Lue keskustelun säännöt.
Koetko kelpaavasi sellaisena kuin olet?
Kommentit (28)
Miksi pitäisi olla edes pyrkimättä siihen, että olisi hyvä ja kunniallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ihmettelen itsekin, mutta tunnun tosiaan kelpaavan niin kotona kuin töissä.
Koetko myös itse itsesi riittäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla edes pyrkimättä siihen, että olisi hyvä ja kunniallinen?
Etkö nykyisellään ole sellainen?
Kelpaavani kenelle? Enhän minä voi muuttaa itseäni muuksi, olen sellainen kuin olen. On vaan pakko hyväksyä tosiasiat. Joillekin tämä on henkisen kasvun paikka. Ole avoimesti oma itsesi ja hyväksy faktat. Aina voi kehittää itseään, mutta sisimmässään on silti oma itsensä. Miksi ei kelpaisi? Kuka sen loppujen lopuksi päättää ja määrittelee? Sinä itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
känkkäränkkä kirjoitti:
Kelpaavani kenelle? Enhän minä voi muuttaa itseäni muuksi, olen sellainen kuin olen. On vaan pakko hyväksyä tosiasiat. Joillekin tämä on henkisen kasvun paikka. Ole avoimesti oma itsesi ja hyväksy faktat. Aina voi kehittää itseään, mutta sisimmässään on silti oma itsensä. Miksi ei kelpaisi? Kuka sen loppujen lopuksi päättää ja määrittelee? Sinä itse!
Aika paljon tulee joka paikasta painetta kehittää itseään erilaisin tavoin.
Vapaalla kyllä. Työpaikalla esimies tuo hyvin usein esille sen, että persoonani on vääränlainen. Olen sosiaalisesti hieman varautunut eikä hän pidä ollenkaan esim. tavastani ensin vähän hahmotella asioita kirjallisesti ja laittaa yhteistyökumppanille sähköpostia ja vasta sitten soittaa ja keskustella asiasta. Samoin hän ei myöskään oikein hyväksy sitä, että ylimielisesti ja inhottavasti käyttäytyvä työkaveri vaikuttaa mielialaani ja työssä jaksamiseeni. Esimies selvästi ärsyyntyy ”yliherkkyydestäni”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe. Terapeuttikin vaatii minua kehittämään aivan toisenlaiseksi kuin mitä olen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi olla edes pyrkimättä siihen, että olisi hyvä ja kunniallinen?
Jeesus sanoi että kaikki ovat syntiä tehneet. Et ole synnitön mutta sosialismi opetti että kyllä voit muka olla kun vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan, on tullut se jo selväksi elämäni aikana. Olen ruma, lihava ja surkimus muutenkin, en ole jaksanut käydä kouluja tarpeeksi kuulemma ja työni on mitätöntä paskaa. Kai se on uskottava kun on kuullut tuota jo 35 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joiltain osin kelpaan, mutta hyväksyntä on aina pohjimmiltaan ehdollista.
Kyllä. Vaikka en olekaan mielestäni kaunis tai mitään muutakaan ihmeellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nimenomaan tunne että omana itsenäni kelpaan oikeasti. Jos yritän olla joku muu, se paistaa läpi. Sitä paitsi kelpaan myös itselleni ja se taitaa olla tärkeintä.
Hyvin harvoille.
Ihmiset olettavat minusta asioita ja kun en sovi siihen kuvaan, he olettavat jotakin muuta ja alkavat karsastaa. Raskasta, mutta onneksi on muutamia hyviä ystäviä, joiden kanssa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia.
Tietysti koen! Kovasti on kyllä elämän aikana väitetty etten kelpaa. Koomisia sellaiset ihmiset.
Yksikään mies ei kelpaa sellaisenaan.
M
Vierailija kirjoitti:
En koe. Terapeuttikin vaatii minua kehittämään aivan toisenlaiseksi kuin mitä olen.
Älä lannistu. Niiden ammatti on tehdä ihmisistä huonovointisia ja itsestään eksyneitä. Olet hyvä just noin!
Itselleni kyllä, ja lapselleni sekä ystävilleni. Töissäkin varmaan, tai ainakaan ei ole koskaan tullut fiilistä etten kelpaisi.
Puolisolta sen sijaan tulee joskus hienovaraista mutta ikävää kuittia asioista joita en osaa, vaikka väittääkin hyväksyvänsä minut juuri tällaisena kuin olen.
Kyllä. Ihmettelen itsekin, mutta tunnun tosiaan kelpaavan niin kotona kuin töissä.