Lue keskustelun säännöt.
Kroonisesti sairaana olen raivoissani tästä koronamyötätunnosta ja -tuskasta
17.04.2020 |
Nyt päivitellään lehdissä, kun on niiiin raskasta epävarmuus tulevaisuudesta, taloudellinen stressi ja ennen kaikkea sosiaalinen eristäminen. Haloo!! Mä oon näistä kärsinyt jo vuosia plus kivut, plus mulla tää helvetti ei koskaan lopu! Mitään ymmärrystä en ole osakseni saanut, vaan mun on pitänyt hyväksyä ja plaaplaaplaa, ja nauttia pienistä asioista ja olla onnellinen, että olen edes elossa. Tuolla mitätöinnillä toiset on vaan pahentaneet sitä eristyneeksi joutumista, mikä sairauden myötä on muutenkin tullut. Mutta mun olisi silti pitänyt olla vaan jotenkin positiivinen ja kiva, epäkuormittava toisille. Terveillä vellihousuilla ei ole senkään vertaa kestokykyä. Ja nytkään ei olla millään lailla samalla viivalla - mä en ole päässyt edes matkustamaan ja levittämään näitä tauteja, mulla on terveitä paljon vähemmän edellytyksiä elättää itseäni koronan jälkeenkin, mulla on korkeampi mahdollisuus joutua teholle ja mulla on erittäin korkea mahdollisuus joutua jälleen poljetuksi, kun terveydenhuollosta leikataan kun rahat loppuu. Vihaan ymmärtämättömiä, julmia ihmisiä ja mätää yhteiskuntaa.
Kommentit (11)
Ymmärrän sinua ap ja olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, voiko näitä verrata. Korona on yhteiskunnallinen katastrofi. Sinun sairautesi on henkilökohtainen katastrofi.
Ja miltähän tuntuisi, jos näille koronasta kärsijöille nyt puhuisin koko ajan, että "mä en usko, että olet edes ollut eristyksissä. Ethän sä ole ahdistunut ja yksinäinen. Ajattele nyt positiivisesti. Sä et ainakaan näytä siltä, että sulla on mennyt yritys nurin. En usko, että tätisi on diabeetikko ja joutui teho-osastolle. Ai sä et pysty lähtemään harrastuksiisi? Mä unohdin, ettet pysty, hehheh. Jotain liikuntaa olis kyllä hyvä harrastaa. Mites onko töitä? Ai Ei? Jaaa..... " jne. Ap
Harvemmin yksittäisen normitallaajan ongelmia julkisuudessa puidaan... ja moniko sellaista oikeasti toivoisi?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, voiko näitä verrata. Korona on yhteiskunnallinen katastrofi. Sinun sairautesi on henkilökohtainen katastrofi.
Justhan vertasin aloituksessa. Mun elämä on kuin ikuinen koronaeristys monella tavalla. Se mistä olen suuttunut, on se että se henkilökohtainen katastrofi on ollut monesti muille vähättelemisen arvoinen, kun tämä kaikkia koskeva katastrofi aiheuttaa kaikenlaista itsesääliä hyväosaisille terveille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap. turhautumisesi ja olen vähän ihmetellyt myös normaalien terveiden ihmisten valitusta. Että joudutaan hoitamaan ihan omia lapsia kotona. Puolisonkin kanssa on hankalaa. Jotakin tämä virus opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin yksittäisen normitallaajan ongelmia julkisuudessa puidaan... ja moniko sellaista oikeasti toivoisi?
?? En kaipaa mitään julkisesti puintia, ihan kuulluksi tuleminen ja edes ymmärtämisen yrittäminen läheisiltä ja etenkin lääkäreiltä olisi kelvannut hyvin. Nyt olen aika traumatisoitunut kokemukseni mitätöinnistä vielä kaiken muun passkan päälle.
Ja tuota noin aika usein iltapäivälehdissä puidut ihmiset ei ole mitään oikeita julkkiksia... Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap. turhautumisesi ja olen vähän ihmetellyt myös normaalien terveiden ihmisten valitusta. Että joudutaan hoitamaan ihan omia lapsia kotona. Puolisonkin kanssa on hankalaa. Jotakin tämä virus opettaa.
Kiitos! Ap
Mua kans potuttaa kuinka suht hyväpalkkaiset hoitajat vinkuvat palkankorotuksia. Mun paras ystävä on saikkari ja hänellä on hyvä peruspalkka ilman lisiäkin. On saanut 28 ikävuoteen mennessä hankittua kaiken omistusasunnosta lapsiin ja ulkomaanmatkoihin. Mä tienaan nettona 700 €/kk, ja olen mielenterveyspotilas (as + adhd + masennus + paniikkihäiriö) joka ei kykene kuin osa-aikaiseen etätyöhön, joka ei onneksi ole puhelinmyyntiä. Arvatkaa vaan olenko koskaan saanut mitään myötätuntoa edes läheisiltäni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jospa koronan jälkeen näillä vellihousuillakin valkenee jotain siitä tosiasiasta, että kaikki ei ole vain itsestä kiinni, että kenelle tahansa voi elämässä käydä huonosti. Elämä opettaa jokaiselle, toiselle aiemmin, toiselle myöhemmin, mutta varmasti jokaiselle. Jaksamista!
Ymmärrän. Eletään hyvin vihamielisyyden hyväksyvässä kulttuurissa, jossa kukaan ei saisi valittaa, paitsi se joka solvaa niitä, jotka valittavat. Valittamisesta valittamista ei pidetä kaksinkertaisena valittamisena, vaan se jotenkin kumittaa kaiken valituksen maailmasta.