Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä, jotka jättävät jotkut elämänne osa-alueet lähes täysin huomiotta?
09.04.2020 |
Jos vaikka omistaisin hevosen, tällainen ihminen olisi kuin sitä hevosta ei olisi olemassakaan, ja aloittamani keskustelut hevosesta tyrehtyisivät alkuunsa. Saiko joku ajatuksesta kiinni? Mikä tuolla tavalla käyttäytyviä ihmisiä yhdistää?
Kommentit (49)
Minua ei kiinnosta lapset eikä koirat joten kohteliaisuudesta saatan keskustella pari lausetta aiheesta mutta en enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en enää kysy tädiltäni hänen lapsenlapsistaan( joita itse en koskaan tapaa). Hän on piinannut minua puhumalla heidän pienimmistäkin jutuistaan tuntikausia kehuskelevaan sävyyn. Haudoin jo kostoa että kerron samaan retostelevaan sävyyn yksinpuheluna kummitytöstäni, kauankohan täti itse jaksaisi olla kiinnostunut ventovieraasta lapsesta.
Ylpeät isovanhemmat ja eläintenomistajat taitavat olla niitä rasittavimpia jaarittelijoita. Heidät pitäisi johtaa samanhenkisten kanssa keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sillä ihmisellä itsellään ei ole hevosta niin hän ei varmaan vaan jaksa kuunnella hevosjuttuja? On ihan ymmärrettävää haluta keskustella mielummin asioista joista itsekin tietää jotain ja joihin on sanottavaa. Muutenhan ystävä joutuisi vaan nyökyttelemään kun toinen paasaa hevosesta - tuskin hän osaisi/haluaisi pohtia jotain parasta satulamallia tms kun ei tiedä niistä mitään - ei sellainen ole keskustelua edes. Hevosjuttja voi sitten puhua niiden hevoskavereiden kanssa.
Minäkään en puhu työhöni ja yhteen harrastukseeni liittyvistä asioista juurikaan muille, koska ymmärrän etteivät ne kiinosta kuin aiheeseen perehtyneitä. Niitä voi sitten pohtia niiden työ- ja harrastuskavereiden seurassa joille aihe on tuttu.
No jos se ihminen itse ei ole leski niin hän ei varmaan vaan jaksa kuunnella kuolemajuttuja? On ihan ymmärrettävää haluta keskustella mielummin asioista joista itsekin tietää jotain ja joihin on sanottavaa. Muutenhan ystävä joutuisi vaan nyökyttelemään kun toinen paasaa miesvainajastaan - tuskin hän osaisi/haluaisi pohtia jotain parasta arkkumallia tms kun ei tiedä niistä mitään - ei sellainen ole keskustelua edes. Vainajajuttja voi sitten puhua niiden leskikavereiden kanssa.
Minäkään en puhu syövästäni ja lapsiini liittyvistä asioista juurikaan muille, koska ymmärrän etteivät ne kiinosta kuin aiheeseen perehtyneitä. Niitä voi sitten pohtia niiden syöpä- ja lapsikavereiden seurassa joille aihe on tuttu.
Mitäs sitten, jos ei oo erikseen syöpä- ja leskikavereita?
Oikeasti, ihan hullu ajatus. Sairastaminen ja kuoleminen ovat ihan yleisinhimillisiä asioita, kyllä niistä voi puhua ihan normaalisti. En kyllä ymmärrä sun maailmaa!
Niinpä. Hullu ajatus.
(Se jolle kommentoit.)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä järkyttääkin nämä vastaukset. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään niin itsekeskeisiä, että vain sellaiselle on sijaa, mikä minua kiinnostaa. Eli lähinnä se oma napa. Huh.
Ap
No minä en ala puhumaan koirastani sellaisille ystävilleni, joita koirat eivät kiinnosta. En koe tällaiseen mitään tarvetta. Puhun koirastani niiden ystävieni kanssa, joita koirat kiinnostavat. En puhu työstäni sellaisten ihmisten kanssa, joita työni tai yleensäkään työsasioista puhuminen ei kiinnosta. Sen sijaan puhun työstäni sellaisen ystäväni kanssa, joka on samalla alalla ja joka suhtautuu työhönsä yhtä intohimoisesti kuin minäkin. En puhu käsityöharrastuksestani sellaisten kanssa, joita neulominen ja ompelu ei kiinnosta. Puhun niistä sellaisten kanssa, jotka myös harrastavat käsitöitä.
