Kamalin asuinalue missä olet asunut?

Kruununhaka Helsingissä pienenä. Sisäpiha pelkkää asfalttia, muualle ei voinut mennä ilman aikuista. Kadut jäätäviä tuulitunneleita talvella koska mereltä tuulee. Lapsen näkökulmasta oli ihanaa muuttaa lähiöön, missä oli kavereita, leikkipaikkoja ja vihreää.

Rusko Turun ja Raision vieressä. Porukka juntteja maajusseja tai vastakohtana Helly Hansen-nousukasjengiä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on heittämällä Vantaan Koivukylä. Oikea slummi täynnä epämääräistä porukkaa, joiden takia ei huvittanut enää myöhään illalla olla yksin liikenteessä, varsinkaan aseman seudulla. Asuin tuolla vain noin puoli vuotta ja se riitti, sillä mielestäni omalla asuinalueella ei kuulu olla peloissaan/ahdistunut.

Näissä jotuissa pitäisi olla vuosiluvut. Asuinalueet muuttuvat ajan myötä. Itse asuin tuolla 80-luvulla, eikä muuta ongelmaa kuin se, että Hoasin solussa oli aika kehno äänieristys. Mutta ulos uskalsi illalla ja hyvät ulkoilumaastot olikin, kulkuyhteydet ja kaupat samoin.

Vierailija kirjoitti:

Mikkelin Nuijamies! Kärttyisiä vanhuksia ja muutenkin ruma slummi.

Tätä en kyllä pysty allekirjoittamaan mitenkään. Ihania vanhoja taloja, alue lähellä keskustaa. Vieressä vanha Kasarmi, Urpolan ulkoilualue kivenheiton päässä. Vanhuksia toki alueella on paljon, mutta en ole kärttyisyyttä havainnut ja ikärakenteen myötä tosi rauhallista seutua. Itse asun Nuijamiehessä, yhdessä kauneimmista kaduista joita olen koskaan nähnyt missään päin maailmaa. Toki makunsa kullakin.

Korso. Näätäkuja. Juoppoja, kyttääjiä, suunsoittajia vääränään. Vuokrataloissa. Älä koskaan muuta.

Suomi. Vaikka se onkin kotimaani, niin Espanjassa on vain paljon mukavampi asustella.

Kuopion Petonen oli aika päräyttävä. Pulsuja, narkkareita ja muuta mukavaa. Ei hirveästi tehnyt mieli pimeällä ulos.

Tikkurila Vantaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kortepohja Jyväskylässä. Sieltä sain ylioppilaskylästä ensimmäisen opiskelija-asuntoni, johon muutin suoraan lukiosta 2012. Ja voi jestas, millainen oli se kämppäkin. :D Koppi, jossa yksi ainoa ikkuna ja "keittiö" oli sellanen parin neliömetrin kaappi, jossa oli kaksilevyinen hella ja miniuuni, jotka eivät toimineet yhtä aikaa! Eli jos halusi sekä uunissa paistaa että keittää niin vuorotellen piti. Kaikenlaisia ötököitäkin se talon asunnoista löytyi aina säännöllisesti jauhopusseista yms ja viemärit haisi aina kun oli käynyt viikonlopun jossain.

Alue itsessään siinä ympärillä oli aika ränsistynyttä, vanhanaikaiset rakennukset ja ulkona näkyi koko ajan juoppoja ja mormoneja. Jäin miettimään, olikohan siellä mormonikirkko jossain lähellä, kun ne tulivat käännyttämään vähän väliä ovellekin ja postiluukusta tuli jatkuvasti esitettä, niitä mormonien mainoksia ja kutsuja tutustumistilaisuuksiin. Ei edes Jehovan todistajat ole noin ahkerasti käyneet ovellani missään. Ei auttanut edes sekään, kun sanoin että kuulun kyllä jo kirkkoon enkä aio vaihtaa tuosta luterilaisesta seurakunnasta mihinkään.

