Lue keskustelun säännöt.
Miksi exän uusi kumppani ahdistaa niin paljon ? :(
22.04.2020 |
Erosin vuosi sitten, ja ero oli tavallaan tosi helppo, koska kaikki tunteet olivat hävinneet jo kauan sitten. Homma sujui melko hyvin, ja välit eksän kanssa ovat olleet ok. Lapset viettävät puolet ajasta minulla ja puolet isällään.
Nyt eksällä on uusi naisystävä, joka ilmeisesti myös viettää paljon aikaa eksän kodissa. Luulin, että meillä olisi avoimet välit eksän kanssa, mutta tämä kaiken olen onkinut tietooni lapsilta kyselemällä. Siitä olen vähän käärmeissäni. Lapsillekin on ollut selvästi vähän vaikeaa kertoa minulle tästä tilanteesta.
Oeln yllättynyt siitä, että asia vaivaa ja harmittaa minua näin paljon. En ole pätkääkään mustasukkainen - kuten sanottu, ero oli oli helppo ja ainoa oikea ratkaisu. Olen ihan vilpittömästi toivonut, että eksä löytää sopivamman kumppanin. Mutta jotenkin kiusaa kamalasti, että uusi nainen viettää lasteni seurassa paljon aikaa. Lapset ovat jo isoja, teini-ikäisiä, eli en mitenkään suoranaisesti pelkää, että uusi kumppani veisi minulta äidin roolin. Mutta kai nämä kielteiset tunteet jotenkin liittyvät siihen, että tunnen äitiyteni olevan uhattu.
Oisko täällä vertaistukea tarjolla?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viestisi on todella ristiriitainen, ilmeisesti myös tunteesi? Sanot, että eksän uusi kumppani ahdistaa sinua kovasti, mutta toisaalta et ole lainkaan mustasukkainen ja olet toivonut eksällesi uutta puolisoa? Kerrot myös, että olet lastesi kautta onkinut tietoja eksäsi elämästä ja lapsillesi on ollut vaivaannuttavaa toimia välikäsinä.
Ensinnäkin. Älä laita lapsiasi rooliin, jossa he ovat viestintuojina ja juoruajina isänsä elämästä. Asia kun on niin, että eksäsi yksityiselämä ei kuulu sinulle lainkaan. Toki teillä on taustalla yhteinen historia ja vaikka kuinka hyvissä väleissä olisittekin eronneet, ei eksäsi asiat kuulu sinulle. Ripustaudut ilmeisen liikaa eksääsi, kun vaadit täyttä avoimutta asiassa kuin asiassa. Luota myös siihen, että eksäsi kykenee valitsemaan itselleen kumppanin, joka on hyvä myös lapsille.
Kysynkin nyt, oletko varma, ettei sinulla enää ole tunteita eksääsi kohtaan? Entä kuinka oma elämäsi, oletko onnellinen? Onko omassa elämässäsi mielekästä sisältöä, ja voisitko itsekin etsiä itsellesi uuden kumppanin?
Juu, ristiriitaisista tunteista olen tässä itsekin hämmästynyt. Eksää kohtaan ei ole tunteita, se on itselleni varma juttu. Enkä todellakaan ole ollut kiinnostunut tai vaatinut häntä tilille mistään menemisistään koko aikana eromme jälkeen.
Minä en myöskään käytä lapsia viestinviejinä. Sen sijaan olen joutunut avittamaan heitä kertomaan asiasta, kun ovat kiemurrelleet kiusallisina ja keksineet valkoisia valheita. Eivät saaneet sanottua minulle suoraan, joten otin asian puheeksi ja sanoin, että isällä taitaa olla naisystävä ja että asia on minulle ok. Helpotti puolin ja toisin.
Mutta juu, lapsistani tunnen ilmeisesti jonkinlaista mustasukkaisuutta. Ehkä pelkään, että uusi kumppani onkin tosi kiva, keksii kaikkea hauskaa ja minä jään varjoon. Sekin on tietty ristiriitaista. Onhan se lasteni etu, jos uusi kumppani on kiva.
ap
Ei ole lapsia, mutta erosta oli 4 vuotta ja sain kuulla et mies oli uudessa suhteessa, koin täydellisen romahduksen ja tuli sellaisia tunteita mitä en ymmärtänyt, sitä kesti jonkin aikaa.
