Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisten pollat eivät kestä
14.04.2020 |
kotona oman perheensä kanssa oleskelua? Tai ylipäätään omassa kodissa olemista?
On aika kumma, jos olet puolisoksesi valinnut ihmisen jota et oikeastaan jaksa pakollisia aikoja enempää katsella. Ja tehnyt vielä lapsia, etkä jaksa niidenkään seurassa olla.
On pakko päästä millä tahansa syyllä pois kotoa, oman perheensä luota, kun nyt on muutama viikko joutunut viettämään enemmän aikaa perheensä kanssa. Ei muka pää kestä. Mitä ihmettä? Kuinka heikko on ihmisten mielenterveys, jos se järkkyy kuukaudessa sen takia, että joutuu viettämään aikaansa perheensä kanssa.
Samoja selityksiä nuorten päästämisellä isoihin kokoontumisiin. Ei muka mielenterveys kestä. Höpö höpö. Ei varmasti mene lapsi rikki, kun kavereihin saa nykyään videoyhteyksiä, eikä olla minkään kirjeiden varassa.
Ihmisistä on tullut heikkoja ja tahdottomia. Ja tekevät huonoja valintoja, alkaen perheen perustamisesta.
Kommentit (27)
Eskari-ikäiseni kaipaa kavereitaan kovasti. Ei hänellä ole heidän puhelinnumeroitaan eivätkä sen ikäiset yleensä mitään videopuheluita puhu muutenkaan. Marisee kun on tylsää ilman leikkiseuraa, ja ymmärrän kyllä.
Mitä aikuisiin tulee, me olemme kaikki erilaisia. Olen itse elänyt tämäntyyppistä arkea jo pitkään pakon edessä, mutta nyt valopilkkuni kuten kirjastossa käyminen ja kahvilassa ystävän tapaaminen, on viety. Aika raskaalta tuntuu. Lisäksi on mahdoton suunnitella esim. kesää, koska kukaan ei tiedä, millainen tilanne silloin on.
Monessa perheessä kärsitään myös taloudellisesta epävarmuudesta. Lähinnä hyväosaiset voivat työskennellä etänä kotoaan käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma polla ei kestä, koska:
-Huolettaa omien iäkkäiden vanhempieni puolesta. Emme pääsee heitä tapaamaan pitkiin aikoihin, pahimmassa tapauksessa koko kesänä, ahdistaa. Lapset myös kaipaavat isovanhempiaan.
-Mies joutui lomautetuksi ainakin 6kk, voi olla että jatkuu.
-Itsellä töitä riittää, mutta ahdistaa koska joudun palaamaan konttorille kesäkuun alusta. Meillä ei siis saa jatkaa kauempaa etätöitä minusta riippumattomista syistä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että on töitä.
-Lapset käyvät kierroksilla, koska kaipaavat kavereitaan. Pahaa pelkään, että kesällä ei tarvitse tehdä lasten kanssa mitään, kiinni on huvipuistot ja muut. Huolestuttaa miten tämä kaikki makoilu ja lekottelu tulee vaikuttamaan myös lapsiin, koska elämästä on hävinnyt harrastukset ja kaverit.
Jos tiedossa olisi, että korona loppuisi vaikka 15.6 ei minua ahdistaisi tippaakaan, koska tietäisin, että kohta tämä on ohi. Mutta nyt kun tilanne näyttää pahasti siltä, että korona jää vellomaan tänne pitkiksi ajoiksi, ahdistaa se ettei ole tiedossa likimainkaan päivämäärää koska elämä normalisoituisi.
Makoilu ja lekottelu ei aiheuta lapsille mitään. Oppivat paremmin käyttämään mielikuvitustaan, kun sinkoilu on tauolla. Eikä kaverit mihinkään ole kadonneet. Videoneuvottelu käyttöön, niin kohta juttu luistaa ihan luonnollisesti.
Itsellänikin on iäkkäät vanhemmat, luultavasti henki pois jos korona osuu, mutta se on periaatteessa normaalia sukupolvien kiertoa. Minä olen enemmän huolissani, jos minulle tai puolisolleni osuu viikatemies kohdalle. Tai pahin kaikista, kuolemme molemmat. Silloin esiteinimme jää ilman molempia vanhempiaan. Todella epätodennäköinen skenaario, mutta normiarkeen verrattuna mahdollista erittäin huonolla tuurilla.
