Uusi koira ei oikein "tunnu miltään" edesmenneen rinnalla, normaalia?

Otitte uuden koiran liian nopeasti

Itse olen kokenut ihan samaa. Paljon yhteistä puuhailua vaan niin löytyy se kiintymyskin.

oli sitte heti pakko ottaa uus paikkaamaan menetystä ja luulla että saa samanlaisen.

Pikkuhiljaa. 

Oliko pakko ottaa uusi koira noin pian? Voi uusi koira parkaa🥺

No ole sivummalla. Siitä tulee sitten miehen koira. Älä sitten puutu heidän suhteeseensa ja ole myöhemmin kateellinen. Ja jos ero tulee, niin annat miehen ottaa koiran ilman mutinoita. 

Otit sitten laastarikoiran.  =(

Luulen että ongelmana on, ettet ollut vielä valmis uuteen koiraan, kun tämän nykyisen hankitte. Ymmärrän että rakkaan koiran menetys on kova paikka, ja saatat alitajuisesti tuntea syylisyyttä uudesta koirasta. Koita nähdä uusi koiranne aivan uutena rakkaana ystävänänne, olen varma että edesmennyt koirannekin haluaisi sinun saavan uuden rakkaan ystävän.

Tunteita ei voi pakottaa ne ovat aian oikeassa, anna aikaa itsellesi rauhassa. Voit alitajuisesti kokea olevasi uskoton edelliselle koiralle, mutta yritä ajatella että hän siellä jossakin sai uuden leikkitoverin ja leikitte yhdessä.

Oma kokemus, että rotu vaihtuu sillä jos on sama rotu, niin vertaat entiseen.

Meillä on vuosia otettu aina toinen rinnalle ajoissa ennen kuolemaa eli vanha koira opettaa nuorta tavoille ja itse kiintyy uuteen eikä vanhan menetys ole niin suuri, kun koira on kuitenkin olemassa

Oletko yhtään työstänyt tuota suruasi, että mistä johtuu, että itket viikottain edellistä koiraa? Miten koira voi olla kenekään paras ystävä? Sen ymmärrän, että se voi olla perheenjäsen ja todella rakas, mutta ei lapsikaan voi olla vanhemman paras ystävä. 

Kyllähän minullakin on välillä huono omatunto siitä, että nykyinen koira ei ole yhtä rakas kuin edellinen koira, mutta on meillä ihan hyvä suhde silti ja koira on tärkeä ja rakas. Josko tekisit koiran kanssa kontaktia vaativia juttuja niin tutustutte ja alat arvostaa tämän koiran piirteitä ja luonnetta enemmän. 

Mulle kävi samalla tavalla kissan kanssa. Eli edellinen oli aivan järjettömän rakas ja sen kuolema ihan hirveä shokki. Varasin uuden kissan samantien, mutta jouduin odottamaan pennun kasvamista pari kuukautta. Kun se vihdoin sitten saapui, olin ensin aivan innoissani. Melko nopeasti kuitenkin huomasin vertaavani jatkuvasti edelliseen kissaan ja uusi kyllä hävisi vertailun.

Nyt edellisen kissan kuolemasta on 3 vuotta ja suurin piirtein saman verran taivalta takana nykyisen kissan kanssa. Rakastan sitä ihan hirveästi, enkä voisi kuvitellakaan elämää ilman tuota kattimusta. En tiedä, missä vaiheessa muutos tapahtui, ei ainakaan ensimmäisen vuoden aikana, koska muistan noin 1,5 vuoden kohdalla ajatelleeni vielä jopa kissasta luopumista, kun otti niin hermoon jatkuva riehuminen ym.

Anna itsellesi ja koiralle aikaa. Vuosi on oikeasti vielä lyhyt aika, kun paras ystävä on menetetty. Piilotat tunteesi ja touhuat koiran kanssa niin kuin edellisenkin kanssa. Side muodostuu pikkuhiljaa.

Mä tiedän miltä susta tuntuu. Meidän edellinen koira oli mun varjoni 13 vuotta ja sen kuolema oli todella suuri järkytys. Päätettiin, ettei oteta uutta koiraa mutta otettiinkin sitten 3 vuoden päästä kodittomaksi jäänyt pentu. Onhan se rakas tyyppi, mutta enemmän se on mieheni perään.

Vierailija kirjoitti:

Oletko yhtään työstänyt tuota suruasi, että mistä johtuu, että itket viikottain edellistä koiraa? Miten koira voi olla kenekään paras ystävä? ;

Helposti se koira voi olla ihmisen paras ystävä. Sanoohan jo vanha viisauskin, että koira on se ihmisen paras ystävä.