Lue keskustelun säännöt.
En halua vieraita kotiini ja vähempikin riittäisi.
17.04.2020 |
Olenko ainut, joka ahdistuu vieraista? Tunnen itseni ihan hirveäksi, kun tunnen näin. Pidän kotiani turvapaikkana ja "yksityisalueena". En pidä siitä, että meillä käydään, edes omat vanhempani tai vanhin kaverini. Kaveria näkinsin mieluiten kahvilassa tai kävisin muiden luona.
Kun vauvamme syntyi, ahdistus kasvoi, koska kaikki olivat tulossa häntä katsomaan ja kävivätkin tiuhaan tahtiin. Melkein joka päivä joku tulossa. Kaverinikin kävi useammin kuin ennen. Hän saattoi kylässä ollessaan kysymättä alkaa tiskaamaan altaassa olevia astioita ja jouduin häntä kieltämään. Hän tarjosi apuaan ahkerasti ja oloni olikin kiittämätön, kun ottanut sitä vastaan. Tapanamme oli nähdä aina jossain muualla, mutta nyt halusi tulla aina katsomaan vauvaa. Miehenikin oli kotona jonkin aikaa vauvan synnyttyä, joten mitään ulkopuolista apua ei tarvittu. Keneltäkään. Tulee ihan kontrollifriikkiolo.
Nyt tässä tilanteessa onkin ihanaa, kun ei tarvitse ottaa vieraita vastaan eikä tarvitse koko ajan kieltää ketään tekemästä asioita, joita ei ole heidän tehväväksi tarkoitettu. Kaverinikin tuntui usein olevan loukkaantunut, kun hänen apunsa ei kelvannut. Miten ihmeessä selitän asian muita suututtamatta? Vähempikin kyläily riittää ja että hoidetaan meidän koti ihan itse.
Kommentit (36)
Voi hyvänen aika. En ole sanonut etten haluaisi nähdä, vaan, etten tykkää meillä ravaamisesta. Ja kyllä meillä on lapsia käynyt kaappeja tonkimassa, mutta ne ovat lapsia eikä aikuisia, joiden pitäisi kunnoittaa toisten yksityisyyttä. Eikä meilläkään pitäisi olla tarvetta siivota, mutta ilmeisesti juuri käytetty paistinpannu tiskialtaassa häiritsee niin paljon, että vieraan pitää ottaa harja käteen kysymättä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet introvertti, ja se on persoonallisuuspiirre, ei sairaus. Ihanaa kun joku muukin kokee samaa kuin itse. Ympärilläni on paljon ekstrovertteja jotka pitävät minua outona. Mutta minulla sukulaisia ja kavereita jotka ovat samanlaisia kuin minä. Minä ymmärrän kyllä ekstrovertteja, mutta he eivät näytä ymmärtävän introvertteja; tästä aiheutuu tuo ristiriitaisuus.
Mäkin olen introvertti, mutta kyllä mä nyt ystäviäni ja sukulaisiani haluan nähdä. Ja ei ne kyllä kukaan ryhdy meillä siivoamaan (ei ole tarvetta) tai ruokaa laittamaan omatoimisesti. Että edelleen suosittelen sitä päälääkäria ap:lle (ja uusia ystäviä, jotka kysyy, tarviitko apua ja uskoo vastauksen). Ja lasten kaverit, varsinkin pkoti-ikäiset, ne vasta kaappeja tonkiikin, että ala varautumaan ap.
Meillä ei oo ikinä lasten kaverit menneet kaapeille, vaikka joukossa on ollut erityislapsiakin. Joskus on pitänyt sanoa, että jotain ei saa tehdä, mutta kyllä ne kerralla on uskoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet introvertti, ja se on persoonallisuuspiirre, ei sairaus. Ihanaa kun joku muukin kokee samaa kuin itse. Ympärilläni on paljon ekstrovertteja jotka pitävät minua outona. Mutta minulla sukulaisia ja kavereita jotka ovat samanlaisia kuin minä. Minä ymmärrän kyllä ekstrovertteja, mutta he eivät näytä ymmärtävän introvertteja; tästä aiheutuu tuo ristiriitaisuus.