Nyt helpottanut kaikki se ja koenkin nyt vuosi jälkeenpäin itse rakastumista, suunnittelen jo lapsiakin vaikka mies elää täysin irrallaan omaa elämää, eli nää on näitä jotain ihme juttuja. Tsemppiä et pystyt käsittelemään!
Eron jälkeen ex löysi hyvin pian uuden. Minua nuoremman, koulutetumman you name it kaikin tavoin paremman. Koin valtavaa epäonnistumisen tunnetta, vaikka en olisi hänen kanssaan takaisin parisuhteeseen halunnutkaan.Ajattelin mielessäni että jos vaan olisin jotenkin ollut parempi, emme olisi eronneet.
Faktahan on että tuo exäni uusi suhde päättyi hyvin pian. Mulla ei ole aavistustakaan miksi, eikä se minulle kuulu. Mutta voin kuvitella, että samat asiat jotka oli mun kanssa ongelmia, ovat voineet olla ongelmia myös uudessa parisuhteessa (mm. rahankäyttö).
Olen myös itse löytänyt uuden kumppanin, ja huomannut että osittain riitelen samoista asioista kuin edellisessä suhteessakin. Nyt niistä kuitenkin pystytään keskustelemaan ja sopimaan, aiemmin oli pelkkää mykkäkoulua. Kyse ei ole siitä että mä olisin oppinut jotain, vaan siitä että uusi kumppanini kykenee ristiriitatilanteessa paremmin reflektoimaan ja keskustelemaan kuin exäni.
Luulen että vähän jokaiselle se kumppanin uusi puoliso hetken aikaa näyttelee jonkinlaista uhkaa, vaikka suhde olisi tosiaan ollut päättynyt jo kauan sitten. Siinä konkretisoituu se, ettei paluuta ole, ja että ero on oikeasti lopullinen.
Nyt pystyn jo ajattelemaan että exäni mahdollinen uusi kumppani voisi olla oikein tervetullut aikuinen lasteni elämässä, ja kenties heille uusi luottoaikuinen. More is more!
Tietysti niistä exien uusista on aina huolissaan ja toivoo että selviävät. Mutta olen jotenkin pähkäillyt asian niin, että enhän minä voi tietää jos ne on vaikka tehneet jotain hirveän pahaa elämänsä aikana ja nyt karma kostaa? Silti minusta hirveän kohtuutonta. On vaikea kuvitella että kukaan voi olla niin paha että ansaitsi jonkin existäni elämäänsä😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on vaikee juttu tuo uudesta kumppanista kertominen. Ymmärrän, että voi olla vaikeaa ottaa itse puheeksi ja kertoa, että täällä on nyt uusi seurustelukumppani. Mut ikävää tuokin, että asia tulee esiin lasten kautta.
Älä roiku eksässäsi. Lapsesikin yrittävät suojella sinua mielipahalta. Uusi nainen on miehesi kumppani, ei lastesi äiti tai huoltaja. Jos on vahva epäily, että tämä nainen vaikka haukkuu tai pahoinpitelee lapsiasi, niin ole sitten huolissasi. t: uusi nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten sinun oma elämä, oletko konkreettisesti itse mennyt eteenpäin?
Meillä erosta 1,5 vuotta, lapset pieniä, exän uusi tuli kuvioihin n. vuosi eron jälkeen. Mitään ei minulle kerrottu, enkä mitään kysellyt. Lapset vaan iloisesti kertoilee miten “Tiina” oli siellä ja tehtiin sitä ja tätä ja Tiina sitä tätä”. Tein siitä johtopäätökset.
Minulle on ollut helpotus että ex on löytänyt uuden ja että lapset sopii kuvioon ilmeisesti hyvin. Eniten pelkään että exän uusi suhde kariutuu, jolloin se olisi lapsille varmaan pettymys/ hylkäämiskokemus koska ovat uuteen naiseen kiintyneet.
