Mikä ihmistyyppi tämmöinen on? Entinen työkaveri saattaa ohimennen tavatessa olla "ois kiva nähdä"

Se on small talkia, jota ei vain ole tuossa muodossa tapana käyttää Suomessa.

Ja sitten se, joka ymmärtää sen liian kirjaimellisesti, katsotaan viestinnässä epäonnistuneeksi...

--> Työkaverisi ei tarkoita mitään. Ei halua tavata tai tehdä kanssasi mitään.

Ihan tavallsita tyhjänpäiväistä smalltalkia, kohteliaisuuspeliä jota ihmiset pelaa. Typerää, puuduttavaa ja turhaa, mutta näin se vaan menee. 

Itse sanoin kerran "moi mitä sinullekuuluudiipadaapa" -tyypille, kun se lopuksi sanoi että "tulkaa joskus käymään" että eipä me taideta tulla. Tai siis toki vaan omasta puolestani puhun." Meni hämilleen. Olisin voinut toki jättää sanomattakin, mutta siinä tilanteessa puudutti.

No tiedän, että käy kyllä myös ihmisten kanssa oikeasti kahvilla ja miksi nyt edes alkaa hehkuttaa sellaista, jos ei oikeasti tarkoita. *ei ymmärrä* ap

Ihan normaalia kohteliasta jutustelua. Haluaa, että molemmille jää hyvä fiilis.

Nää on näitä. "Soitellaan", eikä tarkoituskaan oikeasti ole, että soiteltaisiin. Se on vaan jotenkin niin helppo sanoa jotain tuollaista, ihan turhaa, vaikka voisi ihan yhtä hyvin toivotella vaikka hyvää kevään jatkoa tms.

Vierailija kirjoitti:

No tiedän, että käy kyllä myös ihmisten kanssa oikeasti kahvilla ja miksi nyt edes alkaa hehkuttaa sellaista, jos ei oikeasti tarkoita. *ei ymmärrä* ap

Eihän se hehkutusta ole, vaan sanonta. Jos se oikeesti haluaa sut kahville, niin kyllä se sanoo ajan ja paikan missä kahvittelette.

Mä olen huomannut tuota samaa etenkin sellaisten minua nuorempien ihmisten puheissa, olen itse 40v. 

"Grillataan ens kesänä yhdessä" "Lähdetään joku kerta kuuntelemaan sitä bändiä" jne. Ja sit jos erehdyn ehdottamaan ihan päivää, ei koskaan sovi. Mä en siis ymmärrä tollaista small talkia. En minä kenelläkään sano, että nähdään, jos en halua oikeasti nähdä. En siis enää tällaisten kommenttien jälkeen ole itse mitään yrittänyt ehdottaa, vaan jään odottamaan, että sieltä päin sitten tulee viesti, jos oikeasti halutaan tavata.

Perus small talkia. Itse Aspergerina sanon joka kerta lähtiissä ”Hyvää jatkoa!”, jos en todellakaan aio tavata.

jos odotat että hän ottaa yhteyttä jos hän on työelämässä?

jos päivästä menee 10 h matkoihin ja työvuoroon, tuleeko heti sen jälkeen kilautettua kaverille ja sopia tapaaminen?

Minä ymmärrän AP:tä. Ottas itteäkin pannuun tollaset tyhjän jauhajat. Jos ei merkitse sanomisillaan mitään, niin jättäsin reagoimatta niihin.

