Mitä teette tämmöisessä tilanteessa? (3-4-vuotiaiden äideille kysymys)
Ehdotat lapselle pyöräretkeä hänen suosikkileikkipuistoon. Lapsi on innoissaan ja auttaa tavaroiden pakkaamisessa.
Mutta: Kun olette lähdössä, lapsi laittaa jarrut päälle eikä halua lähtä minnekkään. Haluaa mennä takaisin kotiin sisälle.
Kommentit (24)
mutta vähän saman tapaista on jo ollut joskus, eli ensin haluaa jotain (lähteä kauppaan tms.) ja kohta taas ei.
Sehän on NIMENOMAAN sitä kokeilua, että voinko määrätä tästä asiasta.
Lapsi varmaan edelleen haluaisi oikeastaan retkelle, mutta hänen on vain pakko kokeilla vähän joka kohdassa, saako hän määrättyä äitiä.
Eli rauhallisesti vaan pyrkisin toteuttamaan lähdön jollain keinoin, en kuuntelisi vastaväitteitä, pitäisin itsestään selvänä että lähdetään... tod.näk. lapsi olisi hetken kiukun jälkeen tyytyväinen.
Mutta nämä toki tilanne/lapsikohtaisia juttuja.
Palkitsette lapsen raivarista sillä, että hän pääsee kivalle retkelle suosikkileikkipuistoonsa?
Rankaiset lasta, koska hän näyttää tunteensa? Joku syyhän siihen raivariin on, ei kai siitä nyt kuulu rangaista. Samallahan opetetaan lapselle, että negatiivisia tunteita ei saa näyttää.
Minäkin selvittäisin syyn. Jos ei syytä löydy, yrittäisin olla kuin en huomaisi koko kiukuttelua ja yrittäisin kääntää lapsen huomion toisaalle.
Kolmivuotiaan-nelivuotiaan raivarit tulevat ja menevät, niihin ei ole syytä kiinnittää suurta huomiota ja perua reissuja niiden takia. Ellei tietysti lapsen syy ole tärkeä, kuten juuri kipu tms. Yleensä ainakin meillä raivonaiheet unohtuvat heti, kun ympäristö muuttuu.
Lapsen raivari ei ole rankaistava juttu. Raivarit johtuvat siitä, ettei tunteiden käsittely ole vielä ihan hanskassa, ja tunteiden ilmaisusta (vaikka se tapahtuu kömpelösti, kuten raivari) ei ole syytä rankaista. Eri asia tietysti, jos lapsi hajottaa paikkoja tms. tyhmyyksiä. Negatiiivisten tunteiden näyttämisestä rankaisemalla kasvatetaan ihmisiä, jotka eivät osaa ilmaista tunteitaan, vaan tukahduttavat ne. Ja näitä esimerkkejä Suomi on pullollaan.
Curling on ihan eri juttu. Siinä mennään lapsen mielihalujen mukaan - tässä tapauksessa curling-äiti olisi jäänyt kyselemään että mitä tehtäisiin mieluummin ja toteuttanut kaiken, mitä lapsi vain keksisi.
Yrittäisin saada suosiolla lähtemään. JOs ei suostuisi pyöräilemään niin ottaisin kyytiin ja lähdettäisiin silti. Meillä muitakin lapsia joten olisi väärin muita kohtaan jättää lähtemättä. Enkä muutenkaan annan 3-vuotiaan päättää meidän menoista.