Mäkin olen introvertti, mutta kyllä mä nyt ystäviäni ja sukulaisiani haluan nähdä. Ja ei ne kyllä kukaan ryhdy meillä siivoamaan (ei ole tarvetta) tai ruokaa laittamaan omatoimisesti. Että edelleen suosittelen sitä päälääkäria ap:lle (ja uusia ystäviä, jotka kysyy, tarviitko apua ja uskoo vastauksen). Ja lasten kaverit, varsinkin pkoti-ikäiset, ne vasta kaappeja tonkiikin, että ala varautumaan ap.
Järki hoi. Lukemisen ymmärtäminen hukassa?
En minäkään halua ja olen aviomieheni mielestä mielisairas sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat tosi yleisiä.
Hae apua.
Niinpä. Soisi ihmisten ottavan vaarin omista neuvoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet introvertti, ja se on persoonallisuuspiirre, ei sairaus. Ihanaa kun joku muukin kokee samaa kuin itse. Ympärilläni on paljon ekstrovertteja jotka pitävät minua outona. Mutta minulla sukulaisia ja kavereita jotka ovat samanlaisia kuin minä. Minä ymmärrän kyllä ekstrovertteja, mutta he eivät näytä ymmärtävän introvertteja; tästä aiheutuu tuo ristiriitaisuus.
Mäkin olen introvertti, mutta kyllä mä nyt ystäviäni ja sukulaisiani haluan nähdä. Ja ei ne kyllä kukaan ryhdy meillä siivoamaan (ei ole tarvetta) tai ruokaa laittamaan omatoimisesti. Että edelleen suosittelen sitä päälääkäria ap:lle (ja uusia ystäviä, jotka kysyy, tarviitko apua ja uskoo vastauksen). Ja lasten kaverit, varsinkin pkoti-ikäiset, ne vasta kaappeja tonkiikin, että ala varautumaan ap.
Meillä ei oo ikinä lasten kaverit menneet kaapeille, vaikka joukossa on ollut erityislapsiakin. Joskus on pitänyt sanoa, että jotain ei saa tehdä, mutta kyllä ne kerralla on uskoneet.
Meillä käy sukulaislapset 4- vuotias ja 6-vuotias. Kerran menivät makkarin kaapeille ja vanhemmat käskivät sieltä pois. Se riitti heille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kaapeille saa mennä esim. laseja tai maitoa hakemaan, jos jano yllättää ym. Mieluiten kuitenkin niin, että kysytään tai mainitaan asiasta erikseen.
Ap
Juurikin näin. "Auttaminen" ilman kysymistä on yhtä tyhjän kanssa.
Viikataan vaatteita eri tavalla kuin minä, sitten osa vaatteista on pinkassa näin, osa noin. Tyhjennetään tiskikonetta, ja sitten saa etsiä missä joku tavara on, kun se on pantu väärään paikkaan.
Ja kyllä sinun olisi hyvä saada joku tolkku noihin aamu- ja iltapäivävierailuihinkin. Ei ole ihan oikein, jos sinun tai vauvan unet häiriintyy. Lisäksi imetys ja vuorovaikutus vauvan kanssa on niin herkkää, että sille olisi suotava aikaa, ihan rauhassa.
