Lue keskustelun säännöt.
Minulla on elämänhalu ihan lopussa.
Ei mitään toivoa
06.04.2020 |
Mitä järkeä tässä on kun samaa pas kaa päivästä toiseen kun on mieleltään ja keholtaan sairas heikkolahjainen työkyvytön työtön idiootti jolta ei onnistu mikään. Pelkkää ahdistusta päivästä toiseen ja jokainen oire tai kipu vaan lamaannuttaa toivomaan pikaista kuolemaa ja muiden onnistuminen elämässä itkukohtauksia ja itsensä haukkumista ja samaa kuoleman toivomista.
Minulla ei riitä motivaatio kovin kummoseen kuntoiluunkaan ja kaikenlaiset lihaskunto harjoitukset tai liikeharjoituksetkin jää tekemättä kun minulla pitäisi kokoajan olla joku liikunnanohjaaja tai fysioterapeutti vieressä ohjaamassa että menee oikein kun unohtaa sekunnissa koko liikkeen kun ei ole hahmotuskykyä ja lisäksi kaikenlaiset lämmittelyt ja venyttelyt unohtuu kanssa.
Oikeasti minun ei ole edes tarkoitus olla olemassa kun ei pärjää missään muodossa tässä elämässä, pelkkä rahareikä olen tälle yhteiskunnalle koska minusta ei ole mihinkään.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämän tarkoitus ole olla touhukas ja "tuottava". Tätä "sun pitää maksaa yhteiskunnalle kun olet olemassa!" on jankutettu ihmisille niin kauan että puolet sekoaa kun ei pystykään tarraamaan siihen vauhdikkaaseen elämänpyörään.
Puolet Suomea on kohta samassa tekemättömyyden tilassa. Kaikki tulee muuttumaan nyt. Paremmaksi!
Mua kiinnostaa ap, jos saisit kansalaispalkkaa, niin vaikuttaisiko se mielentilaasi? Eli siis jos saisit tietyn summan eikä sitä tarvitsisi anoa eikä tekemisiään selitellä, niin miten järjestäisit elämäsi? Missä asuisit? Milloin viimeksi olit onnellinen tai edes tavallinen perushyväntuulinen?
Täsmälleen sama juttu täällä. En pärjää millään. Ikä 35v.