Tuliko sinustakin alkoholistin lapsi vasta aikuisena?

Onko av:lla aikuisia, jotka ovat havahtuneet vasta aikuisena, että äiti tai isä on alkoholisti tai kovaa vauhtia alkoholisoitumassa? Mahdollisesti kaappijuoppo? Kuinka on ilmennyt ja onko merkkejä ollut ilmassa jo aiemmin? Mistä tajusit, että nyt on tosi kyseessä? Mikä mahtaa olla syy viinankäytölle? Oletko yrittänyt tehdä jotain asialle? Kuinka se on vaikuttanut sinuun ihmisenä?

Itse olen ihmetellyt tätä asiaa jo 15 vuotta. Miksi äiti alkoi ryypätä, eikö mikään saa lopettamaan? Tapasin hänet hiljattain ennalta suunnittelematta. Oli selvästi juopotellut kämpässään. Katkokävelyä, saman asian toistamista, sammallusta. Aina, kun luulen, että tilanne on mennyt parempaan päin, saan pettyä. Äidillä on asiat näennäisesti hyvin, mutta on kärsinyt kuitenkin masennuksesta. Tätä ilm. aikanaan alkanut lääkitä viinalla ja homma jäänyt päälle. (Tai ehkä toisinpäin, ehkä ensin oli viina ja sitten masennus, en tiedä.) Kieltää ongelman vahvasti, vaikka on kerran joutunut sairaalaankin kännikohelluksensa tuloksena. (Silloin vastahankaisesti myönsi, että oli ottanut viinaa, joskin yritti syyllistää siitä minua....)

Kadehdin niitä, joilla on tuki ja turva vanhemmistaan vielä aikuisenakin. Joilla on äiti, jonka kanssa voi aidosti jakaa oman elämänsä kuulumisia, iloja ja suruja. Sellainen, joka on tilanteen tasalla, eikä saman tien unohda, mitä hänelle on sanonut.

Nyt kelpaisi vertaistuki ja mahdollisesti jotkut toimintaohjeet. Voinko itse tehdä mitään äitini hyväksi?