Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä, mitä kamalaa on etäkoulussa, lomautuksessa, kotikaranteenissa jne.
15.04.2020 |
En ymmärrä yhtään, miksi ihmiset valittavat.
Onko omassa kodissa paha olla?
Ei pitäisi.
Minusta on ihana olla kotona, puuhastella pikkujuttuja, joita en voisi kuvitellakaan työpäivän jälkeen tekeväni.
On kiva laittaa ruokaa ja siivoilla rauhassa.
Olla rauhassa.
Toivottavasti lomautukseni jaktuu ainakin tämän kuun loppuun.
Taloudellinen tilanne ei huolestuta, koska olen aina elänyt vähän marginaalissa, pienillä tuloilla; nyt ei rahaa kulu senkään vertaa kuin normaali arjessa, koska käyn korkeintaan kaksi kertaa viikossa ruokakaupassa.
Lapseni hoitaa etäkoulunsa erittäin huolellisesti, osallistuu päivittäin 2-3 kertaa live-lähetyksiin eri opettajien kanssa.
Hän sanoi jo toisena etäkoulupäivänä olevansa onnellinen tilanteesta.
Minäkin olen onnellisempi kuin... ehkä koskaan, jos ihan suoraan sanon.
Kommentit (8)
Ihmisen pitäisi ennakoida tällaiset tilanteet.
En tarkoita, että säästössä tulisi olla vähintään kaksikertainen määrä bruttopalkkaan verrattuna tai että pitäisi hamstrata 10 000 rullaa vessapaperia.
Riittävä määrä kuivamuonaa ja liittoon kuuluminen riittää.
On ihan eri saada 38 €/ päivä kuin 81 €/päivä.
Lisäksi täytyy osata hakea apua ja myös vastaanottaa sitä (asumistuki, toimeentulotuki, ruoka-apu jne.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ymmärrä.
Mikäs tässä on ollessa kaikessa rauhassa katse kohti tulevaa mutta hetkessä eläen.
Olen ap:n kanssa aivan samaa mieltä, nautin itse kyllä tästä tilanteesta, saa olla kotona, ei tarvitse mennä minnekään, eikä tule kukaan häiritsemään rauhaani. Ihanaa! Tietysti kun vain ruokaa riittää...
Sama. Tosin minä vasta haaveilen lomautuksesta. Onneksi nyt on kuitenkin mahdollisuus tehdä lyhennettyä työpäivää. Se kompensoi vähän kotona lisääntynyttä työmäärää. Jäisin niin mielelläni kotiin puuhastelemaan. Haluaisin leipoa, tehdä ruokaa kaikessa rauhassa, kuopsutella puutarhassa ja kunnostaa taloa. Nyt kaikki suunnittelemani asiat odottavat sitä, että joskus olisi aikaa olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen pitäisi ennakoida tällaiset tilanteet.
En tarkoita, että säästössä tulisi olla vähintään kaksikertainen määrä bruttopalkkaan verrattuna tai että pitäisi hamstrata 10 000 rullaa vessapaperia.
Riittävä määrä kuivamuonaa ja liittoon kuuluminen riittää.
On ihan eri saada 38 €/ päivä kuin 81 €/päivä.
Lisäksi täytyy osata hakea apua ja myös vastaanottaa sitä (asumistuki, toimeentulotuki, ruoka-apu jne.)
Jep, edellinen vuoroviikkoäiti kommentoi, että liittoon kuulun. Se vaan, että vaikka palkka on ollut hyvä, on ansiosidonnainen pieni. Ja se ei ota huomioon Helsingin asumiskustannuksia. Säästössä on 15 000 euroa, mutta mitäs sitten kun ne on menneet? Ajatushan oli, että useamman kuukauden palkkaa vastaava summa pitäisi AINA olla varuilta pahan päivän varalle. Minulla oli, ja käytin säästöjä esim. ollessani hetken työtön ja eron yhteydessä. Näitä pahoja päiviä voi koittaa koronankin jälkeen. Tai pahimmillaan työllisyys on heikko vuosia tämän kriisin jälkilöylyissä. Vuosien työttömyyteenhän harva pystyy jemmaan säästämään varoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Tosin minä vasta haaveilen lomautuksesta. Onneksi nyt on kuitenkin mahdollisuus tehdä lyhennettyä työpäivää. Se kompensoi vähän kotona lisääntynyttä työmäärää. Jäisin niin mielelläni kotiin puuhastelemaan. Haluaisin leipoa, tehdä ruokaa kaikessa rauhassa, kuopsutella puutarhassa ja kunnostaa taloa. Nyt kaikki suunnittelemani asiat odottavat sitä, että joskus olisi aikaa olla kotona.