Tämä voi tosiaan olla uusi normaali vuosikausiksi. Kannattaa alkaa rakentamaan ajatuksia siihen suuntaan, että mahdollisesti ei ole paluuta vanhaan koskaan edessä.
Olen lomautettuna tällä hetkellä. Kuka jaksaa pelkästään omaa perhettä 24/7???
Meillä koko 5-henkinen perhe kotona. Pitää kokata, sotkua tulee, toimia opena...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mulle perheen perustaminen ei tarkoita sitä, että ollaan kaikki koko ajan kotona, lapset eivät käy koulussa ja päiväkodissa, mä en voi tehdä töitä, ei voi käydä missään muualla kuin ulkoilemassa, koko ajan pitää laittaa ruokaa ja takaraivossa tykyttää koko ajan huoli siitä, sairastuuko joku ja miten toimeentulolle käy.
Mä en ymmärrä, miten nämä urpot kyselee tätä samaa uudelleen ja uudelleen. Silkkaa tyhmyyttäkö se on?
Ihmisaines on selvästi rapistunut muutaman vuosikymmenen aikana. Talvisota olisi loppunut hyvin lyhyeen ja surullisesti, jos sinun kaltaistesi varassa olisi oltu.
Mitäpä jos et puhuisi asioista, josta et tiedä mitään ja josta ei ole mitään kokemusta?
Olen riittävän vanha muistamaan kaikenlaista ja olen koko ikäni tuntenut sodan sekä rintamalla että kotirintamalla käyneitä ihmisiä. Heidän kynästään ei sinun ruikutuksesi kaltaista roskaa ole lähtenyt. Häpeäisit.
Mä en voi kuin nauraa sulle. Täällä sä käyt valittamassa nettipalstalla siitä, miten sua ahdistaa toisten ihmisten tunteet, ja sitten käytät tekosyynä jotain ihmisiä, jotka ovat eläneet sodan aikana. Voi että, pitäisikö mun nyt tarjota sulle sääliä ja sympatiaa?
Ilmeisesti vastasit jollekulle muulle kuin minulle, koska minua eivät toisten tunteet ahdista vähääkään. Lähinnä naurattavat, kuten sinunkin perheesi, jonka elättäjä näkyy luhistuvan jo siitä ajatuksesta, että jokin ei ehkä sujukaan yhtä hyvin kuin ennen.
Minun vanhempieni ja isovanhempieni sukupolville voi vain kumartaa syvään. He selviytyivät uskomattomista vaikeuksista - sikäli, kun eivät kuolleet niihin - ja loivat vielä hyvinvointiyhteiskunnankin, jossa sinunlaisesi kitisijöiden on helppo elättää taas yhtä kitisijöiden sukupolvea. "Ei voi käydä missään muualla kuin ulkoilemassa, koko ajan täytyy laittaa ruokaa" voi jumalauta, mikä vätys!
Vierailija kirjoitti:
Olen lomautettuna tällä hetkellä. Kuka jaksaa pelkästään omaa perhettä 24/7???
Meillä koko 5-henkinen perhe kotona. Pitää kokata, sotkua tulee, toimia opena...
Me olemme puolisoni kanssa tehneet nyt neljä viikkoa etätöitä. Alakoululainen hoitaa koulunsa itsenäisesti etäopetuksessa.
Olemme poistuneet kotoa kolme kertaa ruokaostoksille. Muuten olemme olleet keskenämme ja eläneet omakotitaloelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska mulle perheen perustaminen ei tarkoita sitä, että ollaan kaikki koko ajan kotona, lapset eivät käy koulussa ja päiväkodissa, mä en voi tehdä töitä, ei voi käydä missään muualla kuin ulkoilemassa, koko ajan pitää laittaa ruokaa ja takaraivossa tykyttää koko ajan huoli siitä, sairastuuko joku ja miten toimeentulolle käy.
