Päässä on ajatuksia, joita en haluaisi ajatella, mutta ajattelen koko ajan.

OCD.

Tosiaan, pakkoajatuksilta kuulostavat. Minullakin on niitä, osa on aivan karseita, enkä todellakaan halua ajatella sellaista. Mutta sairaus ei kysy, haluatko vai etkö...

Suomessa käytetään pääosin kahta lääkitystä (siis jompaakumpaa) tähän häiriöön, minulle kumpikaan ei sopinut. Niinpä jatkan kärsimistä...

Se on OCD. Googlaa tietoja. Sinulla se on ajatuksiin keskittyvä muoto OCD:sta. Yritä suhtautua ajatuksiin mahdollisimman välinpitämättömästi ja vältä kaikkea stressiä ja vältä kaikkea reagointia mielessäsi niihin ajatuksiin. Ja tee näin systemaattisesti päivästä toiseen. Pikku hiljaan ne ajatukset jäävät pois. Jos OCD on paha, ne ajatukset ei lähde nopeasti pois, vaan silloin aikaa voi kulua useampia kuukausia. Mutta jos toimit systemaattisesti, niin pikku hiljaa paranet siitä.

Otat vain etäisyyttä niihin. Sano että taas tämä ajatus, en lähde tähän nyt. Joka kerta vaan etkä lähde siihen mukaan. Käännät ajatuksen johonkin muualle. Mutta älä myöskään säikähdä tai hermostu kun se tulee takaisin, ole välinpitämätön.

Vaikka onkin vaikea uskoa, niin sinä itse päätät ne ajatuksesi. Vaikka ne tuntuvatkin tulevan itsestään ja rullaavan siellä päässä niin sinä voit ne lopettaa.

Minulla oli ihan samanlaista ennen. Aina samat jutut koko ajan ja piti seurata alusta loppuun se ajatuskulku ja ahdistua ja hävetä ja vihastua. Kerran kävelyllä sitten välähti: ei minun ole pakko näitä ajatella, en lähde mukaan, käännän mielen muualle. Siitä alkoi vapautuminen pikku hiljaa.

Eiköhän tuo ole ihan normaalia että siellä päässä on ajatuksia.

Yritä tiedostaen kuunnella niitä, älä ajattele että kuuntelet vaan kuuntele niin loppuu.

Lopulta ne eivät edes ole sun ajatuksia vaan kuin istutetut jyvät, joita ei tarvitse kastella, voit itse valita mitä peltoosi eli päähäsi kylvät ja mitä et, kylvätkö ollenkaan.

Millaisia ajatuksia? Ihan vain uteliaisuudesta. Millaisia "pakkoajatuksia" ihmiset saavat ja kokevat noin ahdistaviksi.

Pakkoajatuksista voi opetella eroon esim. mindfulness-tekniikan avulla. Huomaa ajatus kun se tulee, mutta älä takerru siihen. Sano itsellesi että tuossa tuo ajatus taas on, mutta olen jo ajatellut sen, eikä minun enää tarvitse, joten annan sen mennä. Kun jatkat ja jatkat tuota, siitä tulee automaatio, eivätkä ajatukset enää hallitse sinua vaan sinä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ajatuksia? Ihan vain uteliaisuudesta. Millaisia "pakkoajatuksia" ihmiset saavat ja kokevat noin ahdistaviksi.

Mulla OCD ja pakkoajatuksina voi olla vaikka "mitä jos otat nyt tuon veitsen pöydältä ja teet itsellesi pahaa näin ja näin [graafinen kuva mielessä seurauksista]" tai vaikka välähdys mielessä itsestäni harrastamassa seksiä jonkun kanssa, joka on mielestäni todella vastemielinen ja en halua seksiä hänen kanssaan. Ne ajatukset sitten eskaloituvat pahimmassa tapauksessa häiriintyneempään suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ajatuksia? Ihan vain uteliaisuudesta. Millaisia "pakkoajatuksia" ihmiset saavat ja kokevat noin ahdistaviksi.

Ei niiden välttämättä tarvitse olla mitään kammottavuuksia. Ihan vaikka jotain noloja juttuja mitä on tapahtunut, tai jotain minkä haluaisi unohtaa, mutta kun se jää junnaamaan päähän eikä siitä pääse eroon, siitä se ahdistus syntyy.

Minulla meni psykoosissa silleen, että kaikki ajatukseni 'riistettiin'. Muut ihmiset kuuli mitä ajattelin. Kun on koko ajan luupin alla, niin ne ajatukset alkoi muuttua epänormaaleiksi. Kun sanotaan, että älä ajattele jotain, niin se tulee mieleen ja kaikki kuulivat nuo sairaat ajatukset ja kauhistelivat niitä.

