaan monella menee nyt todella huonosti.
Ei tuo ole minusta itsekkyyttä vaan helpottuneisuutta ja kiitollisuutta 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, että vaikka tykkään olla normaalisti paljon kotona, niin alkaa hajottaa kun ei pääse mihinkään tekamään mitään eikä kyläilemään.
Ei mitään. Mutta paskahousuista paljonkin.
Zinc
Yhyy.. Byää Byää Äittii ,...
;)
HAhhahahaha ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut, etten ole ihan niin erakko, kun kuvittelin olevani. Viihdyn mainiosti yksin, mutta kaipaan näköjään myös työpaikan sosiaalisia kontakteja. Kuusi viikkoa etätöitä on tehnyt tehtävänsä.
Olen oppinut myös sen, että mitä enemmän minulla on aikaa, sen laiskemmaksi muutun. Viikkosiivousta siirrän nyt koko ajan myöhemmäksi. Joinakin iltoina ei huvita lähteä lenkille lainkaan.
Tietynlainen itsekkyys on myös nostanut päätään. Olen tästä ollut kyllä jo aiemminkin tietoinen, mutta tässä tilanteessa se tuntuu ajattelussani vain korostuvan. Tyyliin: onneksi minulla on töitä, onneksi minä en ollut varannut etukäteen ulkomaan matkoja, onneksi minulla on puskurirahastoa, onneksi minulla ei ole lapsia jne. Samaan aikaan monella menee nyt todella huonosti.
Ei tuo ole minusta itsekkyyttä vaan helpottuneisuutta ja kiitollisuutta 🤔
Täsmennän vielä, että et vaikuta olevan vahingoniloinen kuitenkaan. Ehkä jotain ylemmyydentunnetta "minäpä hoidin asiani paremmin" voisi olla?
On kuitenkin aika tavallista, jos kuulee jollekin diagnosoidusta syövästä ajatella, että onneksi minulla tai läheisilläni ei ole. En pitäisi sitä itsekkyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Mutta paskahousuista paljonkin.
Zinc
Yhyy.. Byää Byää Äittii ,...
;)
HAhhahahaha ...
Olen oppinut että Zinccis toisinaan osaakin sanoa juuri sen mitä ajattelen muista ihmisistä.
Että olen muuttunut ajan saatossa näköjään täysin introvertiksi ja erakoksi, ei nimittäin tunnu yhtään missään :D suorastaan parempi nyt kun muutkaan ei tee mitään, eivätkä kysele minnekkään.