Mä en ymmärrä, miten nämä urpot kyselee tätä samaa uudelleen ja uudelleen. Silkkaa tyhmyyttäkö se on?
Ihmisaines on selvästi rapistunut muutaman vuosikymmenen aikana. Talvisota olisi loppunut hyvin lyhyeen ja surullisesti, jos sinun kaltaistesi varassa olisi oltu.
Mitäpä jos et puhuisi asioista, josta et tiedä mitään ja josta ei ole mitään kokemusta?
Olen riittävän vanha muistamaan kaikenlaista ja olen koko ikäni tuntenut sodan sekä rintamalla että kotirintamalla käyneitä ihmisiä. Heidän kynästään ei sinun ruikutuksesi kaltaista roskaa ole lähtenyt. Häpeäisit.
Mä en voi kuin nauraa sulle. Täällä sä käyt valittamassa nettipalstalla siitä, miten sua ahdistaa toisten ihmisten tunteet, ja sitten käytät tekosyynä jotain ihmisiä, jotka ovat eläneet sodan aikana. Voi että, pitäisikö mun nyt tarjota sulle sääliä ja sympatiaa?
Ilmeisesti vastasit jollekulle muulle kuin minulle, koska minua eivät toisten tunteet ahdista vähääkään. Lähinnä naurattavat, kuten sinunkin perheesi, jonka elättäjä näkyy luhistuvan jo siitä ajatuksesta, että jokin ei ehkä sujukaan yhtä hyvin kuin ennen.
Minun vanhempieni ja isovanhempieni sukupolville voi vain kumartaa syvään. He selviytyivät uskomattomista vaikeuksista - sikäli, kun eivät kuolleet niihin - ja loivat vielä hyvinvointiyhteiskunnankin, jossa sinunlaisesi kitisijöiden on helppo elättää taas yhtä kitisijöiden sukupolvea. "Ei voi käydä missään muualla kuin ulkoilemassa, koko ajan täytyy laittaa ruokaa" voi jumalauta, mikä vätys!
Jep, tuntuu ihmisten elämä luhistuvan kovin helposti nykyään. Ei pääse kahvilaan, ei pääse ravintolaan, ei pääse mökille, ei pääse kavereiden kanssa.
Suomessa kuitenkin kaikki perusinfra toimii vielä moitteettomasti. Sähköt ja vedet tulee koteihin, kauppoihin ruokaa ja vessapaperia ja uloskin saa vielä melko vapaasti mennä happihyppelylle.
Kuinkahan kävisi, jos joutuisimme ihan oikeaan pulaan, jossa ihmisiä kuolisi satoja tai tuhansia päivässä ja sähköt ja vedet olisivat poikki ja kaupat kiinni tai tyhjinä?
Kansakuntamme on melkoista vellipöksyväkeä vuonna 2020
Oma polla ei kestä, koska:
-Huolettaa omien iäkkäiden vanhempieni puolesta. Emme pääsee heitä tapaamaan pitkiin aikoihin, pahimmassa tapauksessa koko kesänä, ahdistaa. Lapset myös kaipaavat isovanhempiaan.
-Mies joutui lomautetuksi ainakin 6kk, voi olla että jatkuu.
-Itsellä töitä riittää, mutta ahdistaa koska joudun palaamaan konttorille kesäkuun alusta. Meillä ei siis saa jatkaa kauempaa etätöitä minusta riippumattomista syistä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että on töitä.
-Lapset käyvät kierroksilla, koska kaipaavat kavereitaan. Pahaa pelkään, että kesällä ei tarvitse tehdä lasten kanssa mitään, kiinni on huvipuistot ja muut. Huolestuttaa miten tämä kaikki makoilu ja lekottelu tulee vaikuttamaan myös lapsiin, koska elämästä on hävinnyt harrastukset ja kaverit.
Jos tiedossa olisi, että korona loppuisi vaikka 15.6 ei minua ahdistaisi tippaakaan, koska tietäisin, että kohta tämä on ohi. Mutta nyt kun tilanne näyttää pahasti siltä, että korona jää vellomaan tänne pitkiksi ajoiksi, ahdistaa se ettei ole tiedossa likimainkaan päivämäärää koska elämä normalisoituisi.