Olenko ainoa jolle käy taas niin että lupaudun (en tosissani) noihin "olisi kiva mennä jonnekkin/tehdä jotain" ja sitten parin päivän päästä kaverit alkavat oikeasti järjestelemään noita näkemisiä? En nyt tarkoita mitään pieniä kahvitteluja vaan vähän isompia tapahtumia, kuten viettää viikonloppu mökillä molempien perheiden kanssa tai matkustaa satojen kilometrien päähän johonkin tapahtumaan tms. Asioita joita minä en pysty/jaksa järjestelemään nopeasti, mutta en kehtaa aina joke kerta sanoa niin päin naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa jolle käy taas niin että lupaudun (en tosissani) noihin "olisi kiva mennä jonnekkin/tehdä jotain" ja sitten parin päivän päästä kaverit alkavat oikeasti järjestelemään noita näkemisiä? En nyt tarkoita mitään pieniä kahvitteluja vaan vähän isompia tapahtumia, kuten viettää viikonloppu mökillä molempien perheiden kanssa tai matkustaa satojen kilometrien päähän johonkin tapahtumaan tms. Asioita joita minä en pysty/jaksa järjestelemään nopeasti, mutta en kehtaa aina joke kerta sanoa niin päin naamaa.

Ehkä sun kannattaa olla rehellinen. Sun kaverit selvästi sanoo, mitä tarkoittaa.

Joo, koettu on. Muutama työkaveri, joiden kanssa oikeasti oltiin oltu läheisiä, puhui samaan malliin ja uskoin. Yritin alkuun ehdotella itsekin tapaamisia ja pitää yhteyttä, mutta kun viestiin vastaaminen kesti sen pari kuukautta, ymmärsin yskän. Sittemmin (pari vuotta myöhemmin) minua on lähestytty jollain tapaamiselle, jonka paikka reilun 100 km:n päässä ja tuumin että en taida ehtiä, on muuta menoa. Vastaukseksi tuli näitä "olis ollut niin ihana nähdä ja vaihtaa kuulumisia". Niinpä niin.

Olen introvertti ja jos itse pyydän ohimennen jotain ihmistä kahville luokseni, niin todella tarkoitan sitä. Harmi jos joku kuittaa asian niin, että se oli minulta vain kohteliaisuus. Ei nimittäin kiinnosta mikään turhanjauhaminen tai näennäiset kohteliaisuudet.

Muakin ärsyttää, kun ei aina saa selvää milloin joku tarkoittaa sanomaansa ja milloin ei. Jos joku ehdottaa jotain vain smalltalkkina, niin ei ole kiva, jos toinen sitten joutuu tuskailemaan, että onko nyt pallo hänellä ja pitäisi ehdottaa sopivaa hetkeä, vai kuuluuko koko juttu unohtaa.

Toisinaan myös mitä kuuluu -kysymykset kiusaannuttaa, kun ei ole varma pitääkö sanoa jotain tylsiä muodollisuuksia. Vai kerronko miten tässä on ollut läheisten kuolemia ym.

Nää on mustakin vaikeita, ja ihmettelen miten vaikka amerikkalaiset toimii ja saa silti kavereita, vaikkei koskaan tarkoita mitään? Onko aiheesta jotain kirjaa mikä selittäisi tuon kulttuurin tavat toimia?

Tästä on frendeissä jakso,jossa Chandler yrittää dumpata jotain naikkosta, mutta sanoo refleksillä aina "Iet's do it again some time!" minkä nainen sit ottaa tosissaan.

Mut oikeesti, jotenkinhan ne amerikkalaiset joille tää tapa on tyypillinen erottaa ne kaverit ja tutut. Miten? Haluun tietää asiasta. Kukaan asunut siellä päin? Mitkä on ne kirjoittamattomat säännöt noihin tilanteisiin? Mistä sen tietää milloin toinen on tosissaan, koska joskushan niidenkin on pakko olla? Vai onko heillä ystäviä kuten meillä? Vain tuttuja?

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia kohteliasta jutustelua. Haluaa, että molemmille jää hyvä fiilis.

Siis luulee typeryyksissään, että jää hyvä fiilis. Todellisuudessa jää paha fiilis.

Ne haluaa siinä tilanteessa vaikuttaa mukavilta tyypeiltä itse. Mut eivät tajua tai välitä et kun niiden valhe paljastuu myöhemmin, niitä aletaan yleensä inhota