Lue keskustelun säännöt.
Kyllä nyt on mukavaa, ilman isovanhempien apua?
11.04.2020 |
Voin vaan kuvitella sitä riemun määrää, kun me aina haukutut äidit ja anopit ei olla siellä teidän nuorten perheiden riesana. Ette voi sännätä sinne baareihin , saleille ym kissanristiäisiin, kun se vanha äitsykkä ei kipaisekkaan hoitamaan pikku kullanmurujanne.
Tämä on loistoaikaa meille yli seitemänkymppisille isovanhemmille joita te monet jaksatte aina haukkua.
Kuitenkin niin paljon olemme teitä ihan mielelläänkin auttaneet ( välillä)
Toivottavast tämä karanteeni jatkuu vielä kuukauden ,jotta saatte maistaa omaa oloa ihan riittävästi perheenne kanssa.
Tuntuuko nyt mukavalta?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Nythän heille pitää käydä kaupassa, saatte välillä vaihtaa vuoroja auttamisessa. Sekö se aiheuttaakin vanhempien etäopiskelu itkun, kun ei saa vapaailtoja baarissa. Kiristääkö?
Ikävä kyllä vanhempien kauppa-asiat ei riitä viranomaisille syyksi poistua Uudenmaan maaperältä :). Sinne jäivät rajan taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut koko ajan 200km turvaetäisyys anoppiin, joka on ollut ihan sopiva. Kyläilty on, mutta hoitoapua emme ole olleet vailla. Nyt anoppi opettelee yksi olemista kun appi kuoli alkuvuodesta ja on pidetty vähän enemmän yhteyttä (puhelimitse) ja autettu asioiden hoitamisessa.
Tietynlainen helpotus tämä kyllä on, ei tule syyllisyyttä siitä, ettei tule käytyä. Mutta ei ne kauppareissut voi olla sen varassa, että 200km päässä asuvat lapset niitä hoitavat. Nyt on kauppapalvelut saatu järjestettyä kotihoidon kautta ja hyvä niin. Kun sitten joskus päästään taas käymään, niin mieluummin seurustellaan kuin rampataan ostoksilla.
Eipä sitä apua ole ennenkään juuri kuulunut. Lasten kummit on ne henkilöt, joihin luotetaan ja joille soitetaan kun tarvitaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Nythän heille pitää käydä kaupassa, saatte välillä vaihtaa vuoroja auttamisessa. Sekö se aiheuttaakin vanhempien etäopiskelu itkun, kun ei saa vapaailtoja baarissa. Kiristääkö?
Isovanhemmat käyvät itse kaupassa, vaikka ollaan keskusteltu, että kunta hoitaa ilmatteeksi kauppa/apteekkiasiat. . Me ei olla baareissa käyty esikoisen syntymän jälkeen, lapset kohta täysi-ikäisiä. Ei ainakaan meitä kiristä yhtään.
Itse laitan puhelimenkin kiinni päivisin, avaan vain hetkeksi illalla. Tämä on mahtavaa!
Terveisin pikkulasten äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän heille pitää käydä kaupassa, saatte välillä vaihtaa vuoroja auttamisessa. Sekö se aiheuttaakin vanhempien etäopiskelu itkun, kun ei saa vapaailtoja baarissa. Kiristääkö?
Isovanhemmat ei välttämättä oo yli 70-vuotiaita :D
Äläs nyt, täällä oli joku vuosi sitten kirjoittaja, jonka isä oli syntynyt 1800-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vaan onpa ihanaa, kun tämä koronakausi on ohi, voin vaan viitata kaikkiin ylläoleviin kirjoituksiin ja elää lupsakkaa vapaata isovanhemman elämää ilman lastenlasten kitinää ja lapsien anelua” kun me haluttais omaa aikaa, ei ole käyty missään pariin viikkoon” 😂
Eli sun tilanne sama kuin muilla? Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaan onpa ihanaa, kun tämä koronakausi on ohi, voin vaan viitata kaikkiin ylläoleviin kirjoituksiin ja elää lupsakkaa vapaata isovanhemman elämää ilman lastenlasten kitinää ja lapsien anelua” kun me haluttais omaa aikaa, ei ole käyty missään pariin viikkoon” 😂
No teepä se :D ei kaivata. Ehkä se sun poikas joka ei kuusikymppisenäkään ole päässyt mamman vallan alta... No sekin ehkä uskaltaisi alkaa suhteeseen jpnkun kanssa kun ei äippä olisi arvostelemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vaan onpa ihanaa, kun tämä koronakausi on ohi, voin vaan viitata kaikkiin ylläoleviin kirjoituksiin ja elää lupsakkaa vapaata isovanhemman elämää ilman lastenlasten kitinää ja lapsien anelua” kun me haluttais omaa aikaa, ei ole käyty missään pariin viikkoon” 😂
Jos olet vastoin tahtoasi ja yli omien voimavarojesi ottanut hoitoon huonosti kasvatettuja lapsenlapsiasi, niin siitä saat syyttää kyllä ihan itseäsi. Ehkä nyt opit jatkossa pitämään rajoistasi parempaa huolta.