Niin ja tähän unohtui vielä mainita, että seinänaapurini järjesti rymybileitä pitkin yötä ja poltti kannabista koko ajan sisällä kämpässään ja se ällöttävä haju tuli minunkin puolelleni. Se olikin tärkeimpiä syitä, miksi itse muutin sieltä pois, en itse päihteettömänä ja raittiina halunnut todellakaan jatkuvasti haistella mitään huumepöllyjä. Pihallakin oli aina joku oven edessä tupakalla ja savu tuli sisään rappukäytävään, vaikka oven luona oli nimenomaan kieltokyltti ettei siinä saa polttaa.

Asuitsä siinä DDR-talossa? Sehän menee nyt vihdoin purkuun. Muut talot on nyt uusittu kaikki ja ympäristö siistiytynyt. Ostari pistetään nyt kans maantasalle ja rakennetaan uusi.

Olisin kans sanonut että Kortsu oli aika ankea. Mutta siellähän on alettu näköjään hommiin sen jälkeen kun muutin pois Jyväskylästä! Kaikista surullisin oli se päiväkoti siinä kaikkien opiskelijoiden ja juoppojen keskellä :D

Ap jos ihan pinta-alaa katsotaan, niin Vesalassakin suurin osa on omakotialuetta. Se metroradan reunaan rakennettu kerrostaloalue on toku karumpaa aluetta.

Turun Ylioppilaskylä 90-luvulla. Kämpät likaisia ja nuhjuisia. Kesällä todella kuuma. Pihat ankeaakin ankeampia. Muutin suoraan kotoa, eka asia minkä tein kämpässä, oli istua lattialle itkemään. Taloilla ei ole katuosoitteita, vaan pelkät numerot, jotka EIVÄT OLE NUMEROJÄRJESTYKSESSÄ. Kun tuli vieraita, reittiohjeistus piti antaa tyyliin ”Asun talossa 82. Kun tulet bussipysäkiltä, niin oikealle jää 36 ja vasemmalle 54, kävele suoraan niiden välistä niin tulet talolle numero 82.”

Kaikki vasemmistoliiton ja demarien naapurustpt.

Suutarila, olevinaan hienompaa, kuitenkin ahdasmielinen kieroutunut lähiö.

Korso Minkkitie vuokratalo aamulla kun lähdin töihin ei pihalla lumessa ollut kuin lehden jakajan jäljet olin ainut töissä käyvä. Autoon murtauduttiin yh mt porukkaa. Asuin 90-luvun alussa.

Kuokkala Jyväskylä. Slummien slummi. Työttömiä, juoppoja, avohoitokavereita ja narkkareita.

Forssassa Tölö, asun keskellä parkkipaikkaa, ja koko ajan saa väistellä autoja. Ympärillä rumia 80-luvun kerrostaloja, kuten tämäkin. Onneks vuokralla, niin ei tarvii yrittää myydä, ja katselenkin muita alueita nyt. Täytyy käydä kurkkaan, onko täällä tehty ketjua, kivoimmista asuinalueista.

Olen asunut kolmessa eri kaupungissa, kaikki yhtä kamalia. Melua, ihmisiä liian lähellä, pölyä, likaa. Keskellä metsää on paras, ei kuulu muita ääniä kuin luonnon äänet. 

Vuosaari! Asuin ihan metron lähellä hekan kämpässä.

Turun Varissuo 1990-luvulla (en edes uskalla kuvitella, millaista siellä on nyt.) Meillä oli sentään omistusasunto, mutta kotimaisten alkoilijoiden jatkuva virta läheiseen kauppakeskukseen alkoi olla sietämätöntä. Ja möykkä jatkui yöhön.

Päiväsaikaan, kun opiskelijan olisi pitänyt lukea tenttikirjoja, niin yläkerran paskiainen, joka tietenkin kuului taloyhtiön hallitukseen (taisi jossain vaiheessa olla jopa sen puheenjohtaja?), pisti porakoneensa laulamaan useammaksi tunniksi. Mitkään valitukset eivät tietenkään menneet eteenpäin käsiteltäviksi... Ei ollut kyse normaalista muutaman viikon remontista, vaan jatkuvasta toiminnasta.

Roihuvuori. Väitetään, että kohentunut, mutta ei oo.