Mietin, miten sellainen ihminen kehtaa soitella ystävällisesti ja muina miehinä sellaiselle, jonka mielipiteet ja ajatukset mitätöi ja joita ei edes kuuntele?

Puhun äidistäni. Eikö vähän hävetä olla kylmä ja täysin piittaamaton toisen tarpeille ja kuvitella, että olet itse ihmisenä okei ja toinen arvostaa sinua? Mitä ihmettä sellainen ihminen ei ensin pyydä anteeksi, jos ei kuuntele, mitä toinen halusi? Ei sellaisella ihmisellä ole mitään oikeutta soittaa ja olettaa, että ollaan ystäviä tai ollaan jotenkin väleissä, jolle toisen halut ovat täysin merkityksettömiä.