Lue keskustelun säännöt.
Mikäli itsenäistyminen lapsuudenperheestä on jäänyt puolitiehen, se voi näkyä aikuisen ihmisen elämässä vaikeutena ottaa vastuuta omasta elämästä ja liiallisena tukeutumisena vanhempiin, kumppaniin tai ystäviin.
12.04.2020 |
JOS AIKUINEN lapsi kokee, että oma suhde vanhempiin sisältää liikaa läheisyyttä tai riippuvuutta, hän voi päästä eteenpäin tutkimalla omia päätöksentekoon liittyviä ajatuksiaan ja tunteitaan.
Lähde: Iltasanomat
Kommentit (9)
niin mutta entäs jos vanhemmat ei päästä irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
niin mutta entäs jos vanhemmat ei päästä irti?
Se on aikuisen lapsen vastuulla irrottautua
Tämä se kyllä aina niin kovasti vaivaa.
No tottahan se on. Vanhemmista pitää irrottautua aidosti ja (halutessaan) luoda aikuisten välinen kiinteä suhde aikuisena. Ei riippua ikuisena holhottavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
niin mutta entäs jos vanhemmat ei päästä irti?
Se on aikuisen lapsen vastuulla irrottautua
Loppukädessä kyllä. Vaikka sitten täydellisellä välien katkaisulla, jos muu ei auta. Toki optimitilanteessa vanhemmat sopivasti tuuppivat omilleen ja kannustavat nuoren itsenäistymistä. Mutta kaikki eivät valitettavasti näin toimi.
Itsellä ei ole oikeastaan muita läheisiä kuin vanhemmat, joten pakko pyytää heidän apuaan tarvittaessa. Samaten jos haluan edes joskus jutella jonkun kanssa tai tavata ihmisiä. Meillä ei mitkään parhaat välit muutenkaan. Jos olisi edes joku ystävä tai muu läheinen niin varmasti olisi eri tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
niin mutta entäs jos vanhemmat ei päästä irti?
Tämä on kyllä joskus oikeasti ongelma. Eksäni oli 25-vuotias, hänen äitinsä haki hänen puolestaan kesätyöpaikat, teki eväät valmiiksi, häntä haettiin ja kuskattiin joka paikkaan käskystä. Ei varmaan tarvitse edes sanoa että eksä asui edelleen kotona eikä ollut haluja muuttaa omilleen. Hän oli muutenkin täysin kyvytön hoitamaan omia asioitaan. Ei varmaan koskaan saa alempaa ammattikorkeakoulututkintoa suoritettua, koska äiti ei voi tehdä opinnäytetyötä hänen puolestaan, tosin äiti oli ilmeisesti siinäkin auttanut todella paljon. Mies ei ollut mitenkään tyhmä, vaan laiska, ja käytti vanhempiaan hyväksi.
Minulla on ongelmana se että sain niin vähän turvaa ja huolenpitoa ja välittämistä lapsuudessa että haluaisin sitä edelleen aikuisena samalla tavalla kuin lapset. Olen siis joutunut olemaan aivan liian itsenäinen pienestä saakka, jolloin tunnetasolla olen jäänyt lapsen asteelle. Siksi en koe oikeita lapsia mitenkään hellyttävinä vaan ärsyttävinä, varsinkin kun ne saavat huomiota muilta ja minä jään taas ilman. Milloin on minun vuoroni?????