Kai voin lapselle sanoa että hän alkaa lihomaan?

Yleensä jos ihmisen ulkonäössä on joku huomauttamisen arvoinen asia, hän on siitä kyllä itse tietoinen eikä siitä mainitseminen todennäköisesti muuta mitään. Lisäksi tieto ei yksin riitä muuttamaan ihmisen käytöstä. Valitettavasti halun laihtua/olla lihomatta on lähdettävä ihmisestä itsestään, etkä voi oikein tehdä muuta kuin tukea lapsesi mahdollisuuksia terveellisiin elämäntapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Koita laittaa ravitsevaa, monipuolista ruokaa, tai vielä parempi, innosta lapsi mukaan kokkaamaan hyvien raaka-aineiden avulla, joita voitte yhdessä etsiä kun käytte kaupassa. Ei salaatinlehti ja tomaatin tai kurkun pala lautasen sivussa tee annoksesta terveellistä. Salaatti on about vettä. Kasviksia on vaikka mitä, niitä voi myös kypsentää osaksi pääruokaa ja tehdä mahtavia lisukkeita, kuten guacamolea. Jos "ruoka" on lihaisa ja rasvainen makaronimössö tai höttöleipä ja kinkku, niin vatsa täyttyy vain kaloreilla. Eikä kaikille maistu raaka omena tai porkkana, itselläni esim oli juuri niille allergia koska ne altistavat siitepölyallergikkoja. Pitäisikö lapsi erilaisista marjoista, kikherneistä paahdettuna, kaaliraasteesta, etnisesti maustetusta ruuasta, kalasta...? Monissa muissa ruokakulttuureissa syödään paljon kasviksia, osaavasti maustettuina. Juuston ja leikkeleen tilalle on vaikka mitä tahnoja ja vaihtoehtoja leivän päälle. 

Olipa ikävänsävyinen viesti. En ole mikään idiootti. Ja mun mielestä monet vihannekset sopii hyvin "mahantäytteeksi" ruokailujen välissä raakana, kun tekee vaan mieli jotain pureskeltavaa. Lapsikin saattaa joskus siis syödä vaikka sen omenan jos se on paloiteltu valmiiksi lautaselle mut mua turhauttaa... Pitää vielä isolle lapselle kaikki laittaa nätisti ja mahdollisimman valmiiksi, että viitsii ylipäätään syödä? Haluaisin lakata jo passaamasta sitä, mikähän siinä on niin vaivalloista että hän ihan itse ottais hedelmän ja kuorisi tai söisi kuorimatta?

Niin sanoin, että esim makaronilaatikkoa on joskus. Missä on siis kananmunaa ja naudan jauhelihaa. Ei ole aina rasvaista makaronia ja "höttöleipää". Ruisleipää viimeks ja jotain papuleipää, tosin lapsi ei sit suostunut syömään tätä härkäpapuleipää kun oli outo sivumaku siinä.

Mutta joo, kannattaa varmaan alkaa paistaa/uunissa tehdä enemmän niitä kasviksia tai kokeilla jotain uusia reseptejä, se on totta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit olla antamatta herkkuja, mutta muutos lähtee itsestä. Jos lapsi on kiinnostunut aloittamaan terveellisemmän elämän, suosittelen että lähetät vaikka ravintoterapeutille (kuulostaa siltä, että sinne menevät vakavasti ylipainoiset, toivottomat tapaukset, mutta siellä puhutaan ihan perusjutuista). Ylipaino aiheuttaa huonon itsetunnon ja häpeää (etenkin tytöillä)+ terveysongelmia. Olet vastuussa lapsestasi vielä kun on alle 18-vuotias. Itse havahduin toden teolla omaan painooni vasta 14-vuotiaana ja tein muutoksen. Vuodessa lähti 30 kiloa (115kgsta 85kg painavaksi) en "laihduttanut", aloin elää terveellisesti ja lisäsin liikuntaa. Ei siinä tarvitse kaloreita laskea. terv. teini-iässä 30kg laihtunut.

Sillä on jo lähete sinne, terveydenhoitajakin huomautti että paino on lähtenyt nousuun. En tiedä onko sillä samanlaista vaikutusta nyt, kun aika on muutettu puhelinajaksi :( mutta edes siis terveydenhoitajan sanoilla ei ollut mitään vaikutusta. Ap

Laitat joka päivä vaa'alle, tai vaikka viikon välein, ja tulokset ylös. Ehkä sit tajuaa, kun paino nousee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä syödään väärin. Kaikki leivät ja turkinpippurit hittoon.