Millä rahalla laitat pihaa ja kunnostat taloa? Entä teet ruokaa tai leivot?
Jos vaikka asumisen lisäksi käytössä on 300 euroa laskuihin ja ruokaan kolmihenkiselle perheelle?
Kyllä siinä miettii jokaisen kuorikatepussin tai maalipurkin kohdalla kahdesti. Kokkailukaan ei ole niin kivaa, kun rahaa on pian lähinnä siihen säilykehernekeittoon. No, voihan juureksistakin valmistaa rakkaudella ruokaa.
Ap, onko sinun ihan hirveän vaikea kuvitella, että oho, ihmisillä saattaa ehkä olla eri elämäntilanne?
Tai perusluonne on sosiaalimen ja ekstrovertti, eikä introvertti kotiinsa erakoituja?
Ei minua kotona olo sinänsä ahdista, rakastan perhettäni ja meillä on kiva koti. Mutta koska olen aktiivinen kulttuurin kuluttaja ja intohimoinen elokuvissa, museoissa ja konserteissa kävijä, niin surettaa nyt konkurssiin ajautuvat kulttuuriyrittäjät ja kaipaan esimerkiksi juuri museoissa käymistä.
Lisäksi kaipaan yhdessäoloa ystävieni kanssa. Ei, etäyhteys ei ole sama asia kuin vaikkapa yhteiset illalliset ystävien kanssa. Olen hyvä kokki ja tapaan kutsua kavereita syömään useamman kerran kuussa, ja meillä on aina hauskaa. Nyt sitäkään ei voi harrastaa.
Ja eniten suren, etten voi käydä tapaamassa iäkkäitä, hoitokodissa olevia vanhempiani. Puhelimella heitä tavoittaa heikosti ja äiti ei enää edes paljon puhu. Pitäisi päästä sängyn viereen pitämään kädestä ja silittämään hiuksia. Kammottaa se, millaisissa oloissa mahtavat nyt elää. Isä jo oli pari vk sitten sairaalassa hetken "virustulehduksen takia", mikä lienikään se virus...
Itselläni ei onneksi ole lomautusuhkaa, miehellä kyllä. Ei meille ole isoja vararahastoja kertynyt, ja jos työpaikka menee lopulta konkurssiin, MIKÄÄN vararahasto ei auta, kun 56-vuotias akateeminen mies jää työttömäksi. Sellaista ei palkkaa enää kukaan, eikä uudelleenkouluttautuminenkaan auta, koska hän valmistuisi uuteen ammattiin joskus kuusikymppisenä....
Eli ei se taloudellinen aspekti ole mikään evvk. Jos esimerkiksi on yksinhuoltaja ja asuu kaupungissa, varsinkin Helsingissä, jo normiaikoinakin tulot menee kaikki välttämättömiin kuluihin. Kaksion vuoka on stadissa alkaen 800... päälle kaikki lasten kulut, ruoat, vakuutukset, tietoliikenne, terveys jne. Sitä ei maksella ansiosidonnaisella työttömyysturvalla.
Alue: Aihe vapaa
Eihän siinä kotona olemisessa mitään ongelmaa olekaan. Mutta taloudellinen ongelmahan tämä on, kun maksan yksin Helsingin korkeita asuinkustannuksia. Olen vuoroviikkoäiti, joten tarvitsen perheasunnon minulle ja kahdelle lapselleni. Sellainen maksaa Helsigissä vähintään 1200 euroa kuussa. Tällä hetkellä olen väliaikaisesti vuokralla, koska edellinen asunto on myyty ja uutta ei näköpiirissa. Toisaalta jos asuisin omistusasunnossa, niin lyhennyksineen ja yhtiövastikkeineen kulut olisivat suunnilleen samat.
Kovin montaa satalappusta ei asumisen jälkeen jää käteen ansiosidonnaisesta. Kaksi nälkäistä poikalasta vielä pitäisi ruokkia ja koko ajan joutuu ostamaan vaatteita kun lapset kasvavat vauhdilla ja housujen polvet on rikki.
Jos olisikin velaton asunto, niin mitäs tässä olisi kotoillessa. Se on totta, että saman verran ei ihan mene rahaa kuin työssä käydessä. Tosin en silloinkaan ollut mikään tuhlaaja. Joskus kävin ulkona syömässä, kahvilla tai viinillä, mutta ei niihin suuria summia kuussa mennyt. Töissä tuli syötyä lounas, samoin lapsilla koulussa ja tarhassa. Rahaa meni vähemmän ruokaan, kun illalla kotona söivät vain lapset ja vain yhden aterian.