Onko normaalia että äidillä ei ole mitään otetta 2-vuotiaaseen? Ei saa puettua, ulkoilemaan, syömään

Itsesuojeluvaisto sillä äidillä on. Tietää, että lapsen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen johtaa lasuun. Toki voi muutenkin haluta, että lapsi saa traumoista vapaan kasvatuksen, hyvän itsetunnon ja positiivisen äiti-suhteen.

Ehkä on kokenut itse kuritushenkisen kasvatuksen, eikä halua siirtää samaa enää seuraavalle sukupolvelle.

On. Nykykasvatusmeininki on se että lapsi on jalustalle nostettu jumala. Niitä saa tai uskalleta kieltää tai rangaista vaan kaikki pitää hoitaa kehumalla ja tikkaripalkinnoilla.

Ja selväähän on että se ei toimi kaikilla.

Neuvolasta kannattaa pyytää perhetyötä jeesimään, jos tilanne menee noin pahaksi.

Erityislapsi?

No ei ole normaalia.

Vaatteet päälle ja jos ei suostu niin äiti laittaa.

Ruoka-aikana syödään ja jos ei syö, niin seuraavana ruoka-aikana sitten.

Ja niin edespäin.

Miten vaikeaa se voi olla?

Ja lisään vielä että en tarkoita että lapsia saisi kurittaa fyysisesti, mutta joskus se kunnon karjaisu tai nyrkin napautus pöytään voisi olla sitä kuukausien uhkausta ja lässytystä ja lahjontaa parempi vaihtoehto.

Joo nää on näitä, joilla on mennyt yli.

Lapselle pitää antaa ikätasoinen valinnanvara. Onko tänään siniset vai punaiset housut, mutta vanhempi päättää sen, että housut ylipäänsä on jalassa.

Lapsi ei ole tasa-arvoinen perhejengin jäsen, vaan joutuu monessa asiassa alistumaan vanhempien päätäntävallan alle.

Vierailija kirjoitti:

On. Nykykasvatusmeininki on se että lapsi on jalustalle nostettu jumala. Niitä saa tai uskalleta kieltää tai rangaista vaan kaikki pitää hoitaa kehumalla ja tikkaripalkinnoilla.

Ja selväähän on että se ei toimi kaikilla.

Ero on siinä, että ennen ei mietitty niiden pakottamis- ja rankaisutoimien vaikutuksia muutamaa minuuttia pidemmälle. Nykyisin mietitään, ja siksi niistä toimista ollaankin luovuttu.

Esim. vaikutukset lapsen tunnetaidoille, vaikutukset luottamussuhteisiin ja perhedynamiikkaan tai ylipäätään sen vaikutukset, jos lapselle opetetaan, että vahvin määrää ja asiat sanellaan voimatoimin tai pelon kautta.

Vierailija kirjoitti:

Erityislapsi?

Luultavasti. Nyt pitäisi enää päättää, että onko adhd, add, asperger, nepsy vai ehkä uhmakkuushäiriöinen?

Lapsi voi parhaiten, kun aikuinen määrittää arkiasiat olematta diktaattori.

Nyt kun monen lapsen äitinä katson taaksepäin, niin turhinta energian tuhlausta oli jatkuva tappelu itsepäisen kaksivuotiaan esikoisen kanssa sillä ajatuksella, että pitää olla johdonmukainen ja asettaa rajat.

Esikoisesta ei kasvanut huligaania, vaan pikemminkin arka.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi parhaiten, kun aikuinen määrittää arkiasiat olematta diktaattori.

Olematta diktaattori? Pitäisikö asioista siis äänestää?

Lapselle on ihan hyvä antaa päätäntävaltaa, mutta vain jollain tasolla. Meidän 2,5v saa päättää mitkä housut laittaa jalkaan, mutta ne housut on oltava koska aikuinen sanoo niin. Jos ei kelpaa niin sitten aikuinen valitsee ja ne puetaan ja sillä selvä. Ruokapöydässä saa olla joku lelu mukana KUNHAN siinä syödään tyydyttävään tahtiin. Jos ei, niin lelu lähtee. Ja niin eespäin.

Minkä takia 2-vuotiaalta kysellään onko se valmis pukemaan?

Kuulostaa äidiltä joka ei ymmärrä että hän on äiti, vanhempi, huoltaja eikä minkään kutistetun ihmisen kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia 2-vuotiaalta kysellään onko se valmis pukemaan?