En pidä itseäni itsekkäänä, kun huomioin toisen ihmisen enkä kyllästytä häntä puhumalla asioista, joista hän ei ole tippaakaan kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä järkyttääkin nämä vastaukset. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään niin itsekeskeisiä, että vain sellaiselle on sijaa, mikä minua kiinnostaa. Eli lähinnä se oma napa. Huh.
Ap
Minusta se ei ole itsekeskeisyyttä, jos ei osaa sanoa mitään järkevää hevosista. Se taas on, että kuvittelee, että muut jaksavat kuunnella hevosjuttuja pitkään ja pystyvät niitä kommentoimaan.
Olet itse päätynyt kuuntelemaan muiden epäkiinnostavia juttuja, koska olet lähtenyt esittämään, että haluat puhua niistä. Miksi olet tehnyt näin?
Kyllähän kaikki kysyvät kuulumiset ja mielellään kuuntelevat lyhyen version siitä, miten menee vaikka hevosen kanssa. Mutta kaikki ihmiset minun elämässäni kyllä ymmärtävät, että aika pian on syytä siirtyä niihin yhteisiin asioihin. Jos niitä ei ole, sitten ei varmaan olla ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli joskus kaveri joka aina ja tauotta paasas omista asioistaan ja asioista mitkä kiinnosti vain häntä. Minä jouduin nyökyttelemään tyyliin 6tunnin vierailusta 5tuntia kun ei vaan maailmat ja mielenkiinnon kohteet kohtaa. Ei millään ymmärtänyt olla hiljaa vaan omassa päässään oletti että hän on jotenki kiinnostava uniikki ihminen niin saa puhua jatkuvasti ja muut kuuntelee haltioituneena. No juttelee nyt yksinään.
Väsyn ihmisten kanssa jotka eivät pysty puhumaan muusta kuin itsestään ja omista asioistaan eikä edes keskustelemaan mistään yleisellä tasolla. Kiinnostamattomia juttuja saa kuunnella koko tapaamisen ja jos haluaisi jostain itselle tärkeästä puhua, niin on kiire vaihtaa puheenaihetta eikä jakseta kommentoida. Olen usein väsynyt ja helpottunut kun tylsä tapaaminen on viimein ohi. Pyrin rajaamaan sellaisten ihmisten tapaamisen sopivan lyhyeksi esim syömässä käyntiin. Mielellään kuuntelen mitä tahansa, kunhan vuodatus ei jatku loputtomasti ja myös minusta ollaan kiinnostuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä järkyttääkin nämä vastaukset. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään niin itsekeskeisiä, että vain sellaiselle on sijaa, mikä minua kiinnostaa. Eli lähinnä se oma napa. Huh.
Ap
Oletko itse valmis keskustelemaan asioista, jotka eivät sinua kiinnosta?
Itse ajattelisin niin, että jos joku lähipiiristäni löytää tai saa tai joutuu kohtaamaan jonkun uuden asian elämäänsä, olen valmis kuuntelemaan sitä alun kiihkeää vuodatusta kerran tai pari. Mutta jos kaikki tapaamiset käsittelevät vain tätä kyseistä elämänaluetta, ilmaisen kyllä jossain vaiheessa, että keskustelisin mieluummin jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä järkyttääkin nämä vastaukset. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään niin itsekeskeisiä, että vain sellaiselle on sijaa, mikä minua kiinnostaa. Eli lähinnä se oma napa. Huh.
ApOletko itse valmis keskustelemaan asioista, jotka eivät sinua kiinnosta?