Ihan samalta tuntuu. Helpompaa on tehdä asia itse, kuin neuvoa mikä mihinkin menee, että löytäisi tavaran taas tarvittaessa. Kiitos kirjoituksesta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla. Olen introvertti, jopa erakkko, osin tosin olosuhteiden pakottamana. Lapsesta asti rajojani poljoettiin ihan kotonakin, liittynekö sit siihen, että en halua kotiini enää ikinä ketään kontrolloimaan, järjestelemään omin päin, arvostelemaan, penkomaan, sotkemaan jne.Kotini on linnani:)
Täsmälleen samoin. Kotiini ei tule enää ketään
Lapsuus oli turvatonta, avioliitto jatkuvaa kyläilyhelvettiä. Miehen lokkisuku oli maailman napa. Nyt asun lasten kanssa, vieraat eivät ole tervetulleita, paitsi lasten kaverit, mut yleensä näkevät kavereira kaupungilla. Ollaan kaikki kolme introverttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ennen asuin keskustassa ja nykyään minua häiritään joka päivä aina pyytämässä syömään tai kahville ottaa ilta lääke tätä on jatkunut viisi vuotta ennen ne soitti kun asuin rivarissa nykyään päätalolla ja ne tulee joka ikinen päivä oven taakse jos en aukase niin ovi aukeaa heti avaimilla ja yksi päivä yksi ohjaaja tuli muistuttamaan seitsemän tai yhdeksän ja aina ovi aukesi aina avaimilla enkä halua ja olen sanonut että ei aukase avaimilla kun minulla aina kestää tulla aukaisee oven ohjaajalle ja sain ennen kun muutin minun tulevaa uuteen kotiin ennen soitti nykyisin joka päivä oven takana ja huutaa myös oven toiselta puolelta syömään tai ilta lääke ja yksi kerta yksi ohjaajista melkein antoi aikasemmin lääkkeen vaikka sovin että yhdeksältä illalla että yökkö antaa sen lääkkeen ja nykyään muistutetaan joka ikisestä asiasta luulee että olen lapsi vaikka olen aikuinen,minä olen asunut yksi veljeiten kansa ja siskojen kansa niin äiti ja isä muutti karjaa lohjalle kun olin joh 16 vuotias eli olen asunut yksin 8 vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites lapsen kaverit? Koska sekin aika tulee kun siinä ovella seisoo sen seitsemän eri nuhanenää tulossa teille leikkimään? Ja se teidän koti on sen sun lapsen koti myös. Että jos toi ei nyt liity raskaushormoneihin, suosittelen päälääkäriä pikaisesti.
Äitis tarvitsi päälääkäriä, kun sinua teki🤭
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmat ovat tosi yleisiä.
Hae apua.
Sinä tarvitset apua🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ennen asuin keskustassa ja nykyään minua häiritään joka päivä aina pyytämässä syömään tai kahville ottaa ilta lääke tätä on jatkunut viisi vuotta ennen ne soitti kun asuin rivarissa nykyään päätalolla ja ne tulee joka ikinen päivä oven taakse jos en aukase niin ovi aukeaa heti avaimilla ja yksi päivä yksi ohjaaja tuli muistuttamaan seitsemän tai yhdeksän ja aina ovi aukesi aina avaimilla enkä halua ja olen sanonut että ei aukase avaimilla kun minulla aina kestää tulla aukaisee oven ohjaajalle ja sain ennen kun muutin minun tulevaa uuteen kotiin ennen soitti nykyisin joka päivä oven takana ja huutaa myös oven toiselta puolelta syömään tai ilta lääke ja yksi kerta yksi ohjaajista melkein antoi aikasemmin lääkkeen vaikka sovin että yhdeksältä illalla että yökkö antaa sen lääkkeen ja nykyään muistutetaan joka ikisestä asiasta luulee että olen lapsi vaikka olen aikuinen,minä olen asunut yksi veljeiten kansa ja siskojen kan
Eihän tosta pirun sekamelskasta pirukaan ota selvää!?!
Minäkään en välitä kutsua kotiini muita vieraita kuin lähimmät sukulaiset, tapailen mieluummin ystäviä ja tuttavia kahviloissa ja kesällä myös terasseilla tai vaikka kävelylenkillä. Asun kerrostalossa ja naapureihin en halua tehdä niin läheistä tuttavuutta, että kävisimme toistemme luona kylässä, sillä kerran erehdyin näin tekemään ja yhdestä naapurista tuli todellinen riesa.
Mäkin olen introvertti, mutta kyllä mä nyt ystäviäni ja sukulaisiani haluan nähdä. Ja ei ne kyllä kukaan ryhdy meillä siivoamaan (ei ole tarvetta) tai ruokaa laittamaan omatoimisesti. Että edelleen suosittelen sitä päälääkäria ap:lle (ja uusia ystäviä, jotka kysyy, tarviitko apua ja uskoo vastauksen). Ja lasten kaverit, varsinkin pkoti-ikäiset, ne vasta kaappeja tonkiikin, että ala varautumaan ap.