Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon tunteiden pitäisi käytännössä merkitä?
29.03.2020 |
Jos porukasta tuntuu siltä, että he ei kestä ja on pakko lähteä mökille. Tuntuu pahalta, kun ei pääse. Tuntuu hurjalta tämä poikkeustila, joten pitäisi se jo purkaa, kun tuntuu pahalta... Vähät siitä, millainen katastrofi voi syntyä, kun mun tunteilla just nyt on väliä ja tuntuu niin pahalta.
Ihmiset perustelevat mielipiteitään tunteilla ja sitä pitäisi kunnioittaa. Omassa lähipiirissä on näitä.
Olen pettynyt suomalaisiin. Missä vellissä olette kasvaneet? Missä todellisuudessa? Olen itse kärsinyt koko ikäni pahoista mielenterveysongelmista ja vainoharhaisuudesta. Tiedän siis, millaista on ja yllättäen elän tässä tilanteessa nykyään itsekin. Olen aina ajatellut yhteistä hyvää harhojenikin keskellä. Miksi ihmiset eivät nyt pysty siihen? Samat ihmiset, jotka ovat muka pärjänneet hyvin ja nauraneet mulle, kun mun asiani on menneet huonosti ja olen valmistautunut ties mihin? Sitten kun joku uhkaa heitä itseään, niin järki heitetään romukoppaan.
Nämä samat tyypit lähtevät mökeilleen, laskettelemaan ja nytkin Pirkanmaalla kaupan piha oli täynnä peräkärryjä ja monien autojen perässä odotteli koira. Kauppaan mentiin koko perheen voimin. Tämä tapahtui pikkukaupassa Pirkanmaalla.
Ettekö tajua, että pian kaikille määrätään ulkonaliikkumiskielto teidän takianne? Pian on Pirkanmaakin suljettu. Te levitätte sairauden koko Suomeen ja pian ollaan ulkonaliikkumiskiellossa.
Onko avuttomuuden tunne ja toisten ajatteleminen näin vierasta? En olisi uskonut?
Kommentit (7)
Niin ne asiat muuttuvat. Mielenterveysongelmaisten tehtäväksi jää jälleenrakentaa maa.
Muut istuvat mökillä uikuttamassa kovaa kohtaloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt vähän samaa. Terveet ihmiset ovat loppujen lopuksi tosi itsekkäitä ja heikkoja tilanteessa, jossa pitää sietää ahdistusta, pelkoa ja eristäytymistä. Ehkä tosiaan mt-ongelmien kanssa kamppailleet ovat tällaisessa tilanteessa vaivattomammin (ainakin osa), jos muutenkin joutuu jatkuvasti noita tuntemuksia käsittelemään ja sopeutumaan muun yhteiskunnan linjaan omista mustista ajatuksista huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
Niin ne asiat muuttuvat. Mielenterveysongelmaisten tehtäväksi jää jälleenrakentaa maa.
Muut istuvat mökillä uikuttamassa kovaa kohtaloaan.
Itsehän en voi varmasti sanoa, mitä tekisin, jos mulla olisi mökki. En vain voi. Mutta monet ahdistuneet on sanoneet sitä, että yhtäkkiä tuntevat olonsa normaaliksi.
Itse olen ainakin täällä. Rakastan tätä maata ja teen se hyväksi, mitä voin tehdä. Kohtalo jakoi mullekin huonot kortit jo aikaa sitten, enkä ole saanut mahdollisuutta itkeä sitä, eikä kukaan ole ymmärtänyt. Jos mua toisaalta tässä tilanteessa tarvitaan, niin vastaan kutsuun ja maksan velkani.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt vähän samaa. Terveet ihmiset ovat loppujen lopuksi tosi itsekkäitä ja heikkoja tilanteessa, jossa pitää sietää ahdistusta, pelkoa ja eristäytymistä. Ehkä tosiaan mt-ongelmien kanssa kamppailleet ovat tällaisessa tilanteessa vaivattomammin (ainakin osa), jos muutenkin joutuu jatkuvasti noita tuntemuksia käsittelemään ja sopeutumaan muun yhteiskunnan linjaan omista mustista ajatuksista huolimatta?
Näinpä. Itseäni ärsyttää tämä, että nyt porukka kipuilee samojen juttujen kanssa, mitä itse on saanut sietää vuodesta toiseen. Ja mulle on myös vuodesta toiseen sanottu, että tavallisen ihmisen arkistressi on pahempi kuin se, mitä mä koen kun perustrurva meni jo vuosia sitten.
Olen jo aivan valmis tähän yhteiskunnan romahtamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up