Jännä kun ite pysyn normaalipainossa samassa taloudessa kun en vaan syö kaksin käsin. Turkinpippuritkin pitäis vielä karanteenissa luovuttaa 🙄 Ap

Jännä, kun lapsi ei ole sama kuin aikuinen. Jännä, miten sä osaat pestä ja viikata pyykit. Jännä, miten sä osaat ajatella että eläkeikää varten on hyvä jumpata nyt. Jännä, kun... Tutkipa jotain kirjaa, niin näet että lapsen kehitys on kesken, ja murrosiässäkään mennessäkään heillä ei ole vielä aikuisen valmiuksia itsehillintään ja kovin pitkäjänteiseen ajatteluun. Tunnut oudon vihamieliseltä lastasi kohtaan, ihan kuin hän tahallaan lihoisi sinua ärsyttääkseen. Tai ehkä se onkin just niin?

Sinä olet teistä aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit olla antamatta herkkuja, mutta muutos lähtee itsestä. Jos lapsi on kiinnostunut aloittamaan terveellisemmän elämän, suosittelen että lähetät vaikka ravintoterapeutille (kuulostaa siltä, että sinne menevät vakavasti ylipainoiset, toivottomat tapaukset, mutta siellä puhutaan ihan perusjutuista). Ylipaino aiheuttaa huonon itsetunnon ja häpeää (etenkin tytöillä)+ terveysongelmia. Olet vastuussa lapsestasi vielä kun on alle 18-vuotias. Itse havahduin toden teolla omaan painooni vasta 14-vuotiaana ja tein muutoksen. Vuodessa lähti 30 kiloa (115kgsta 85kg painavaksi) en "laihduttanut", aloin elää terveellisesti ja lisäsin liikuntaa. Ei siinä tarvitse kaloreita laskea. terv. teini-iässä 30kg laihtunut.

Sillä on jo lähete sinne, terveydenhoitajakin huomautti että paino on lähtenyt nousuun. En tiedä onko sillä samanlaista vaikutusta nyt, kun aika on muutettu puhelinajaksi :( mutta edes siis terveydenhoitajan sanoilla ei ollut mitään vaikutusta. Ap

Laitat joka päivä vaa'alle, tai vaikka viikon välein, ja tulokset ylös. Ehkä sit tajuaa, kun paino nousee.

Viikon välein vaaka vois olla hyvä.

Voit sanoa

Ei lapselle kannata puhua painosta. Pahimmillaan se johtaa syömishäiriöön. Ennemminkin kannattaa näyttää esimerkkiä ja puhua siitä miten hyvä olo hyvästä, terveellisestä ruoasta ja riittävästä liikunnasta tulee. Liikkukaa, tehkää hyvää ruokaa ja syökää yhdessä. Innosta, motivoi, kannusta, rohkaise hyviin elintapoihin, äläkä dissaa puhumalla painosta. Säännöllinen, riittävän tiheä ateriarytmi kunnon ruokaa, n. 5 kertaa päivässä, on avain onnistumiseen. Ja sen tarjoaminen on aikuisen vastuulla.

Kannattaa ensin kääntää katse omaan toimintaan. Aikuisen pitää ensin opettaa lapselle riittävät taidot ja luoda pysyvät rutiinit terveellisiin elintapoihin. Pelottelu johtaa vaan entistä huonompaan, jos lapselle ei näytä keinoja miten terveellisestä syömisestä huolehditaan. Ja se vaatii aikuiselta panostusta ja tekoja, ei siinä riitä pelkkä sanominen. Se vaatii sitä, että keskityt asiaan ainakin kuukauden ja luot teidän perheeseen hyvät arkirutiinit, ja laitat tarjolle riittävästi kasviksia sellaisessa muodossa että lapsikin niitä syö. Lapsi huomaa aika nopeasti, että tulee hyvä olo, mikä motivoi jatkamaan ja tekemään lisää hyviä muutoksia. Ehkä myös jossain vaiheessa lapsi haluaa ja viitsii ottaa ja kuoria itse sen omenan (viimeistään sitten kun muuttaa kotoa:). Älä vaadi heti lapselta liikoja, vaan jaksa nähdä itse vaivaa asian eteen, kyllä se vielä tuottaa tulosta. Eikä siinä tarvita ihme kikkoja, ihan peruspositiivinen meininki ja perusasiat kuntoon riittää.

Vierailija kirjoitti:

Aamu alkaa vaa'alta kirjoitti:

Olin itse aikoinaan samanlainen ja äiti siitä huomautti huonolla menestyksellä. Sitten kasvoin vuodessa 20 senttiä, jolloin läski onneksi karisi. Vasta armeijan jälkeen ymmärsin, että pitää syödä kohtuudella, jos meinaa vaatteisiinsa mahtua.

