Mitä elämässä on enää tavoiteltavaa?

Onnea ja rauhaa kannattaa tavoitella edelleen. Ala vaikka minimalistiksi ja karsi kaikki turha ja tilaa vievä kodistadi niin sinulla on enemmän tilaa hengittää ja elää.

Vierailija kirjoitti:

miten niin enään? Rupee auttaan muita ja itseäsi, anna heidän huolten levätä hartioillasi. Oman reppusi voit keventää, ei sen täyttä painoa aina jaksa kantaa.

Viisaasti kommentoitu. Moni tavoittelee ja stressaa omia tavoitteitaan, vaikka yhdessä tekeminen ja auttaminen toisi virtaa enemmän kuin ottaisi. Minä-->Me.

Kuulostaa ikäkriisiltä ja jonkinmoiselta käännekohdalta. Minkä ikäinen olet?

Some ja media saa ihmiset kaipaamaan aina vaan suurempaa ja parempaa, vaikka onnellisuus on usein kiinni pienissä asioissa. Kunpa oppisimme kunnioittamaan ja vaalimaan ihmisiä ja ihmissuhteita sekä luontoa ja aikaa. Kaikki on turhan keinotekoista, kuluttavaa ja kilpailutettua. Raha on turhan tärkeää.

Moi. "KUN MAAILMA EI RIITÄ" ei ole ainoastaan erään Bond-leffan nimi, vaan kertoo mielestäni tosi osuvalla ja puhuttelevalla tavalla siitä, mikä monia teitä ehkä vaivaa ja mietityttää, hyvät tuntemattomat palstaystävät :) Aivan kuin moni teistä melkeinpä huutaisi: "Mitä mieltä tässä loppujen lopuksi on, vaikka hyvin menisikin?" Ja joku toinen ehkä kokee: "Huonosti menee, kun tässä on jopa kärsimystä, ja joudunko kaiken kestämään ilman mitään tarkoitusta?"

Elämä ja maailma eivät tunnu riittävän silloin, kun on hyvinvointia ilman tarkoitusta, tai pahoinvoinnin keskellä kärsimys voi tuntua yhtälailla mielettömältä; ei näy eikä tunnu mitään tarkoitusta tai suurempaa näkökulmaa, ja kärsimyksen keskellä ei riitä lohdutusta tai toivoa.

Ja lisäksi: kaiken sen keskellä, miten itse kullakin sitten meneekin, tulee mieleen että mitä sitten, kun tämä elämä loppuu?

Haluan sanoa, että todellakaan ette ole yksin näiden kysymysten ja tunnelmien kanssa! Niille on annettu nimikin (näkökulmasta riippuen): eksistentiaalisia kysymyksiä, filosofisia kysymyksiä, hengellisiä kysymyksiä. Jos tarkoituksettomuus tai tuska ajavat etsimään tarkoitusta tai jotakin syvempää, niin silloin sitä ehkä on hyvällä tiellä.Mutta jos tuskaa on liikaa ja se lannistaa, niin silloin tietysti jokainen tarvitsee ja ansaitsee ennen kaikkea tukea ja apua! Niitä, keitä tämä koskee, rohkaisen lämpimästi hakemaan tukea :)

Tärkein tähän lopuksi: Se että kaipaa jotakin enemmän, jotakin syvempää tai edes jotakin tarkoitusta, on mielestäni ja oman kokemukseni mukaan erittäin tervettä ja normaalia. Itse löysin tarkoituksen, tai ainakin osan elämän tarkoitusta, ja koen, että se on pitänyt minua pystyssä erittäin vaikeiden vaiheiden aikana. Löytöni jätänkin teille itse kullekin koettavaksi tai pohdittavaksi; en pilaa yllätystä vaan sanon ainoastaan, että tämä lyhyt videopätkä on ehkä yksi tärkeimmistä, koskettavimmista, syvimmistä ja kauneimmista ajatuksista, joihin olen törmännyt. Tässä linkki vimeo-videopalveluun (ilmainen)

Lääkityskin voi aiheuttaa sen että mikään ei tunnu miltään. 

❤️

Maailma on jo valmis joten mitä enää tuskailemme? 😲

Tuttuja ajatuksia. Itsekin yritän iloita pienistä jutuista, mutta olen todella yksinäinen ja elämässä ei meinaa mikään onnistua. Samalla menneisyyden kokemuksista jäänyt isot arvet. En vaan ole enää onnellinen, vaikka tahtoisin. Joskus vielä olin, mutta ne unelmat ovat aikalailla kadonneet. Joku tietenkin parantaa elämäänsä ja onnistuu. Itse en vaan meinaa siihen pystyä. Tahtoisin monesti aloittaa alusta, mutta ihminen ei ole mikään tyhjä taulu vaan täytyy kantaa ne kokemansa jutut mukanaan loppuun asti. Se vaan on näköjään vähän liian raskas taakka itselle ja samalla häpeän tätä kaikkea niin paljon, vaikka eihän se minun vikani ainakaan täysin ole.