Itse ajattelisin niin, että jos joku lähipiiristäni löytää tai saa tai joutuu kohtaamaan jonkun uuden asian elämäänsä, olen valmis kuuntelemaan sitä alun kiihkeää vuodatusta kerran tai pari. Mutta jos kaikki tapaamiset käsittelevät vain tätä kyseistä elämänaluetta, ilmaisen kyllä jossain vaiheessa, että keskustelisin mieluummin jostain muusta.
No näin olen tähän asti tehnyt, siis kuunnellut epäkiinnostavia juttuja. Mutta kun nyt mietin, niin ei minulla ole juurikaan yhteistä kenenkään kanssa, paitsi mieheni kanssa meidän elämämme ja työkavereitten kanssa työjutut. Joten aika hiljaista tulee olemaan kaverisuhteissa kun nyt alan juttelemaan vain asioista jotka minua kiinnostavat, olettaen että toinen osapuoli tekee samoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yksi kaveri teeskentelee, etten seurustele. Ei kysele mitään kuulumisia, vaikka tietää että meillä on nyt suhteessa hankalaa. Ei sano yhtään mitään, jos puhun jotain kumppanistani. Ja siis en ole sellainen ihminen, joka hehkuttaa jatkuvasti omaa rakkauttaan. Olen hyvin yksityinen. Joskus voin jotain parisuhdeasioita kertoa, mutten taukoamatta paasaa niistä. Tämä kaveri on aina ollut mulle mustasukkainen, jos saan uusia kavereita. Eli olisi kai pitänyt arvata, että käyttäytyy näin. Mutta on aika epätodellinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyviä pointteja on tullut. Ehkä olen itse vain liian kiltti ja kohtelias kun olen kuunnellut juttuja, jotka eivät itseäni kiinnosta. Vaikka mielestäni aikuisen ihmisen luulisi voivan kiinnostua lähes mistä tahansa sen hetken ajaksi mitä nyt ystävää tavataan. Olen edellä kirjoittamastani johtuen ajautunut kaverisuhteisiin, joissa toinen osapuoli voi mielestään puhua kaikesta häntä kiinnostavasta, kun taas itse en ole ollut oikeutettu moiseen. Aina voi oppia.
Ap
Nämä, jotka mainostavat itseään kilteiksi ja kohteliaiksi, ovat ainakin oman kokemukseni mukaan juuri niitä kaikkein vaateliaimpia ystäviä.
"Minä kun olen niin kiltti, enkä uskalla sanoa omia mielipiteitäni, niin voitko ratkoa ja analysoida nyt sitten tuntitolkulla koko elämääni, kun olen niin kiltti, enkä tiedä miten voin hienovaraisesti ja kohteliaasti hoitaa tämän jonninjoutavan asian elämässäni loukkaamatta muita..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti vaivaa ihmistä, joka haluaa jaaritella toisille asioista, jotka eivät heitä kiinnosta? Vika on kyllä ihan sinussa. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ymmärrä muokata ja valita puheenaiheita seuran mukaan, ovat raskaita tyyppejä. Ei kaikkien kanssa keskustella kaikesta ja tämän ymmärtäminen on keskeinen sosiaalinen taito.
Suurinosa on tuollaisia, höpötellään omia asioita ja toinen päätyy kuuntelija/ kyselijä rooliin, sitten jaarittelija on ihan innoissaan tästä yhteydestä, kuuntelija/ kyselijä kyllästynyt ja luultavasti jossakin välissä vetäytyy sosiaalisesta leikistä pois, koska rasittuu. Ehkäpä tästä on oikeasti kyse introvertteydestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos sillä ihmisellä itsellään ei ole hevosta niin hän ei varmaan vaan jaksa kuunnella hevosjuttuja? On ihan ymmärrettävää haluta keskustella mielummin asioista joista itsekin tietää jotain ja joihin on sanottavaa. Muutenhan ystävä joutuisi vaan nyökyttelemään kun toinen paasaa hevosesta - tuskin hän osaisi/haluaisi pohtia jotain parasta satulamallia tms kun ei tiedä niistä mitään - ei sellainen ole keskustelua edes. Hevosjuttja voi sitten puhua niiden hevoskavereiden kanssa.