Itse olen jatkanut elämää myös, käyn deiteillä jne, en istu kotona ainakaan märehtimässä yksin kun lapset on isällään. Saatan kyllä istua jos satun haluamaan, koska nautin myös kaikkien ruuhkavuosien jälkeen siitä kiireettömyydestä ja yksinolosta. Eli luota lapset isälleen jos voit, ja lapsivapaalla tee asioita jotka on sinulle mieluisia ja mitä et esim. muuten ehdi. Eron myötä elämä muuttuu usein niin paljon, kun se entinen “ydinperheen äidin identiteetti” katoaa kokonaan. Ottaa aikansa tottua siihen.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti niistä exien uusista on aina huolissaan ja toivoo että selviävät. Mutta olen jotenkin pähkäillyt asian niin, että enhän minä voi tietää jos ne on vaikka tehneet jotain hirveän pahaa elämänsä aikana ja nyt karma kostaa? Silti minusta hirveän kohtuutonta. On vaikea kuvitella että kukaan voi olla niin paha että ansaitsi jonkin existäni elämäänsä😐
Miksi exän uudelle pitäisi karma kostaa? Eikö jokaisella ole oikeus onneen, myös jätetyllä? Eikös tämä maailma pyöri just exien ja nyxien ympärillä? Ja uusioperheiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä kommentoi vielä, että mulla on oma elämä ja mieluisaa tekemistä, jota korona tosin nyt aika pahasti rajoittaa. Railakkaan sinkkuelämän viettäminen on hieman jäissä. Mutta ilmeisesti jotenkin on syntynyt kuva, että roikun exässäni. Se ei pidä mitenkään paikkaansa, ja siksi juuri olen hämmästyksissäni tästä ahdistuksestani.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä kommentoi vielä, että mulla on oma elämä ja mieluisaa tekemistä, jota korona tosin nyt aika pahasti rajoittaa. Railakkaan sinkkuelämän viettäminen on hieman jäissä. Mutta ilmeisesti jotenkin on syntynyt kuva, että roikun exässäni. Se ei pidä mitenkään paikkaansa, ja siksi juuri olen hämmästyksissäni tästä ahdistuksestani.
No jostain ne tunteet kuitenkin kumpuaa. En minäkään heti eron jälkeen viettänyt mitään railakasta sinkkuelämää. Nyt vasta kun erosta on lähemmäs pari vuotta, olen varovasti alkanut deittailla miehiä. Eka vuosi meni täysin omien ja lasten tunteiden käsittelyyn jne. Kuulostaa siltä että sinulla on vielä jotain käsittelemättä kuitenkin.
Viestisi on todella ristiriitainen, ilmeisesti myös tunteesi? Sanot, että eksän uusi kumppani ahdistaa sinua kovasti, mutta toisaalta et ole lainkaan mustasukkainen ja olet toivonut eksällesi uutta puolisoa? Kerrot myös, että olet lastesi kautta onkinut tietoja eksäsi elämästä ja lapsillesi on ollut vaivaannuttavaa toimia välikäsinä.
Ensinnäkin. Älä laita lapsiasi rooliin, jossa he ovat viestintuojina ja juoruajina isänsä elämästä. Asia kun on niin, että eksäsi yksityiselämä ei kuulu sinulle lainkaan. Toki teillä on taustalla yhteinen historia ja vaikka kuinka hyvissä väleissä olisittekin eronneet, ei eksäsi asiat kuulu sinulle. Ripustaudut ilmeisen liikaa eksääsi, kun vaadit täyttä avoimutta asiassa kuin asiassa. Luota myös siihen, että eksäsi kykenee valitsemaan itselleen kumppanin, joka on hyvä myös lapsille.
Kysynkin nyt, oletko varma, ettei sinulla enää ole tunteita eksääsi kohtaan? Entä kuinka oma elämäsi, oletko onnellinen? Onko omassa elämässäsi mielekästä sisältöä, ja voisitko itsekin etsiä itsellesi uuden kumppanin?