Voih. Meneeköhän se tollakin vasta joskus aikuisena kaaliin? Oikeesti hävettää, kun tuntuu että ihmiset varmaan kattoo että mitä ranskalaisia sille mahdetaan antaa joka päivä. Kun siis on jo vähän pyöreä. Ap

Kannattaa erottaa kaksi asiaa toisistaan: lapsen paino ja äidin siihen liittyvät tunteet. Hoitakaa molemmat ominaan, mene vaikka puhumaan jollekin ammattilaiselle, että häpeät lastasi koska hän on vähän pyöreä ja koet siitä syyllisyyttä. Lapselle kohtuuton taakka olla vastuussa näistä, joita selvästi heijastat jo häneen. Haluisit "sanoa että alkaa lihomaan". 

Syötä sille enemmän proteiinia ja vähemmän hiilareita, niin ei tuu jatkuvasti nälkä. Munakasta, kanaa, juustoa, rahkaa, pähkinöitä.

Mä ehdottaisin kanssa proteiinipitoista ruokaa, kanaa, tummaa riisiä, vihanneksia, jne. Sekä päivittäistä liikuntaa. Nyt korona aikana ulos kävelylle ja kun korona on ohi niin ohjattua liikuntaa joka viikko vähintään 2-3 kertaa viikossa. Anna lapsen itse valita laji.

Et voi, meillä on välillä sama tilanne ja silloin minä sanon, että tiedätkö MEIDÄN pitää alkaa katsoa mitä me syödään ja välttää napostelua koska ei ole kivaa olla lihava. Joka kerta se on toiminut.  Lapseni kun ei osta ruokaa eikä loppujenlopuksi päätä mitä meillä syödään, niin se on minun vika jos hän on lihava tai annan hänen syödä itsensä ylipainoiseksi. Kun hän näkee että minäkin olen mukana eikä hän ole yksin tilanteessa niin homma toimii.

Jos haluat lapsellesi syömishäiriön n.95% varmasti, jatka samaa rataa. Kai oot muistanu syyllistää ja heittää "hauskoja" huomioita?

Lapsesi on 12v=murrosiän kynnyksellä ellei jo murrosiässä. Oletko imbesilli? Sen itsetunto on just nyt herkimmässä vaiheessa ja sitä ei AINAKAAN kannata lytätä jo ennen kun se on ehtiny ees kehittyä.

Tossa iässä oksentelin jo sujuvasti, koska mulle tehtiin just tollasta vitsin varjolla naljailua ja mua on haukuttu läskiksi 9v. Alkaen. Oksentelin tyttäresi ikäisenä jo erittäin sujuvasti. Ja painan 39kg, ikää 25v.

13v sitten painoin n.50kg=läski.

Lapsia en voi saada, menkat loppu kun olin 16. Edelleen bulimareksia, ja sairasta kyllä, mutta se on mun elämä todennäkösesti hautaan asti. (Joka taitaa jo kolkutella nopeammin kuin piti.)

Mutta tolle voi vielä EHKÄ tehä jotain, eli lopeta idioottimaisten kysymysten kysyminen ja ota järki käteen (jos löytyy sellasta).

Tehkää yhdessä ruokaa, kannusta, opeta terveellistä kokkausta. mieti miltä itestäs tuntuis kuulla tollasta. Puhut tyttärestäsi kun jostain porsaasta?? Sääliksi käy häntä... luuletko ettei hän itse huomaa jos todella on lihava?

Lapsesi on tulossa MURROSIKÄÄN ja silloin yleensä paino nousee.. vai haluatko että tyttäresi näyttää 12-vuotiaalta esin. 25-vuotiaana? Minä näytän.

Omena ei riitä välipalaksi. Onko teillä 5 ateriaa päivässä, kuten kuuluu? Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala?

Välipalana syödään esim. rahkaa, ruisleipää ja leikkelettä.

Tavallisimmin ylipainoa aiheuttaa pielessä oleva ruokarytmi eli liian epäsäännöllinen syöminen ja sen aiheuttama ahmiminen. Lapsi ja nuori tarttee säännölliset ruoka-ajat eikä mitään pelkkää omenaa välipalaksi.

Reippaasti vain sanot että äitin pikku punkero voisi ruveta syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän. Jos ei toimi niin kädet nippusiteillä selän taakse niin eipähän napsi ruokaa niin helposti.