Ystäväni lapsi meni päivähoitoon 9-kuukauden iässä!

Pakkohan se on jonkun sanoa jos ei itse sitä tajua!

Munkin tyttö on mennyt 9kk iässä hoitoon. Siitä alkaa olla viisi vuotta aikaa.



Ja on ihan täyspäinen lapsi.

nyt uusi mies ja uusi vauva, esikoinen on tarhassa ja äiti hoitaa vauvaa kotona, vauva nyt 2kk ja äiti aloittaa työt 5kk:n päästä...

Kyllä kerroin hänelle mielipiteeni, muttei se mitään vaikuttanut. Piti vaan kuulemma päästä töihin tienaamaan.. Ihan kuin sitä ei nyt olisi voinut olla vähän kauemmin kotona ja pyytää vaik lyhennysvapaita kuukausia pankilta! Nyt sitten toisen lapsen kanssa on edelleen kotona vaik lapsi on yli vuoden. Sinällään hyvä, mut epäreilua on että se eka joutu meneen pienenä hoitoon.

Ja ollaan tässä suht täyspäisiä kuitenkin.

kiva sitten kun on niitälapsia jotka alkavat itkeä joka kerta kun kuulevat sanan äiti.

kiihkomieliset, aina oikeassa olevat fanaattikkomammat nielivät koukun. Ja kohta täällä vaahdotaan psykologiasta peruskoulupohjalta.

Ystävä vieläkin katuu tuota liian varhaista p-hoitoon laittamista.

Äitini ei kadu pätkääkään, minä olen ihan normaali ja ajattelen lämmöllä hoitotätiäni sekä vanhempiani.



Tämähän ei todista mitään, mutta en kuitenkaan ole ihan ainoa vastaava tapaus. Mieheni on mennyt kaksikuisena hoitoon eikä se näyttäisi aiheuttaneen ongelmia.

Senhän takia sitä nyt onkin kaikenlaisia perheensä tappavia hulluja kun ovat lapsena joutuneet hoitoon niin aikaisin! Nyt sitten pääsevät uudelleen hoitoon tosin vähän erilaiseen... ;)

Ei kellään ole oikeutta puuttua toisen elämään ainakaan ko. asiassa! Jokainen tekee ratkaisunsa oman elämäntilanteensa mukaan, oikeesti kyllä meillä Suomessa ne lapset hoidetaan hyvin vaikka sitten kodin ulkopuolellakin, joten eiköhän tuhlata energiaa niihin jotka oikeasti apua tarvitsevat?!

Ja toisilla on mukava haastava työ minne palata. Itsekin olen päiväkodin kasvatti ja ihan mukavasti tulen toimeen elämässä. On mukava mies, vielä mukavammat lapset, hyvät suhteet vanhempiin (mokomat laittoi mut päiväkotiin!!!!!), talous kunnossa ja tulevaisuudellekin vielä suunnitelmia. Mun elämässä ei ole omasta mielestäni mitään vikaa, ei edes se että olin päivähoidossa 7kk:sta lähtien.

onko hoitopaikassa 2 vai 20 lasta, on vissi ero. Lapsen pitää saada tuntea itsensä tarpeelliseksi, muuten elämällä ei ole merkitystä, tiedän lapsia jotka ovat vanhemmillensa lähinnä lemmikkieläimiä. Ja tuskin ap:n lapsi meni hoitoon, vapaaehtoisesti, äitinsä sen sinne vei. Ja tunnevammasista lapsista tulee tunnevammasia vanhempia, ja siitähän se kierre jatkuu.

Perempi musta on esim. niin, että lapsi saa kivan virikkeellisen päivän hoidossa ja sitten illalla sen muutaman tunnin kun ne on vanhempien kanssa on sekin laatuaikaa kun se, että lapsi on kotona- katsoo videoita ja äiti istuu koneella ----> näitä on paljon!



Ei se vanhempien läsnäolon määrä vaan laatu ratkaisee!



Toki tiedän, että on vanhempia jotka ovat lastensa kanssa aina ja keksivät heille monipuolista tekemistä ja tiedän, että on vanhempia jotka töiden jälkeen istuttavat lapset videoiden eteen ja menevät itse koneelle koko illaksi, mutta toivottavati ymmärsitte pointin.

että enää en tule viemään yhtäkään lasta niin pienenä hoitoon. Silkkaa rääkkäystä se oli, vaikka hoitomuotona oli pph, ryhmä ja hoitaja kivoja, eli periaatteessa kaikki hyvin. Lapsi kuitenkin selkeästi kärsi hoidosta, meni sekaisin siitä kehen pitäisi luottaa ja kiintyä, uupui totaalisesti hoitopäivistä ja sairasteli ekan puoli vuotta putkeen.



Meidän lasten ei enää tarvitse mennä ton ikäisenä hoitoon.



PS. Harva varmaan oikeasti tunnistaisi niitä varhaisen hoitoonviennin jättämiä jälkiä. Ei siitä kuitenkaan kukana varmaan hulluksi tule, ongelmia voi tulla itsetunnon, kiintymyssuhteiden jne. kanssa.

Ees vessaan ei pääse ilman että kiljuu oven takana, joten olisi hirveetä jättää nyt hoitoon.. En kuitenkan ketään syyllistä jos joutuu/haluaa omansa silloin hoitoon viedä PAITSI silloin kun itse jää työttömänä kotiin, silloin totisesti narskahtaa!!

Mitäpä aikaisempi kommentoija tarkoitti virikkeillä? Meillä lapset (toinen 2.5v) pääsevät ulos yleensä kahdesti päivässä lisäksi syömiset, pisut pesut yms.. askarteluun yms. ei mun voimat riitä.. Ja koen silti että heillä on parempi kotona.. nettiin tulen vasta nukkumaan menon jälkeen : ).. ja itse viihdyn kotona vaikka välillä raskasta onkin!

Mistä moinen kuvitelma, että päiväkoti olisi joku huvilaitos, missä esitetään sirkusta päivät pitkät lapsille? Ei siellä nyt piirretä ja lauleta sen enempää kun mitä äiti vois pistää lastenlevyä kotona soimaan, tai antaa jonkun vanhan lehden revittäväksi.

Päiväkotielämä on pukemista ja riisumista ja odottamista. Syömistä ja pesemistä ja odottamista, Vaipanvaihtoa ja potatusta ja odottomista.

Pääsiäisenä isketään käsi keltaiseen maaliin ja paperiin ja sitten veden alle, hoitajat pitää kädestä kiinni kokoajan, ettei paikat likaannu, oipa virikkeellistäja luovaa...

Kyllä 9-kuisen hoito on ihan perushoitoa pääsääntöisesti ja lapsi on omissa oloissa odottamassa vuoroaan, vähintäänkin yhtä kauan kun äiti kävisi kotona koneella lukaisemassa viestit.

ON tietenkin ääripäitä, mutta niistä erikseen..

Miettikääs, minkä ikäisenä monet työssäkäyvät äidit laittoivat lapsensa päivähoitoon 60-luvulla? Suomi on siis varmaan pullollaan lapsena traumatisoituneita ihmiszombieita...



Mitäs se ap sua liikuttaa, koska ystäväsi pistää lapsensa hoitoon? Saattaapa tästä lapsesta siltikin tulla sun lastasi tasapainoisempi ja onnellisempi aikuinen ha haa!

Toivottavasti ei hanki lisää lapsia, kun ei edellisestäkään välittänyt.