Niitä lapsenlapsia voi tavata ihan riittävästi niinkin, että vanhemmat ovat läsnä ja hoitovastuussa. Isovanhemman rooli on jutella lapsen kanssa ja ehkä vähän isompien kanssa voi sitten vähän leipoa tai opettaa vaikka neulomaan villasukkia. Tärkeintä on kertoa tarinoita siitä, millaista oli ennen vanhaan <3 Ei tietenkään sillä mentaliteetilla, että kylläpä te pääsette helpolla, vaan enempi sellaista arkielämän historiaa, miten on ennen eletty ja oltu. Kesällä sitten askaroidaan saunavihtoja ja pajupillejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin täysin siemauksin siitä, ku saadaan kerrankin olla rauhassa perheen kesken ilman rasittavia, kylään jatkuvasti tunkevia appivanhempia. Ei ole ollut ikävä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nythän heille pitää käydä kaupassa, saatte välillä vaihtaa vuoroja auttamisessa. Sekö se aiheuttaakin vanhempien etäopiskelu itkun, kun ei saa vapaailtoja baarissa. Kiristääkö?
Isovanhemmat ei välttämättä oo yli 70-vuotiaita :D
No eipä monellakaan jolla pienet lapset, jos on lisääntynyt ennen kolmekymppisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiristä. Lapset jo aikuisia. Aikoinaan äitini auttoi paljinkin. Apet karkas heti eläköityään espanjaan. Vieraaksi ovat lapsille jäänneet, koska ennen muuttoakaan eivät kiireiltään kerenneet tutustua lapsenlapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Olipa inhottava viesti. Meillä lapsilla on ikävä mummoa ja mummolla lapsia. Onneksi voivat soitella videopuheluita ja kirjoitella kirjeitä!
Meillä 3 ja 5 vuotiaat lapset ovat tyytyväisiä eivätkä ikävöi mummoa, jolla on tapana kertoa ikäviä tarinoita lasten isästä. Kyselivät aina miksi mummo haukkuu isiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut ihanan rauhallista, sekä fyysisen joka paikkaan juoksemisen että henkisen hyvinvoinnin kannalta. Sama tarina kuin monella muullakin aiemmin vastanneella.
Eniten yllättää se, etteivät lapsetkaan kaipaa eivätkä ikävöi isovanhempiaan (alakoululaisia). Enkä minä heitä painosta soittamaan tai mitään, kerran viikossa anopilta tulee pakkopuhelu, johon lapset eivät yleensä osallistu. Moin saattavat sanoa, siinä kaikki, enempää eivät halua. Isovanhemmat ovat puheluissa hyvin egoistisia ja vuorovaikutukseltaan yksipuolisia. Vain heidän huokailuaan ja vaivojaan on kuunneltava.
Itselleni kirkastuu, millaiset isovanhempien suhteet meihin ja lapsiin oikeasti ovat, eli niitä ei tunnetasolla ainakaan ole. Tämä auttaa itseäni henkisessä kasvussa vahvemmaksi, kuin mitä tunnevammainen sukupolvi on. Olen hiljaa mielessäni kiittänyt koronaa tästä kaikesta elämän opetuksesta.
Perheemme on vahvistunut entisestään, läheisyys on lisääntynyt, olemme onnellisempia kuin pitkiin aikoihin nyt kun elämäämme ei puututa ja hyökkäillä yllättäen. Koskaan ei tiennyt, mistä asiasta seuraava piikki tuli, etenkin anopin kanssa oltava jatkuvasti varpaillaan.
