Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?
Mitä sanoisit 25-vuotiaalle itsellesi, jos saisit?
Kommentit (1751)
Älä murehdi kauneuden kadottamista, tulet olemaan kaunis vielä vanhanakin.
Jätä se, löydät paremman. (Niin myös kävi)
Muista, että lapsi kasvaa aikuiseksi etkä enää koskaan saa takaisin hänen lapsuusvuosiaan. Keskity häneen ja tarjoa hänelle paras mahdollinen lapsuus.
Valmistut. Edessä on 4 vuotta pskaa työrintamalla, etkä voi tehdä mitään toisin :D Mutta nyt kun tiedät tämän, voit vuodattaa pari kyyneltä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä lykkää lapsentekoa "sitkun"-mallilla, vaan toimi "nytkun". Parin vuoden päästä olet tilanteessa, jossa biologisen lapsen saaminen ei ole enää millään konstilla mahdollista.
Parin vuoden? Eli alle 30-vuotiaana kuitenkin? Ootko ihan tyhmä?
Kyllä vaan. Parin vuoden. Olin 27, kun minulla todettiin kohdussa syöpä ja kohtu poistetiin. Siinä meni mahdollisuus saada biologinen lapsi. Voin olla tyhmäkin, mutta käsitin että piti puhua nimenomaan omalle itselleen 25-vuotiaan, ei antaa yleispäteviä neuvoja kaikille.
Älä eroa tasaisesta ja tasapainoisesta suhteesta. Yritä pelastaa suhde.
Älä usko sanakaan mitä se k'sipää sinulle puhuu. Äläkä missään nimessä mene mitään lainoja takaamaan. Et halua olla ulosotossa kymmenen vuoden päästä.
Pura kihlaus, älä mene naimisiin tuon miehen kanssa.
Pidä matematiikka pääaineena ja opiskele siihen sivuun tietojenkäsittelyä vaikka vähän enemmänkin, ja unohda muut hömpötykset. Niitä ehdit harrastaa myöhemmin. Nyt gradu äkkiä valmiiksi ja sitten töihin! Älä ajattele arvosanoja niin paljon, ei ne ketään kiinnosta.
Älä usko kusipäämiestä joka haukkuu sinua rumaksi, olet kaunis ja tulet olemaan vielä kauniimpi kun pääset tuosta moukasta eroon.
Mulla oli 25 vuotiaan jo 2 lasta, joten eipä siinä enää mihinkään sanomista olisi ollut.
Arvosta itseäsi.
Vaikka lapsuudessa tai nuoruudessa ei sattumaltakaan ollut kuin väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, ei se tarkoita että olisit arvoton. Vaikka olet aina ollut pelkkä kynnysmatto, moninkertainen rikoksen uhri, sinulla on silti oikeus elää. Älä jää tuleen makaamaan. Älä lamaannu. Ja mikä tärkeintä: omista asioista pidä kontrolli itselläsi: älä anna kenenkään tai minkään päättää puolestasi.
Älä päästä tunkeilijoita kotiisi; jos joku kutsuu itsensä kotiisi milloin sille sopii, nämä kotirauhan häiritsijät ei välitä sinusta, vain hyödystä ja vallan tunteesta jonka saa kiusaamisesta.
Hakeudu johonkin itsepuolustuslajiin.
Älä katkeroidu, vaikka 53 vuotiaana monisairaana kirjoitat tätä, älä anna periksi.
Kerran päättyy pitkä yö.
Tee niitä asioita joista nautit
Vierailija kirjoitti:
Opiskele uusi ammatti, niin ei tarvitse kahdenkymmenen vuoden päästä itkeä lähihoitajan taukohuoneessa paskaa valintaasi leipääntyneiden työkamujen kanssa.[/
Komppaan tätä!!! Opiskele niin pitkälle kuin rahkeet riittävät, kurottele tähtiä taivaalta niin työ- kuin yksityiselämässi.
Arvosta itseäsi, pärjäät kaikessa mihin ryhdyt, älä anna kohdalla itseäsi huonosti, sillä pärjäät yksin paremmin kuin huonon puolison kanssa.
Sanoisin, että nauti elämästä siten kuin itse haluat. Älä anna muiden liikaa ohjaulla mitä teet.
Tapaa erilaisia miehiä, älä jännitä mutta säilytä järki päässä.
Jos saat lapsia, älä suorita vanhemmuutta. Elä omaa elämääsi. Se jatkuu täytenä vielä keski-iässä
Et ole todellakaan liian vanha eroamaan. EROA !