Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä, jotka jättävät jotkut elämänne osa-alueet lähes täysin huomiotta?
09.04.2020 |
Jos vaikka omistaisin hevosen, tällainen ihminen olisi kuin sitä hevosta ei olisi olemassakaan, ja aloittamani keskustelut hevosesta tyrehtyisivät alkuunsa. Saiko joku ajatuksesta kiinni? Mikä tuolla tavalla käyttäytyviä ihmisiä yhdistää?
Kommentit (49)
Kanssakäymisessä on tapana löytää se kahta ihmistä yhdistävä tekijä. Jotain mikä kiinnostaa molempia.
Ystäväsi todennäköisesti itse jättää kertomatta omaan elämäänsä kuuluvista asioista, joiden ei usko sinua kiinnostavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos sillä ihmisellä itsellään ei ole hevosta niin hän ei varmaan vaan jaksa kuunnella hevosjuttuja? On ihan ymmärrettävää haluta keskustella mielummin asioista joista itsekin tietää jotain ja joihin on sanottavaa. Muutenhan ystävä joutuisi vaan nyökyttelemään kun toinen paasaa hevosesta - tuskin hän osaisi/haluaisi pohtia jotain parasta satulamallia tms kun ei tiedä niistä mitään - ei sellainen ole keskustelua edes. Hevosjuttja voi sitten puhua niiden hevoskavereiden kanssa.
Minäkään en puhu työhöni ja yhteen harrastukseeni liittyvistä asioista juurikaan muille, koska ymmärrän etteivät ne kiinosta kuin aiheeseen perehtyneitä. Niitä voi sitten pohtia niiden työ- ja harrastuskavereiden seurassa joille aihe on tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Kanssakäymisessä on tapana löytää se kahta ihmistä yhdistävä tekijä. Jotain mikä kiinnostaa molempia.
Ystäväsi todennäköisesti itse jättää kertomatta omaan elämäänsä kuuluvista asioista, joiden ei usko sinua kiinnostavan.
Itse asiassa ei jätä kertomatta minua kiinnostamattomia asioita. Miten sitten saadaan ystävyys esim. vanhan ystävän kanssa toimimaan, jos ei ole asioita, jotka kiinnostaisivat molempia, olettaen että ystävyyttä halutaan jatkaa?
Ap
Kukaan ei ole täydellinen, joskus ystävä on kiinnostunut asioista jotka ovat itselle epämielenkiintoisia tai jopa negatiivisia. Koska kuitenkin haluaa pysyä ystävinä, on parempi välttää näitä puheenaiheita ja turhia konflikteja, ja keskittyä asioihin jotka kiinnostavat molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanssakäymisessä on tapana löytää se kahta ihmistä yhdistävä tekijä. Jotain mikä kiinnostaa molempia.
Ystäväsi todennäköisesti itse jättää kertomatta omaan elämäänsä kuuluvista asioista, joiden ei usko sinua kiinnostavan.
Itse asiassa ei jätä kertomatta minua kiinnostamattomia asioita. Miten sitten saadaan ystävyys esim. vanhan ystävän kanssa toimimaan, jos ei ole asioita, jotka kiinnostaisivat molempia, olettaen että ystävyyttä halutaan jatkaa?
Ap
Sitä vain pitää yrittää kaivaa ne yhteiset mielenkiinnon kohteet. Jos se ei ole keskustelua yhteisesti kiinnostavasta asiasta, niin sitten yhteinen harrastus, joka kiinnostaa molempia, mutta ei vaadi keskustelua. Joku sulkapallo.
Ja jos ei ole, niin mikä pakko sitä ystävyyttä on tekohengittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanssakäymisessä on tapana löytää se kahta ihmistä yhdistävä tekijä. Jotain mikä kiinnostaa molempia.
Ystäväsi todennäköisesti itse jättää kertomatta omaan elämäänsä kuuluvista asioista, joiden ei usko sinua kiinnostavan.
Itse asiassa ei jätä kertomatta minua kiinnostamattomia asioita. Miten sitten saadaan ystävyys esim. vanhan ystävän kanssa toimimaan, jos ei ole asioita, jotka kiinnostaisivat molempia, olettaen että ystävyyttä halutaan jatkaa?
Ap
No esimerkiksi tekemällä jotakin yhdessä. Ei ystävyyden tarvitse olla vain sitä, että annetaan säännöllisesti joku yhteenveto tai raportti omasta elämästä. Ystävän kanssa voi myös tehdä asioita, jotka kiinnostavat molempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanssakäymisessä on tapana löytää se kahta ihmistä yhdistävä tekijä. Jotain mikä kiinnostaa molempia.