Minäkään en puhu työhöni ja yhteen harrastukseeni liittyvistä asioista juurikaan muille, koska ymmärrän etteivät ne kiinosta kuin aiheeseen perehtyneitä. Niitä voi sitten pohtia niiden työ- ja harrastuskavereiden seurassa joille aihe on tuttu.
No jos se ihminen itse ei ole leski niin hän ei varmaan vaan jaksa kuunnella kuolemajuttuja? On ihan ymmärrettävää haluta keskustella mielummin asioista joista itsekin tietää jotain ja joihin on sanottavaa. Muutenhan ystävä joutuisi vaan nyökyttelemään kun toinen paasaa miesvainajastaan - tuskin hän osaisi/haluaisi pohtia jotain parasta arkkumallia tms kun ei tiedä niistä mitään - ei sellainen ole keskustelua edes. Vainajajuttja voi sitten puhua niiden leskikavereiden kanssa.
Minäkään en puhu syövästäni ja lapsiini liittyvistä asioista juurikaan muille, koska ymmärrän etteivät ne kiinosta kuin aiheeseen perehtyneitä. Niitä voi sitten pohtia niiden syöpä- ja lapsikavereiden seurassa joille aihe on tuttu.
Kuolema ja syöpä on kyllä niin isoja asioita, että jos ne koskettaisivat läheisen ihmiseni elämää, niin kyllä haluaisin kuunnella ja puhua, vaikken aiheina niin tykkää. Sen sijaan en kyllä loputtomasti kuuntelisi juttuja siitä, miten tiinapetterin jumppavoimistelustepdancekisat meni ja millainen suoristus siivitti murren jäljestyskilpailun voittajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en enää kysy tädiltäni hänen lapsenlapsistaan( joita itse en koskaan tapaa). Hän on piinannut minua puhumalla heidän pienimmistäkin jutuistaan tuntikausia kehuskelevaan sävyyn. Haudoin jo kostoa että kerron samaan retostelevaan sävyyn yksinpuheluna kummitytöstäni, kauankohan täti itse jaksaisi olla kiinnostunut ventovieraasta lapsesta.
Ylpeät isovanhemmat ja eläintenomistajat taitavat olla niitä rasittavimpia jaarittelijoita. Heidät pitäisi johtaa samanhenkisten kanssa keskustelemaan.
Ai kamala, mä oon tehnyt tuon. Yksi (entinen ) kaverini kertoili pitkästi jostain Espanjan matkastaan (tapahtui ennen koronaa). Siis alkaen siitä matkasta lentokentälle ja tyyliin ruoka ruualta luetteli millainen oli aamupala hotellilla jne. Todella puuduttavan yksityiskohtaisesti selitti todella tavanomaisia asioita. No kokeilin sitten samaa ja aloin kertoa samalla tyylilllä junamatkastani Keski-Euroopassa. Eipä pitkään jaksanut kuunnella, vaan alkoi vaihtaa aihetta (yleensä tuossa kohtaa vaihdan minäkin aihetta), mutta mä vaan jatkoin ja jatkoin... kosto oli suloinen. Ja sitten dumppasin tuon ihmisen elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti vaivaa ihmistä, joka haluaa jaaritella toisille asioista, jotka eivät heitä kiinnosta? Vika on kyllä ihan sinussa. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ymmärrä muokata ja valita puheenaiheita seuran mukaan, ovat raskaita tyyppejä. Ei kaikkien kanssa keskustella kaikesta ja tämän ymmärtäminen on keskeinen sosiaalinen taito.
Suurinosa on tuollaisia, höpötellään omia asioita ja toinen päätyy kuuntelija/ kyselijä rooliin, sitten jaarittelija on ihan innoissaan tästä yhteydestä, kuuntelija/ kyselijä kyllästynyt ja luultavasti jossakin välissä vetäytyy sosiaalisesta leikistä pois, koska rasittuu. Ehkäpä tästä on oikeasti kyse introvertteydestä?
Tuo muuten on totta. Mä otin ennen tuon roolin itselleni ja aina päädyin siihen, että kyllästyin kuoliaaksi samalla kun toinen luuli löytäneensä elämänsä ystävän/rakkauden (toimin siis samoin niin ystävyys- kuin seurustelusuhteissakin).
