Jumitus ihmiseen - mikä psyykkinen häiriö?

Läheisriippuvuus? Menettämisen pelko?

Joku pakkomielteinen *lääkärikieltä*

Mulla on tuo sama. En tiedä myöskään mikä häiriö on.

Olisiko joku että projisoi toiseen mun omat tarpeet ja en uskalla itse elää elämääni ja ottaa siitä ohjia.

Se on nyt mun seuraava projekti että teen itse isoja esim taloudellisia päätöksiä omien päätelmien pohjalta ja kannna niistä riskin ja vastuun.

Mulla oli todella hallitsevat ja lyttäävät vanhemmat.

Läheisriippuvuutta olen itsekin pohtinut, mutta moni siitä lukemani asia ei ihan istu tähän taudinkuvaan.

ap

Ei se mitään diagnoosia tarvitse mutta kannattaa miettiä, täyttääkö tuon ihmisen ajatteleminen sinussa jotain tarvetta. Mitä saat siitä, että unelmoit? Mistä jäät paitsi, jos et unelmoi?

Itsellenikin tuollainen jumittuminen on tuttua. Viimeksi jumituin mieheen, johon olin hieman ihastunut ja jolta sain valtavasti imartelevaa huomiota. Tiesin jo silloin ettei siitä mitään enempää tulisi, mutta juuri tuo huomio oli niin ihanaa että vieläkin vellon niissä muistoissa :D

Vierailija kirjoitti:

Joku pakkomielteinen *lääkärikieltä*

Pakkomielteinen joku, joo, pakkomielteeltähän tuo tuntuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuo sama. En tiedä myöskään mikä häiriö on.

Olisiko joku että projisoi toiseen mun omat tarpeet ja en uskalla itse elää elämääni ja ottaa siitä ohjia.

Se on nyt mun seuraava projekti että teen itse isoja esim taloudellisia päätöksiä omien päätelmien pohjalta ja kannna niistä riskin ja vastuun.

Mulla oli todella hallitsevat ja lyttäävät vanhemmat.

Projisoi toiseen omat tarpeet... hmm, tätä sietää miettiä, kiitos.

Omat vanhempani olivat myös melko hallitsevia ja lyttääviä.

ap

Ei ole psyykkinen häiriö kyseessä. Terapia auttaisi kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään diagnoosia tarvitse mutta kannattaa miettiä, täyttääkö tuon ihmisen ajatteleminen sinussa jotain tarvetta. Mitä saat siitä, että unelmoit? Mistä jäät paitsi, jos et unelmoi?

Itsellenikin tuollainen jumittuminen on tuttua. Viimeksi jumituin mieheen, johon olin hieman ihastunut ja jolta sain valtavasti imartelevaa huomiota. Tiesin jo silloin ettei siitä mitään enempää tulisi, mutta juuri tuo huomio oli niin ihanaa että vieläkin vellon niissä muistoissa :D

Kyllä se varmaan jotain tarvetta täyttää. Tarvetta rakastaa ja olla rakastettu. En varmaan jäisi mistään paitsi... tai ehkä jonkinlaisesta tunnekokemuksesta? Tuossa kokeilin sellaista, että kielsin itseäni muutaman päivän ajan ajattelemasta hän ja tuloksena oli suunnaton alakulo ja harmitus. Ihan kuin olisin riippuvainen siitä unelmoinnista.

Mulla on kyllä ollut myös tuollaista: olen jotenkin ripustautunut ihmiseen... ja kun olen kuvaillut suhdettani häneen esim. psykoterapeutilleni ja sittemmin päästänyt irti tästä ripustautumisen kohteesta niin terapeutti on rohjennut sanoa että tyypillisesti ihmiset eivät kuvaile ihastuksensa kohdetta niin kuin minä olen kuvaillut tätä ihmistä. Olen vain halunnut ihan valtavasti että juuri hän tykästyisi minuun, pitäisi minua tärkeänä.

Olisi varmaan tosi kiva olla näissä kiintymyssuhteissa niinkun... normaali, tai jotain.

Limerenssi

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä ollut myös tuollaista: olen jotenkin ripustautunut ihmiseen... ja kun olen kuvaillut suhdettani häneen esim. psykoterapeutilleni ja sittemmin päästänyt irti tästä ripustautumisen kohteesta niin terapeutti on rohjennut sanoa että tyypillisesti ihmiset eivät kuvaile ihastuksensa kohdetta niin kuin minä olen kuvaillut tätä ihmistä. Olen vain halunnut ihan valtavasti että juuri hän tykästyisi minuun, pitäisi minua tärkeänä.

Olisi varmaan tosi kiva olla näissä kiintymyssuhteissa niinkun... normaali, tai jotain.

Voiko kysyä lisää...miten olet sitten kuvaillut ihastukse kohdetta? Mitä hän tarkoitti tuolla kommentilla?