Ystäväsi todennäköisesti itse jättää kertomatta omaan elämäänsä kuuluvista asioista, joiden ei usko sinua kiinnostavan.
Itse asiassa ei jätä kertomatta minua kiinnostamattomia asioita. Miten sitten saadaan ystävyys esim. vanhan ystävän kanssa toimimaan, jos ei ole asioita, jotka kiinnostaisivat molempia, olettaen että ystävyyttä halutaan jatkaa?
Ap
Miksi edes olet tuollaisen kanssa ystävä? Jos minulla ei olisi mitään - siis yhtään mitään - yhteistä jonkun kanssa, niin en keksi, miksi hän olisi ystäväni.
Tai sitten ystävääsi epäkiinnostavat juttusi niin paljon, että hän keksimällä keksii asioita, jotka vastavuoroisesti eivät kiinnosta sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon.vanhija ystäviä, joiden kanssa ei ole nykyään paljoa yhteistä. Me tapaamme kerran vuodessa. Päivitämme tilanteen. Ja se riittää.
Mikä helvetti vaivaa ihmistä, joka haluaa jaaritella toisille asioista, jotka eivät heitä kiinnosta? Vika on kyllä ihan sinussa. Sellaiset ihmiset, jotka eivät ymmärrä muokata ja valita puheenaiheita seuran mukaan, ovat raskaita tyyppejä. Ei kaikkien kanssa keskustella kaikesta ja tämän ymmärtäminen on keskeinen sosiaalinen taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei kiinnosta hevoset.
En minäkään kysele mitään asioits, jotka eivät minua kiinnosta. Kyselen sinulta asioista, jotka kiinnostaa.
Kyllä minä kysyn kohteliaisuudesta myös niistä asioista jotka eivät kiinnosta itseäni henkilökohtaisesti. En esimerkiksi ole tippaakaan kiinnostunut lapsista, mutta kyselen kyllä aina ystäviltäni myös lasten kuulumiset ja lähetän terveisiä yms.
Omassa piirissäni tämä käytäntö on ihan yleinen. Ihmiset, jotka eivät pidä kissoista, kysyvät aina jossain vaiheessa tapaamista että onko kissani voinut hyvin. Heitä ei kiinnosta se tipan vertaa, mutta se on mukavaa toisen huomioimista.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kanssakäymisessä on tapana löytää se kahta ihmistä yhdistävä tekijä. Jotain mikä kiinnostaa molempia.
Ystäväsi todennäköisesti itse jättää kertomatta omaan elämäänsä kuuluvista asioista, joiden ei usko sinua kiinnostavan.
Itse asiassa ei jätä kertomatta minua kiinnostamattomia asioita. Miten sitten saadaan ystävyys esim. vanhan ystävän kanssa toimimaan, jos ei ole asioita, jotka kiinnostaisivat molempia, olettaen että ystävyyttä halutaan jatkaa?
Ap
Kuka sinua pakottaa roikkumaan jossakussa? Jos on noin vaikeaa, että sinä koet, ettet kiinnosta ystävääsi ja ystäväsikään ei kiinnosta sinua ja teitä ei kiinnosta MITKÄÄN samat asiat, niin pakkoko on edes teeskennellä olevansa ystäviä ja pitää yhteyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole täydellinen, joskus ystävä on kiinnostunut asioista jotka ovat itselle epämielenkiintoisia tai jopa negatiivisia. Koska kuitenkin haluaa pysyä ystävinä, on parempi välttää näitä puheenaiheita ja turhia konflikteja, ja keskittyä asioihin jotka kiinnostavat molempia.
Minulla on ystävä, joka on fundamentalistiuskovainen ja uskoo, että n. 6000v sitten oli vain 2 ihmistä Aadam ja Eeva.
Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen.
Joskus keskustelemme hieman näkemyksistämme koskien näitä asioita.
Keskitymme kuitenkin siihen, mikä meille on yhteistä.
Olen yrittänyt välttää kiinnostuksenkohteistani paasaamista sellaiaille, joita se selvästikin pitkästyttää.
Nuorempana en tähän kyennyt(en tunnistanutkaan tilannetta, että ketään ei kiinnosta) ja siksi kai olinkin hirveän yksinäinen ja pilkattukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No esimiestä ei kiinnosta mun suvun kuulumiset….
Naapuria ei kiinnosta mun työasiat….
Kaverimiestä ei kiinnosta mun seksielämä avomiehen kanssa...
Veljeä ei kiinnosta mikään mun elämässä….
Onhan näitä.
