Pystyykö masennuslääkkeitä käyttävä lisääntymään?

Ei ainakaan mies normaalisti, erektion saamiseksi tarvitaan aivoja, kiihottumisen.

Toivottavasti ei nainenkaan koska tunne-elämä on lääkkeillä tuhottu, myös äidinrakkaus.

Ehkä pystyykin, mutta kannattaako niin sen voi jokainen omalta osaltaan miettiä.

Miksei pystyisi? Mutta se ei kannata.

Mitä vit tua nyt taas?

Pystyy, mutta lääkkeet aiheuttavat epigeneettisiä muutoksia ja lapsesta tulee suurella todennäköisyydellä Vihreä. Ainakin sosialisti. Kuitenkin sellainen, joka väittää palautetun tärkeän ihmisenkuolleen joka oikesti ei ole kuollut.

Useimmat modernit lääkkeet eivät aiheita sikiövaurioita. Ne eivät myöskääm alenna hedelmällisyyttä.

Masennuslääkkeet eivät te tee turraksi, vaan nimenomaan tuovat takaisin kyvyn tuntea.

Itse useita masennusjaksoja kokeneena päätin kuitenkin, että en aio altistaa lasta geeneille, joissa taipumus masennukseen on voimakas (sekä äitini, että äidinäitini ja muutama äidinpuolen serkku on kärsinyt syvistä masennuskausista, joten kytkös on ilmeinen). En myöskään halua lapsen joutuvan elämään äidin masennuskausien kanssa. Joten olen vapaaehtoisesti lapseton. Tämä suru loppuu minuun.

Minulla loppui siemensyöksyt tilapäisesti, kun käytin erästä lääkettä n.15 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Useimmat modernit lääkkeet eivät aiheita sikiövaurioita. Ne eivät myöskääm alenna hedelmällisyyttä.

Masennuslääkkeet eivät te tee turraksi, vaan nimenomaan tuovat takaisin kyvyn tuntea.

Itse useita masennusjaksoja kokeneena päätin kuitenkin, että en aio altistaa lasta geeneille, joissa taipumus masennukseen on voimakas (sekä äitini, että äidinäitini ja muutama äidinpuolen serkku on kärsinyt syvistä masennuskausista, joten kytkös on ilmeinen). En myöskään halua lapsen joutuvan elämään äidin masennuskausien kanssa. Joten olen vapaaehtoisesti lapseton. Tämä suru loppuu minuun.

Voithan hakea adoptiota. Minusta on järkevää olla siirtämättä geenejään eteenpäin, jos on jokin perinnöllinen sairaus.

Olen myös masennukseen taipuva, jostain kumman syystä lapsesta tuli iloinen. Lapsi ei myöskään muistuta minua tai isäänsä, hän on ihan omanlaisensa. Koen tämän erityisenä.

Sitä ei voi tietää, miten äidin hormonit vaikuttaa lapseen. Minulla oli masennuslääkitys melkein koko raskauden ajan ja lapsi on aurinkoinen. Olisko saanut yliannostuksen serotoniinia?

Mistä näistä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmat modernit lääkkeet eivät aiheita sikiövaurioita. Ne eivät myöskääm alenna hedelmällisyyttä.

Masennuslääkkeet eivät te tee turraksi, vaan nimenomaan tuovat takaisin kyvyn tuntea.

Itse useita masennusjaksoja kokeneena päätin kuitenkin, että en aio altistaa lasta geeneille, joissa taipumus masennukseen on voimakas (sekä äitini, että äidinäitini ja muutama äidinpuolen serkku on kärsinyt syvistä masennuskausista, joten kytkös on ilmeinen). En myöskään halua lapsen joutuvan elämään äidin masennuskausien kanssa. Joten olen vapaaehtoisesti lapseton. Tämä suru loppuu minuun.

Voithan hakea adoptiota. Minusta on järkevää olla siirtämättä geenejään eteenpäin, jos on jokin perinnöllinen sairaus.

Olen myös masennukseen taipuva, jostain kumman syystä lapsesta tuli iloinen. Lapsi ei myöskään muistuta minua tai isäänsä, hän on ihan omanlaisensa. Koen tämän erityisenä.

Lapsi ei näytä kummaltakaan vanhemmaltaan, eikä persoonansa ole (lukuunottamatta jotain piirteitä), kummankaan vanhempansa kaltainen. Tavallaan mielenkiintoista, että lapsi on täysin omanlaisensa yksilö kiinnostuksenkohteita myöten 😂