Nykyään olen oppinut vastavuoroisuutta ja eipä kukaan enää muhun samalla tavalla hullaannu kuin ennen, mutta itsestä ne suhteet tuntuvat paremmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä järkyttääkin nämä vastaukset. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään niin itsekeskeisiä, että vain sellaiselle on sijaa, mikä minua kiinnostaa. Eli lähinnä se oma napa. Huh.
ApOletko itse valmis keskustelemaan asioista, jotka eivät sinua kiinnosta?
Itse ajattelisin niin, että jos joku lähipiiristäni löytää tai saa tai joutuu kohtaamaan jonkun uuden asian elämäänsä, olen valmis kuuntelemaan sitä alun kiihkeää vuodatusta kerran tai pari. Mutta jos kaikki tapaamiset käsittelevät vain tätä kyseistä elämänaluetta, ilmaisen kyllä jossain vaiheessa, että keskustelisin mieluummin jostain muusta.
No näin olen tähän asti tehnyt, siis kuunnellut epäkiinnostavia juttuja. Mutta kun nyt mietin, niin ei minulla ole juurikaan yhteistä kenenkään kanssa, paitsi mieheni kanssa meidän elämämme ja työkavereitten kanssa työjutut. Joten aika hiljaista tulee olemaan kaverisuhteissa kun nyt alan juttelemaan vain asioista jotka minua kiinnostavat, olettaen että toinen osapuoli tekee samoin.
Ap
En tunne tuollaisia henkilöitä. Olen ilmeisen onnekas koska minä ja ystäväni jaksamme puolin ja toisin kuunnella välillä toiselta myös niitä vähemmän kiinnostavia juttuja.
Keskustelutaitoa ei kaikilla vain ole, siihen kuuluu olennaisesti kyky hakea aiheita jotka kiinnostavat molempia ja se, ettei jumita missään aiheessa. Kaikesta voi puhua kohtuudella. Useinhan vanhuudenhöperöys tuo mukanaan vuolaat yksinpuhelut, ei väliä kuka kuuntelee vai kuunteleeko.
Usein syynä siihen ettei halua jostain aiheesta kuunnella voi olla kateus. Jos itsellä ei ole varaa matkoihin tai shoppailureissuihin, ei niistä jaksa kuunnellakaan.
Itselläni oli kaveri, joka puhui ummet ja lammet omista aiheistaan (esim 1/2h betonitestauksesta) eikä kommentoinut mitään mun aiheisiini. Ei tulis mieleenkään puhua esim sukututkimusharrastuksestani asiasta tietämättömälle enempää kuin 3 lausetta.
Mut tuollaisella ihmisellä onkin huonot sosiaaliset taidot. Hyvät taidot omaava reflektoi puhettaan toisen reaktioihin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli kaveri, joka puhui ummet ja lammet omista aiheistaan (esim 1/2h betonitestauksesta) eikä kommentoinut mitään mun aiheisiini. Ei tulis mieleenkään puhua esim sukututkimusharrastuksestani asiasta tietämättömälle enempää kuin 3 lausetta.
Mut tuollaisella ihmisellä onkin huonot sosiaaliset taidot. Hyvät taidot omaava reflektoi puhettaan toisen reaktioihin.
Lisään vielä, että ihmiset eroavat sitenkin toisistaan, että jotkut ei koskaan moikkaa tai kysy mitä kuuluu. Mutta tämä liittyy usein tahalliseen huomiotta jättämiseen , joka taas liittyy antipatiaan. Samat ihmiset taasen ovat kovinkin huomaavaisia ja ystävällisiä niille ihmisille, joita koittavat mielistellä. Ällöttävää 😝
Mitäs sitten, jos ei oo erikseen syöpä- ja leskikavereita?
Oikeasti, ihan hullu ajatus. Sairastaminen ja kuoleminen ovat ihan yleisinhimillisiä asioita, kyllä niistä voi puhua ihan normaalisti. En kyllä ymmärrä sun maailmaa!