Mitä pitäisi ajatella melkein nelikymppisestä naisesta, joka asuu äitinsä luona?

Mitä se kenellekään kuuluu kuka asuu kenen kaa?

On se vähän erikoinen ratkaisu, ja sen takia minusta on ymmärrettävää miettiä syytä siihen. Ehkä siihen on jokin käytännön syy, esim. äiti on sairas ja tarvitsee apua arkisissa asioissa?

Faith kirjoitti:

On se vähän erikoinen ratkaisu, ja sen takia minusta on ymmärrettävää miettiä syytä siihen. Ehkä siihen on jokin käytännön syy, esim. äiti on sairas ja tarvitsee apua arkisissa asioissa?

Niinhän sitä luulisi.

vuokrataso suomessa on suht kallis.

jos ei ole työtä, ei varmaan ulkona haluta asua.yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole vaimomatskua?

Nimenomaan voi olla sitä, mutta on vaikeasti tavattavissa elämäntyylinsä takia. Monet hyvät sinkkunaiset ovat vähän tuommoisia.

Eikä sitä naista sieltä kotoa minnekään saa, kun äitiä ei voi jättää yksin. Montaakaan miestä ei innosta heti muuttaa anopin kanssa saman katon alle, naisia vielä vähemmän peräkammaripojan kanssa. Ehkä sitten asiat alkaa toimimaan, kun äipästä aika jättää.

Kyllä mä kokisin itseni epäonnistuneen vanhempana jos lapseni ei ajan myötä itsenäistyisi ja lentäisi omille siivilleen vaan jäisi minulle seuranpitäjäksi/syytinkiläiseksi. Tuota omaa aikaa odottaa jo itsekin, nyt kun ainokainen täytti 18 v. Asuu kotona juuri niin pitkään kuin itse tuntee parhaaksi mutta tosiaan kyllä mulla olisi huono omatunto jos hän ei uskaltaisi omilleen lähteä koskaan. Itsekin hän jo suunnittelee mitä tarvikkeita ottaa mukaan omaan kotiin yms. Pikku hiljaa ne itsenäistymisajatukset tulevat niin äidin kuin lapsenkin ajatuksiin ja hyvä niin. Ei ole tarkoituksenmukaista yhdeltä istumalta repäistä heitä irti toisistaan.

Onhan se monesti ihan ekologinen ja ekonominen ratkaisu asua jonkun kanssa yhdessä, on seuraa ja turvaakin toisesta ja luultavasti oma tilakin käytössä. Itse en varmaan olisi pystynyt äitini kanssa aikuisena asumaan, mutta on monia, jotka pärjäävät ihan hyvin vanhempiensa ja/tai lapsiensa kanssa. Ei ollut tälläistä äiti/anoppi/mummo/puoliso -vihaa kuin nykyisin.

Suurimmassa osassa maailmaa on  ja meilläkin oli vielä pari sukupolvea sitten oli ihan yleistä ainakin maalla asua koko suku samassa talossa.

Nyt sitten itketään yksinäisyyttään palstoilla.

Tiia16 kirjoitti:

vuokrataso suomessa on suht kallis.

jos ei ole työtä, ei varmaan ulkona haluta asua.yksinkertaista.

Aloituksessa sanottiin, että hän käy töissä.

Tytär on ehkä pahasti velkaantunut, ja tuo asumisjärjestely on ainoa mahdollinen hänelle :(

Vierailija kirjoitti:

Hienoa että nainen uhraa elämästään suuren osan äitinsä seuraksi. Arvostan.

Tässä yhteiskuntakin säästää, kun ei tarvi vanhaa äitiä sitten hoitaa, kun tytär tekee sen ja saa tietenkin omaishoitajan tukea sitten jos ja kun äiti on jo niin sairas ja vanha.

Jommalla kummallaon talousvaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Se on hienoa jaloa kun nainen tekee niin, mutta mies on epäilyttävä jäkleenjääny peräkammarininpoika yms tms jne

Osaatko yhtään kuvitella, mihin nämä stereotypiat perustuvat? Olisko siihen, että usein se aikamiespoika asuu kotoa vanhojen vanhempiensa passattavana, ja yhtä usein se aikuinen tytär asuu siellä hoitamassa niitä vanhoja vanhempiaan. Poikkeuksiakin on, mutta ne ovat poikkeuksia.

Tuossa vaiheessa alkaa yleensä vähitellen kääntyä niin päin, että aikuinen lapsi huolehtii vanhemmasta. Eli siinä vaiheessa ei mielestäni ongelmaa.

En haluaisi, että oma lapseni hukkaisi elämänsä olemalla omaishoitajana.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vaiheessa alkaa yleensä vähitellen kääntyä niin päin, että aikuinen lapsi huolehtii vanhemmasta. Eli siinä vaiheessa ei mielestäni ongelmaa.

Entä kun aikuisella lapsella on normaalisti työ ja omakin perhe? Burnoutin partaalla huolehtii 24/7... monet vielä asuvat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vaiheessa alkaa yleensä vähitellen kääntyä niin päin, että aikuinen lapsi huolehtii vanhemmasta. Eli siinä vaiheessa ei mielestäni ongelmaa.

Normaali 60 v. on vielä ihan työikäinen... eikä mikään huolehdittava vanhus.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vaiheessa alkaa yleensä vähitellen kääntyä niin päin, että aikuinen lapsi huolehtii vanhemmasta. Eli siinä vaiheessa ei mielestäni ongelmaa.

Mitenhän sellainen joka ei koskaan ole oppinut ottamaan vastuuta edes itsestään, pystyy ryhtymään vanhenevan vanhemman huoltajaksi? Kyllä siinä on mennyt yksi elämä täysin hukkaan jos näin käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa vaiheessa alkaa yleensä vähitellen kääntyä niin päin, että aikuinen lapsi huolehtii vanhemmasta. Eli siinä vaiheessa ei mielestäni ongelmaa.

Entä kun aikuisella lapsella on normaalisti työ ja omakin perhe? Burnoutin partaalla huolehtii 24/7... monet vielä asuvat satojen kilometrien päässä vanhemmistaan.

Sillä vanhempansa luona asuvalla mitä luultavimmin ei ole omaa perhettä, eikä hän varsinkaan asu satojen kilometrien päässä omasta kodistaan.

Minä tunnen perheen, missä yli 40-vuotias mies asuu vanhempiensa kanssa hienossa ja tilavassa kerrostaloasunnossa Espoossa.

Mies on erittäin hyvin toimeentuleva yrittäjä, ja vanhemmat köyhiä eläkeläisiä.

Yhteisasuminen on win-win-tilanne: Mies omistaa asunnon ja vastaa asumis- ja ruokakuluista, vanhemmat huolehtivat kodin puhtaudesta ja ruoanlaitosta.

Perhe on aina tullut keskenään toimeen hyvin. Kumpikaan puoli ei sekaannu toisen asioihin.

Miehen naisystävä viettää satunnaisesti päivän tai kaksi miehen asunnolla. Pari on vapaaehtoisesti lapseton ja haluaa asustaa erillään. Nainen on introvertti ja tarvitsee paljon yksinolemista.