Vierailija kirjoitti:
No... olishan se ihan kiva viettää kahdenkeskistä aikaa vain miehen kanssa, mutta anoppi ei juuri vahdi lapsia muutenkaan. Että sikäli tilanne ei ole muuttunut mihinkään.
Eli nämä vihaviestit kohdistuvat aina anoppini eli aviomiehen äitiin kun vauvapalstalla ollaan. Oma äiti on kultainen ja hänen toimet ovat lapsiperheen auttamista mutta anopin vastaavat toimet ovat negatiivista
puuttumista..
Itsekin suren kun poikani morsian ja asuinkumppani on kovin nihkeä minun suuntaan . Ei suostu tulemaan kylään eikä anna pojan enää käydä äitinsä luona. Onko kenties mustasukkainen?
Vain kerran olen tavannut lyhyesti eräässä kahvilassa. En ole koskaan käynyt heillä kylässä.
No, mitä tässä on seuraillut niin kyllä monella on edelleen ne vanhemmat/appivanhemmat apuna. Varsinkin nuoremmat äidit tuntuu edelleen tarvitsevan omaa aikaa. Hieman ihmettelen, millä nuo ihanat kaikkitietävät Rita ja Akikin saa järjestettyä maastopyöräretkiä yms... että kyllä se totuus useimmissa perheissä taitaa edelleen olla se, että isovanhemmat hoitaa lapsia silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... olishan se ihan kiva viettää kahdenkeskistä aikaa vain miehen kanssa, mutta anoppi ei juuri vahdi lapsia muutenkaan. Että sikäli tilanne ei ole muuttunut mihinkään.
Eli nämä vihaviestit kohdistuvat aina anoppini eli aviomiehen äitiin kun vauvapalstalla ollaan. Oma äiti on kultainen ja hänen toimet ovat lapsiperheen auttamista mutta anopin vastaavat toimet ovat negatiivista
puuttumista..Itsekin suren kun poikani morsian ja asuinkumppani on kovin nihkeä minun suuntaan . Ei suostu tulemaan kylään eikä anna pojan enää käydä äitinsä luona. Onko kenties mustasukkainen?
Vain kerran olen tavannut lyhyesti eräässä kahvilassa. En ole koskaan käynyt heillä kylässä.
Poikasi tulisi kylään sinun luoksesi, ja kutsuisi sinut heille, jos hän haluaisi tehdä niin.
Jos hän haluaisi tehdä niin.
Mietipä sitä hetki ihan rauhassa ja ajatuksella. Kirjoita sitten uudelleen, mitä nyt ajattelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No... olishan se ihan kiva viettää kahdenkeskistä aikaa vain miehen kanssa, mutta anoppi ei juuri vahdi lapsia muutenkaan. Että sikäli tilanne ei ole muuttunut mihinkään.
Eli nämä vihaviestit kohdistuvat aina anoppini eli aviomiehen äitiin kun vauvapalstalla ollaan. Oma äiti on kultainen ja hänen toimet ovat lapsiperheen auttamista mutta anopin vastaavat toimet ovat negatiivista
puuttumista..Itsekin suren kun poikani morsian ja asuinkumppani on kovin nihkeä minun suuntaan . Ei suostu tulemaan kylään eikä anna pojan enää käydä äitinsä luona. Onko kenties mustasukkainen?
Vain kerran olen tavannut lyhyesti eräässä kahvilassa. En ole koskaan käynyt heillä kylässä.
Meillä mieheni äiti on se joka tuppautuu ja sekaantuu meidän elämään. Miehen isä uuden vaimonsa kanssa ei sekaannu, vaan osaa pitää kohteliaan välimatkan. Omia vanhempiani ei kiinnosta ollenkaan, ollaan tavattu viimeksi elokuussa.
Yli 70 kymppisillä pitäisi olla jo lapsenlapsenlapsia. Kuinka wanhoina te oikein niitä mukeloita vielä väännätte?
On kova ikävä lapsenlapsia.
Onneksi on puhelin kuitenkin ja muitakin yhteydenpitotapoja on kokeiltu.