Erään kuollesta heränneen venäläisen naisen kokemuksia kuolemanrajan takaa

Aloin äkkiä lentää ylöspäin. Liitelin läpi pimeyden, kunnes näin kirkkaan valon ja paljon outoja puita, joissa oli ruusunpunaiset lehdet. En tiennyt missä
olin. Vastaani tuli kaunis nainen, jolla oli pitkä hame. Hänen jalkansa olivat niin keveät, että ne eivät edes hipaisseet ruohomattoa hänen kulkiessaan. Nainen pani kätensä ristiin rinnalleen ja kysyi: "Minne hän menee?" Minä pelästyin. Ymmärsin, että olin kuol­lut. Ymmärsin myös, että olin syntinen ja että minun täytyy tehdä tili synneistäni. Ollessani maan päällä en ollut uskonut, että sielu oli olemassa. Aloin itkeä. Kuulin ylhäältä äänen, joka sanoi: "Nainen, anna hä­nen palata takaisin maan päälle hurskaan isänsä luo. Hänen jatkuvat rukouksensa saavat vastauksen. Olin väsynyt hänen pilkkaansa ja syntiseen elämäänsä ja halusin ottaa hänet pois maan päältä. Mutta hänen isänsä rukoili minua, että minä näyttäisin hänelle sen paikan, jonka hän ansaitsee."
Yhtäkkiä huomasin olevani helvetissä. Siellä oli ma­toja, käärmeitä ja skorpioneja. Huusin täyttä kurkkua, mutta en saanut armahdusta. Sitten kuulin äänen - Kris­tus saapui. Hän sanoi minulle: "Kun olit maan päällä, et halunnut tuntea minua, ja nyt minä en halua tuntea sinua. Annoin sinun sairastua, että tekisit parannuksen, mutta sinä pilkkasit minua loppuun asti.Niin kuin elit siellä, niin tulet elämään täällä. Mitä kylvit siellä, sitä leikkaat täällä."
Näin myös Barnaulin seurakunnan saarnaajan*, jota olin jatkuvasti herjannut. Ääni kysyi: "Kukahan on?" Vastasin, että hän on saarnaaja. Ääni sanoi: "Ja sinä nimitit häntä aina tyhjäntoimittajaksi." Aloin rukoilla: "Herra, anna minulle anteeksi ja anna
minun palata takaisin maan päälle, minulla on pieni poika siellä." Hän kysyi: "Säälitkö sinä häntä? Minä myös säälin teitä ja tahdon, että teette parannuksen. Aika on lyhyt. Minä tulen pian ja tuomitsen ne, jotka asuvat maan päällä." Rohkaisin itseni ja kysyin: "Onko täällä paratiisikin?" Mutta silloin olin jo palavassa uunissa. Tuska ja kauhu olivat suuremmat kuin osaan kuvitella.

BARNAULIN RUUMISHUONE
Äkkiä huomasin olevani taas Barnaulin ruumishuo­neella, jossa ruumiini oli. Olin viluissani. Sinne kan­nettiin juuri miehen ruumis. Kun kantajani huomasivat, että olin kyljelläni, he juoksivat ensin kauhuissaan pois, mutta tulivat hetkisen kuluttua takaisin ja veivät minut sairaalaan. Lääkäri ja sairaanhoitajat kokoon­tuivat. He alkoivat lämmittää minua lampuilla. Kun lämpenin, avasin silmäni ja aloin puhua. Kaikki olivat ihmeissään siitä, että minä palasin elämään. Seuraa­vana päivänä minulle annettiin ruokaa. Pyysin erään lääkärin istumaan ja kerroin, missä olin ollut. Hän kuunteli tarkkaavaisena kuten toisetkin.
Minut vietiin edelleen leikkaussaliin, haava aukaistiin, ja kirurgi totesi hämmästyneenä, että olin täysin terve. Kysyin professorilta, mitä hän ajatteli asiasta. Hän vastasi: "Mitä muuta voisin ajatella, kuin että Korkein on synnyttänyt teidät uudelleen". Vastasin hänelle: "Jos te ajattelette noin, niin minä kehoitan teitä myös syntymään uudelleen. Luopukaa syntisestä elämästä
ja palvelkaa Häntä, joka voi pelastaa sielunne ja joka vuodatti pyhän verensä teidän tähtenne."
Ustjuzjina Nikitisjna (Kipinä-lehti 1/-78)

http://www.hengellinenkotikirjasto.fi/182197281