Varhaiskasvatuksen opettajat, miten jaksatte? Olen jo opiskelijana lopen uupunut

Työskentelen itse nyt kolmatta vuotta varhaiskasvatuksen opettajana. Ensimmäisen vuoden koin hyvin raskaana ja stressaavana. Toinen vuosi oli jo helpompi ja nyt kolmas vuosi on ollut jo ihan mukava. Kun varmuutta ja kokemusta karttuu, jaksaa työssä paremmin eikä suunnitteluunkaan mene enää niin kauaa aikaa.

Tee töitä pari kolme vuotta, jatka opiskeluja (tai jatka suoraan opiskelua) ja tähtää opeksi alan koulutuslaitokseen.

Oon ite keikkaillu päiväkodeissa ja miettinyt opettajaksi lukemista mutta mua stressaa tosi paljon äänekäs ympäristö. En usko siis että työhön pystyisin pidemmän päälle..

Mikä varhaiskasvatuksen opettaja? Eikös ne ole lastentarhan opettajia. Molemmat turhia ja hienostelevia ammattinimikkeitä pyllyjen ja rään pyyhkimiselle. Suosittelen lukemaan luokanopeksi.

Itse vaihdoin alaa ja lähdin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Sekin on naisvaltainen ja työn kuormittavuuteen nähden pienipalkkainen ala, mutta sentään työmahdollisuudet ovat laajemmat. Lto:na on liian sidottu päiväkotiin tai eskarimaailmaan. Yritin aikoinaan myös päästä hallinnollisiin hommiin, mutta varhaiskasvatuksen kandina ei ollut niihin asiaa, vaan yleisen kasvatustieteen maisterit tai luokanopettajan tutkinnon käyneet menivät ymmärrettävästi edelle.

Naisvaltaisilla aloilla on tapana keksiä kaikenlaista suunnittelu- ja raportointivelvoitetta sen perustyön lisäksi, että varmasti oltaisiin tärkeitä ja toiset nipottaa vaatimuksineen, toiset uupuu.

Asiat voi tehdä vähemmälläkin vaivalla. Älä korvaasi lotkauta ämmäin jatkuvalle täydellisyydentavoittelulle ja piiperrykselle. Teet sen, minkä ehdit annetussa ajassa ja sitten kotiin ja viinipullo auki.

Mä olen myös Varhaiskasvatuksen Opettaja.

Olen myös uupunut työhöni. Lastenhoitajat pääsevät niin paljon helpommalla ja palkka on vaan ehkä parisataa jos sitäkänä pienempi. Joudun ottaa suuret paineet siitä, että suunnittelen tarpeeksi mielekästä, innostavaa ja opettavaista toimintaa joka päivälle, viikolle ja kuukaudelle. Joudun tehdä kaikki samat asiat kuin lastenhoitajatkin, olla mukana ihan kaikessa ja pyyhkiä samat pyllyt. Silti minä olen se joka hoitaa paperihommat ja vasut, aivan kaiken suunnittelun. HEI ONHAN minulla se muutama tuntia suunnitteluaikaa viikossa, kyllähän siinä kerkeää! Pidän lapsista ja olen mielestäni sensitiivinen ja lempeä kasvattaja. On vaikeaa katsoa vierestä kun hoitajat ovat välillä aivan liian töykeitä lapsille, eivätkä edes itse tajua että ovat. Ja voi herranjumala jos heille sen sanoisi niin olisi akkasota pystyssä.

Ei me jaksetakaan vaan siirrytään työkyvyttömyyseläkkeelle

Mä en tajua kuinka tämä homma on menny tämmöseksi. Olen itse vanhusten parissa töissä ja huomaan siellä samaa. Jatkuvasti pitäisi tehdä kaikkea paperihommaa, kouluttautua lisää ja arvioida sitä ja tätä. Se vanhus tai lapsi unohtuu tämän kaiken keskellä. Mun työaikani riittäisi hyvin hoitamaan vanhusten perustarpeet, mutta tämän kaiken ylimääräisen paperityön takia on välillä kauhea kiire. Ja auta armias jos et ole joka asiaa kirjannut ja arvioinut ajallaan, niin hirveät syytökset tulee. Suoraan sanoen vituttaa tämmönen. Valmistuin kohta 20 vuotta sitten ja ekat 10 vuotta työ oli mukavaa. Sitten tää homma lähti ihan väärille urille. Kaiken byrokratian keskellä se tärkein, eli asiakas, on unohtunut.

Ei jakseta

Yllayys

?"?"