Mitä olisit mieltä tällaisesta tilanteesta? Miten reagoisit?

alakuloinenkin (ne hormoni...) ja lisäksi tavattoman epävarma vauvan hoitamisesta ja omasta itsestäni. Oli ihanaa, että muutama ystävä soitti ensimmäisten viikkojen aikana, joku pistäytyi käymässä, niin säilyi fiilis siitä, että kyllä tää tästä lutviutuu, minusta tulee taas järkiolento, en ole kadottanut itseäni, vaikka tuntuu tosi oudolta.



Eli tuoreena äitinä kaipasin kyllä pieniä viestejä " entisestä elämästäni" , en vaan hehkunut jotain onnea yksinäni. (Tai siis mies oli ja on kyllä, mutta ei hän pelkästään riittänyt tyydyttämään sosiaalisen verkoston kaipuutani.)