Samassa veneessä ollaan. Kolme vuotta olen yöt päivät ajatellut ihmistä, joka ei pidä minuun mitään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä ollut myös tuollaista: olen jotenkin ripustautunut ihmiseen... ja kun olen kuvaillut suhdettani häneen esim. psykoterapeutilleni ja sittemmin päästänyt irti tästä ripustautumisen kohteesta niin terapeutti on rohjennut sanoa että tyypillisesti ihmiset eivät kuvaile ihastuksensa kohdetta niin kuin minä olen kuvaillut tätä ihmistä. Olen vain halunnut ihan valtavasti että juuri hän tykästyisi minuun, pitäisi minua tärkeänä.

Olisi varmaan tosi kiva olla näissä kiintymyssuhteissa niinkun... normaali, tai jotain.

Mulla on niin, että pääsen irti edellisestä ripustautumisen kohteesta, kun löytyy joku uusi sellainen. Ja tunnistan tuon valtavan halun että hän pitäisi mua tärkeänä ja rakastaisi mua. Mä myös häpeän tätä ripustautumista enkä paljasta sitä kohteelle sen jälkeen, kun olen selvästi tullut torjutuksi. Olen mielestäni aika nolo.

Jotain samaa kuin limerenssissä on joo, mutta jotain hyvin erilaistakin. Käsittääkseni limerenssiä potevalke se rakkaus on ikäänkuin totta, kun taas mä tajuan ettei ole totta, että on vain unelmaa ja jumitusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kyllä ollut myös tuollaista: olen jotenkin ripustautunut ihmiseen... ja kun olen kuvaillut suhdettani häneen esim. psykoterapeutilleni ja sittemmin päästänyt irti tästä ripustautumisen kohteesta niin terapeutti on rohjennut sanoa että tyypillisesti ihmiset eivät kuvaile ihastuksensa kohdetta niin kuin minä olen kuvaillut tätä ihmistä. Olen vain halunnut ihan valtavasti että juuri hän tykästyisi minuun, pitäisi minua tärkeänä.

Olisi varmaan tosi kiva olla näissä kiintymyssuhteissa niinkun... normaali, tai jotain.

Voiko kysyä lisää...miten olet sitten kuvaillut ihastukse kohdetta? Mitä hän tarkoitti tuolla kommentilla?

Samassa veneessä ollaan. Kolme vuotta olen yöt päivät ajatellut ihmistä, joka ei pidä minuun mitään yhteyttä.

En ole koskaan kuvaillut terapeutilleni ihastuksen kohdetta koska terapian aikana ei ole ollut sellaista aitoa ihastusta. Olen vain jumittanut tämän yhden ihmisen kanssa, ja oikeastaan nyt vajaa vuosi irtautumisen jälkeen olen aika onnellinen siitä etten ole enää hänen kanssaan tekemisissä.

Näin maallikkona uskoisin että kyse on tällaisesta: sekä aidosti ihastunut, että muusta syystä toiseen "jumittuva" voi päätyä ajattelemaan toista ns. 24/7. Molempiin kuuluu käsittääkseni halu siihen että tämä kohde jotenkin hyväksyisi jne., mutta _jos_ olen ymmärtänyt oikein niin ihastunut ihminen myös kuvailee ihastuksen kohdetta aika pitkälti täydellisenä. Minä en tätä tehnyt, minulle oli tärkeintä että minä olisin hänelle tärkeä.

Yritän tässä lennossa pohtia suhdettani tähän jumituksen kohteeseen... ehkä olennaista oli ollut minun ja terapeutin välisessä kommunikaatiossa sellainen asenne minulta että "kelpaanks mä nyt sille".

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuo sama. En tiedä myöskään mikä häiriö on.

Olisiko joku että projisoi toiseen mun omat tarpeet ja en uskalla itse elää elämääni ja ottaa siitä ohjia.

Se on nyt mun seuraava projekti että teen itse isoja esim taloudellisia päätöksiä omien päätelmien pohjalta ja kannna niistä riskin ja vastuun.

Mulla oli todella hallitsevat ja lyttäävät vanhemmat.

Olen epäillyt hylätyksi tulemisen raastavan kokemuksen syyksi myöskin hallitsevia, lyttääviä vanhempia, niin kuin myös omia emotionaalisesti epävakaita lapsuusaikoja. Ehkä kaipaan yhä sitä saavuttamatonta ehdottoman hyväksynnän ja pohjattoman onnen tunnetta, vaikka samalla tavallaan tiedän, että toisin kuin lapsena, aikuisena se syntyy itsestä, ei muista.

En usko, että kipeistä tunteista voi päästä koskaan täysin eroon, eikä pyrkimys siihen saata olla edes hyödyllistä. Voi olla parempi vain korvata vanhat ajatukset hyväksynnästä määrätietoisesti uusilla. Kun uusi ajatus tuottaa aiempaa ajatusta enemmän hyötyjä, uusi ajatus vahvistuu ja syrjäyttää vanhan.

Kuka tietää, millaisia kokemuksia torjunnasta näillä torjujillakin on, niin myös vanhemmillasi. Varmaan juuri itsetuntotekijät vaikuttavat, mutta et näköjään ainakaan torju tunteitasi peittäen ne esim. jatkuvaan raivoon.

mahtavaa kun kommentteja ei julkaista vaan on vaan tarkastuksessa...ehkä kipein aihe ikinä tämä eikä saa ääntään kuuluviin.