Assburger kirjoitti:
Olen yrittänyt välttää kiinnostuksenkohteistani paasaamista sellaiaille, joita se selvästikin pitkästyttää.
Nuorempana en tähän kyennyt(en tunnistanutkaan tilannetta, että ketään ei kiinnosta) ja siksi kai olinkin hirveän yksinäinen ja pilkattukin.
Tää on asian toinen ääripää, mutta kyllä mun mielestä läheisessä ihmissuhteessa on vähän niin kuin velvollisuuskin kuunnella toisen elämän isoja asioita, vaikka ne ei nyt just olis omaa sydäntä lähellä. Esimerkki: ystäväni sisko on lapseton (ei omasta halustaan). Hän ja hänen miehensä ovat innokkaita koiraharrastajia, se on siis se heidän elämänsä juttu. Heillä on perheen yhteinen whatsapp-ryhmä, jonne sitten laitellaan omia kuulumisia ja kuvia. Ystäväni ei ole yhtään koiraihminen, mutta hän silti pyrkii aina kommentoimaan ja osoittamaan kiinnostusta siskon koira-asioista, koska ne ovat siskolle tärkeitä. Muilla sisaruksilla on lapsia, joiden juttuja sitten isovanhemmatkin paljon kommentoivat. Lapseton sisarus jää helposti tällaisissa jutuissa sivuun.
Ihan hyviä pointteja on tullut. Ehkä olen itse vain liian kiltti ja kohtelias kun olen kuunnellut juttuja, jotka eivät itseäni kiinnosta. Vaikka mielestäni aikuisen ihmisen luulisi voivan kiinnostua lähes mistä tahansa sen hetken ajaksi mitä nyt ystävää tavataan. Olen edellä kirjoittamastani johtuen ajautunut kaverisuhteisiin, joissa toinen osapuoli voi mielestään puhua kaikesta häntä kiinnostavasta, kun taas itse en ole ollut oikeutettu moiseen. Aina voi oppia.
Ap
Jotenkin kyllä järkyttääkin nämä vastaukset. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään niin itsekeskeisiä, että vain sellaiselle on sijaa, mikä minua kiinnostaa. Eli lähinnä se oma napa. Huh.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kyllä järkyttääkin nämä vastaukset. Ovatko ihmiset tosiaan nykyään niin itsekeskeisiä, että vain sellaiselle on sijaa, mikä minua kiinnostaa. Eli lähinnä se oma napa. Huh.
Ap
Kyllä se riippuu ihan ihmisestä. Mun elämässä on lähinnä empaattisia ja mukavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
No jos sillä ihmisellä itsellään ei ole hevosta niin hän ei varmaan vaan jaksa kuunnella hevosjuttuja? On ihan ymmärrettävää haluta keskustella mielummin asioista joista itsekin tietää jotain ja joihin on sanottavaa. Muutenhan ystävä joutuisi vaan nyökyttelemään kun toinen paasaa hevosesta - tuskin hän osaisi/haluaisi pohtia jotain parasta satulamallia tms kun ei tiedä niistä mitään - ei sellainen ole keskustelua edes. Hevosjuttja voi sitten puhua niiden hevoskavereiden kanssa.
Minäkään en puhu työhöni ja yhteen harrastukseeni liittyvistä asioista juurikaan muille, koska ymmärrän etteivät ne kiinosta kuin aiheeseen perehtyneitä. Niitä voi sitten pohtia niiden työ- ja harrastuskavereiden seurassa joille aihe on tuttu.
No jos se ihminen itse ei ole leski niin hän ei varmaan vaan jaksa kuunnella kuolemajuttuja? On ihan ymmärrettävää haluta keskustella mielummin asioista joista itsekin tietää jotain ja joihin on sanottavaa. Muutenhan ystävä joutuisi vaan nyökyttelemään kun toinen paasaa miesvainajastaan - tuskin hän osaisi/haluaisi pohtia jotain parasta arkkumallia tms kun ei tiedä niistä mitään - ei sellainen ole keskustelua edes. Vainajajuttja voi sitten puhua niiden leskikavereiden kanssa.
Minäkään en puhu syövästäni ja lapsiini liittyvistä asioista juurikaan muille, koska ymmärrän etteivät ne kiinosta kuin aiheeseen perehtyneitä. Niitä voi sitten pohtia niiden syöpä- ja lapsikavereiden seurassa joille aihe on tuttu.
Sitä ei kiinnosta hevoset.
En minäkään kysele mitään asioits, jotka eivät minua kiinnosta. Kyselen sinulta asioista, jotka kiinnostaa.