Onko tuossa pakko-oireireisessakin taka-ajatus, että joku kuulee tai tietää, mitä ajattelee ja se on siksi niin paheksuttavaa?

Okei, kiitos selityksestä. Kyllä vastaavia esiintyy itselläkin välillä mutta en ahdistu niistä.

Onko OCD-ihmisillä ihastumiset pahempia kuin normaaleilla? Olen kaiketi jonkin asteen OCD:n omaava, mutta ainakin omalla kohdallani koen että ihastumiset on yhtä tuskaa kun ne ihmiset pyörii mielessä aivan tuhottoman kauan.

Vierailija kirjoitti:

Onko OCD-ihmisillä ihastumiset pahempia kuin normaaleilla? Olen kaiketi jonkin asteen OCD:n omaava, mutta ainakin omalla kohdallani koen että ihastumiset on yhtä tuskaa kun ne ihmiset pyörii mielessä aivan tuhottoman kauan.

Enpä ollut yhdistänyt ihastuksia ja OCD:täni tuolla lailla, mutta kyllä minullakin on sellaisia tuskaisia ihastusspiraaleja. Usein pystyn ne tietoisesti välttämään silleen, että ihastusta tai obsessiota ei synny, mutta joihinkin ihmisiin kohdistuu tahtomattaan ne ajatukset. Silloin mieluummin haluaisin vaikka, että ihastus muuttaa muualle, koska en enää kestä omia ajatuksiani. Muistan ihastuksen, jota oikeasti loogisesti jopa vihasin, mutta en päässyt ajatuksista mihinkään.

Oho onpas tullut alanuolia,eikö tuo muka ole täysin normaalia?

Kun puhutaan että on omissa ajatuksissaan niin sitähän tuo tarkoittaa? Ahdistu, surua, iloa, miksi kaikki pitää diagnosoida, ihan normaalitkin asiat?

Ajattele seksiä - tai jopa ryhdy ihan konkreettisesti siihen toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia ajatuksia? Ihan vain uteliaisuudesta. Millaisia "pakkoajatuksia" ihmiset saavat ja kokevat noin ahdistaviksi.

Useinhan riittää että sanoo jotain omasta mielestä tyhmää tai jää miettimään jotain vanhaa juttua joka olisi pitänyt tehdä toisin tai paremmin, näin ainakin itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, pakkoajatuksilta kuulostavat. Minullakin on niitä, osa on aivan karseita, enkä todellakaan halua ajatella sellaista. Mutta sairaus ei kysy, haluatko vai etkö...

Suomessa käytetään pääosin kahta lääkitystä (siis jompaakumpaa) tähän häiriöön, minulle kumpikaan ei sopinut. Niinpä jatkan kärsimistä...

Mitkä lääkitykset?

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo ole ihan normaalia että siellä päässä on ajatuksia.

Yritä tiedostaen kuunnella niitä, älä ajattele että kuuntelet vaan kuuntele niin loppuu.

Lopulta ne eivät edes ole sun ajatuksia vaan kuin istutetut jyvät, joita ei tarvitse kastella, voit itse valita mitä peltoosi eli päähäsi kylvät ja mitä et, kylvätkö ollenkaan.

Minulla pakkomielteisiä ajatuksia ilmenee vain jos olen toista kerrosta korkeammalla. En voi edes mennä parvekkeelle kolmannessa kerroksessa, näen silmissäni kuinka hyppään partsilta alas. Puhumattakaan muista korkeista kohteista. En tiedä mistä tämä johtuu, tätä on jatkunut vuosikymmeniä ja siksi asun yksikerroksisessa talossa.

Vierailija kirjoitti:

Oho onpas tullut alanuolia,eikö tuo muka ole täysin normaalia?

Kun puhutaan että on omissa ajatuksissaan niin sitähän tuo tarkoittaa? Ahdistu, surua, iloa, miksi kaikki pitää diagnosoida, ihan normaalitkin asiat?

Et nyt ymmärrä tätä asiaa. OCD:ssa pointtina on obsessiot eli pakkoajatukset ja kompulsiot eli pakkoteot. Itselläni tästä esimerkkinä minulla menee useita minuutteja "oikeiden" sukkien valitsemiseen, koska pakkoajatusten mukaan sukkien valitsemiseen liittyy tiettyjä sääntöjä. Tällaista ei ole ihmisillä, joilla ei ole OCD:tä, näin yleistäen. Pakkoajatuksiakin on monilla ihmisillä, mutta niistä tulee erityisen häiritseviä ja ahdistavia OCD:n kanssa. Nimenomaan haitta normaalille elämälle on diagnoosin keskiössä.

Meditointi auttaa, kun sen oppii.