Mitä tekisit, jos lapsesi toistuvasti kertoisi

Pidä lapsen puolta, et anna ymmärtää että se on ok. Tuo on henkistä väkivaltaa.

Sanoisin että lapsessa ei ole mitään vikaa, isällä on omat ongelmansa minkä takia ei aina osaa käyttäytyä ja puhua asiallisesti. Sanoisin että tiedän mitä lapsi tarkoittaa, koska isä on puhunut samalla tavalla minullekin. Sanoisin myös että on hyvä että lapsi kertoo minulle mieltään painavista asioista jatkossakin. Sitten varmaan mietittäisiin yhdessä vielä mitä hyvää isässä on. Missä tilanteissa on ollut ihan kiva jne. Isään olisin kyllä yhteydessä ja sanoisin suorat sanat. Hoitoonhan tuollaisen pitäisi hakeutua opettelemaan minkälaista käytöstä ihmisiltä sosiaalisissa kontakteissa edellytetään. Kertoisin mitä lapsi hänestä puhuu ja yrittäisin aada hänet asettumaan lapsen asemaan ja miettimään miltä lapsesta tuntuu. Kysyisin myös suoraan haluaako hän olla sellainen isä johon lapsi katkaisee kokonaan välit heti kun asia on hänen itsensä päätettävissä. Luultavasti saisin tässä yhteydessä paskaa niskaan itsekin, aivan sama. Ehkä jokin pieni ajatus edes jäisi kuitenkin hänen päähänsä kytemään ja edes jollain tasolla yrittäisi jatkossa muuttaa käytöstään lasta kohtaan. Niin, ja jatkaisin myös puhumista viranomaisille jos käytös ei muuttuisi. On kohtuutonta että omia lapsiaan saa kohdella lähes miten vaan, vaikka tiedetään miten haitallista se lapsen psyykelle on. Varsinkin kun mitätöinti tulee omalta vanhemmalta. Aikuisia pitäisi suojella vähän vähemmän ja lapsia enemmän. Se ei oikein toteudu niin kuin tarkoitus olisi.

Sanot että lapsen isä on tehnyt väärin. Kysy lapselta tovoisiko hän että keskustelet asiasta lapsen isän kanssa? Mieti Ja keskustele lapsen kans miten tilanteiden olisi pitänyt mennä, jotta ne eivät olisi olleet väärin (eli henkistä väkivaltaa). Kerro lapselle että hänellä on oikeus tull kunnioitetuksi. Voitte tutkia YK:n lasten oikeuksien julistsusta, ja miettiä toteutuuko siinä mainitut oikeudet lapsen kohdalla. Lapsi saa näin paljon tietoa ja varmuutta itsensä puolustamiseen, ja vahvan kokemuksen omasta arvokkuudestaan. Älä mene tilanteeseen tunteella, pura oma ärtymys ja suru myöhemmin, kun lapsi ei ole paikalla.

Ilmiö on muutenkin vähän kummallinen, koska samaan aikaan lapsi on ko. vanhemmasta kummallisen huolissaan ja riippuvainen, miettii usein että onkohan hänellä paha mieli ja että miksi hänellä on aina hänen puolesta niin paha mieli. Että luulekohan vanhempi ettei lapsi tykkää hänestä. Ja ikäväkin on. Ja sitten väliin kertoo pahoilla mielin näitä haukkumisia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ilmiö on muutenkin vähän kummallinen, koska samaan aikaan lapsi on ko. vanhemmasta kummallisen huolissaan ja riippuvainen, miettii usein että onkohan hänellä paha mieli ja että miksi hänellä on aina hänen puolesta niin paha mieli. Että luulekohan vanhempi ettei lapsi tykkää hänestä. Ja ikäväkin on. Ja sitten väliin kertoo pahoilla mielin näitä haukkumisia. Ap

Hyväksikäyttöä.

Oletko edes ollut yhteydessä viranomaisiin vai onko pelkkä oletus ettei kiinnosta? Pistä lapsi nauhoittamaan tuota haukkumista ja sitten lastenvalvojalle.

Vierailija kirjoitti:

Oletko edes ollut yhteydessä viranomaisiin vai onko pelkkä oletus ettei kiinnosta? Pistä lapsi nauhoittamaan tuota haukkumista ja sitten lastenvalvojalle.

Olen ollut. Tehtiin olosuhdeselvitys. Ei löydetty puutteita. Ap

Mitä ne viranomaiset tässä voisivat tehdä? Sinä ap keskustelet exäsi kanssa ja jos se ei auta, rajaoita lapsesi viettämää aikaa exän luona. Selitä myös lapselle riittävän yksinkertaisin sanamuodoin, että lapsi ei ole mitenkään syyllinen exäsi toimintaan ja mahdolliseen pahaanoloon. Lapsen ei pidä kantaa huolta vanhempansa hyvinvoinnista vaan päin vastoin.

Onko vielä ajatuksia?

Mistä vastaajat ovat päätelleet, että se huonosti käyttäytyvä vanhempi on lapsen isä?