Kuulostaa äidiltä joka ei ymmärrä että hän on äiti, vanhempi, huoltaja eikä minkään kutistetun ihmisen kaveri.

kyllä meilläkin kysellään onko valmis pukemaan. Sitä ei tosin toistella tunteja ja kymmeniä kertoja. pari kertaa ja jos ei sana kuulu niin sitten puetaan huvitti lasta tai ei. On tuo lapsi jo oppinutkin että helpommalla pääsee kun pukee kehotettaessa koska se pukeminen on edessä joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun monen lapsen äitinä katson taaksepäin, niin turhinta energian tuhlausta oli jatkuva tappelu itsepäisen kaksivuotiaan esikoisen kanssa sillä ajatuksella, että pitää olla johdonmukainen ja asettaa rajat.

Esikoisesta ei kasvanut huligaania, vaan pikemminkin arka.

Ei pidä tapella ("rajat"), vaan ajaa asiat läpi kertaheitolla ("kuri").

Vierailija kirjoitti:

Itsesuojeluvaisto sillä äidillä on. Tietää, että lapsen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen johtaa lasuun. Toki voi muutenkin haluta, että lapsi saa traumoista vapaan kasvatuksen, hyvän itsetunnon ja positiivisen äiti-suhteen.

Ehkä on kokenut itse kuritushenkisen kasvatuksen, eikä halua siirtää samaa enää seuraavalle sukupolvelle.

Aikani kun katselin Supernänni Frostia, niin päättelin, että pahin tilanne oli nimenomaan perheissä, joissa vanhemmilla oli jokin tällainen kompensaatiotarve. Koska silloin nämä vanhemmat eivät näe oman lapsensa tarpeita vaan heijastavat vain omiaan. Ja mikään järki ei silloin säädellyt touhua, koska ylilyönti oli käsitteellinen mahdottomuus. Jokaisessa tilanteessa joka ei mennyt ideaaliopaskirjan mukaan, vanhempi oli täysin hukassa, säälittävä hahmo joka olisi pitänyt kiikuttaa löytöeläinkotiin. 

Oma lapsuus oli totaalikuraa, joten yritettiin nyt tehdä totaalitaivas. Ja päädyttiin suoraa päätä helvettiin. Ja tie oli jälleen kerran kivetty hyvillä aikomuksilla. Tuo on ehkä viisain sanonta jonka tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsesuojeluvaisto sillä äidillä on. Tietää, että lapsen fyysisen koskemattomuuden loukkaaminen johtaa lasuun. Toki voi muutenkin haluta, että lapsi saa traumoista vapaan kasvatuksen, hyvän itsetunnon ja positiivisen äiti-suhteen.

Ehkä on kokenut itse kuritushenkisen kasvatuksen, eikä halua siirtää samaa enää seuraavalle sukupolvelle.

Aikani kun katselin Supernänni Frostia, niin päättelin, että pahin tilanne oli nimenomaan perheissä, joissa vanhemmilla oli jokin tällainen kompensaatiotarve. Koska silloin nämä vanhemmat eivät näe oman lapsensa tarpeita vaan heijastavat vain omiaan. Ja mikään järki ei silloin säädellyt touhua, koska ylilyönti oli käsitteellinen mahdottomuus. Jokaisessa tilanteessa joka ei mennyt ideaaliopaskirjan mukaan, vanhempi oli täysin hukassa, säälittävä hahmo joka olisi pitänyt kiikuttaa löytöeläinkotiin. 

Oma lapsuus oli totaalikuraa, joten yritettiin nyt tehdä totaalitaivas. Ja päädyttiin suoraa päätä helvettiin. Ja tie oli jälleen kerran kivetty hyvillä aikomuksilla. Tuo on ehkä viisain sanonta jonka tiedän.

Eikä se oma lapsuus välttämättä edes ollut mitään totaalikuraa. Äiti on vaan opaskirjan luettuaan alkanut kuvitella niin, ja ruvennut selittämään kaikkia puutteita omassa elämässä sillä, että omat vanhemmat kasvattivat eri lailla kuin mitä opaskirja neuvoo.

Kasvatusala on erilaisten ideologioiden luvattu maa.

Kaikki 2-vuotiaat pistävät pukemista vastaan jonkin aikaa. Se on ihan tavallista. Mutta se ei ole tavallista, ettei vanhempi saa lasta puettua. Jos ei hyvällä, niin sitten se on tehtävä vastentahtoisesti. Kyllä se lapsi pian huomaa, että äidille on turha nikotella. Vaatteet laitetaan päälle joka tapauksessa. Eihän Suomen ilmasto-oloissa voi antaa 2-vuotiaan päättää, mitä puetaan. Sisävaatteissa olen antanut lapsen valita esim. minkä värisen paidan hän haluaa. Mutta muuten näistä asioista päättää aikuinen. Isommalle lapselle kannattaa tietysti perustella, miksi asiat tehdään äidin tahdon mukaan.