Mitä olisit mieltä tällaisesta tilanteesta? Miten reagoisit?

Neutraalisti vaan kertoisin tilanteesta ja kuulumisista. Hän ei kehtaa soittaa, koska hän ei pysty iloitsemaan puolestasi ilman samanaikaista surua omasta tilanteestaan ja kateutta. Hän tarvitsee hiukan aikaa.

muitakin, joten olisi ollut häiritsevää, jos puhelin olisi kovasti soinut.



Ehkä sitten mieluummin niinpäin, että synnärillä oleva soittelee, jos on paljon ylimääräistä aikaa. Hänhän myös paremmin tietää, milloin on aikaa puhua.

Varmasti tätä ystävääsi koskee se että sinä saat vauvan ja hän ei. On ehkä surullinen ja haluaa ehkä valmistaa itseänsä siihen että sinulla on vauva ja hänellä ei. itse laittaisin sinuna jotain mukavaa viestiä hänelle ei kuitenkaan liian vauva sitä ja tätä juttua.

Mistä noita tietää. Ehkä se ajattelee, ettei halua häiritä, kun ei tiedä, kuinka kipeä olet. Tai ehkä sen on vaikea soittaa lapsentekovaikeuksien vuoksi.

Mun mielestä ihmiset miettii ihan liikaa toisten vaikuttimia ja tekee sillä asioista vaan vaikeampia.

synnärille enkä saanut olla rauhassa. Ole onnellinen että saat olla itseksesi. Kyllä ystäväsi tulee teitä sitten katsomaan kotiinne. Itselläni meni kyllä ensimmäisen ystäväni lapsen saannin jälkeen 1 kk ennen kuin uskaltauduin heitä katsomaan. Ajattelin, että jos menen liian aikaisin, niin häiritsen ja sukulaisten kuului mielestäni kyläillä ensin. Nyt kun sain oman lapseni niin nyt vasta tiedän, että kuukautta ei tarvitse/kannata odottaa. Vieraita on kiva saada heti :) Tosin tuo vierastoive kannattaa kyllä kertoa, niin kenenkään ei tarvitse miettiä, uskaltaako jo ottaa yhteyttä tai mennä kylään. Laita itse ensin viestiä ja kutsu vaikka käymään sairaalassa. Mistä sitä kukaan voi muuten tietää milloin tiettyä henkilöä uskaltaa lähestyä.

ärsyttivät minua suunnattomasti. En todellakaan jaksanut parin ekan päivän aikana jutella kenenkään " ulkopuolisten" kanssa.

Ainoan soiton soitin omille vanhemmilleni.



Ja en loukkaantuisi siitä jos lapsettomuudesta kärsivä ystävä ei soittaisi. Tosin varmasti olisin viestinä laittanut että vauva on syntynyt ja toisaalta toivonut myös onnitteluja kuten muiltakin ihmisiltä.

Mutta ymmärtäisin kyllä sen jos ei haluaisi heti tulla vauvaa katsomaan tms.



Se on kyllä kurjaa jos lapsettomuus tulee ystävyyden väliin. Ajatteleeko lapseton ihminen todella että " kun minä en saa, niin ei kenenkään muunkaan pitäisi saada" ?

Surullista jos niin on.

viesti olisi paikallaan, jos kerran läheisiä olette. Kuvittele nyt itsellesi joku tärkeä juttu (vaikkapa häät, valmistuminen, oman talon osto tms.) ja sitten tämä ystävä ei mitenkään noteeraisi. Jos olet ihan, että ei haittaisi, sitten ei varmaan ystäväsikään tästä loukkaantuisi. Mutta jos sitten muuten olet tyyppiä, joka pui jokaista kampaajakeikkaa kaverille tai raportoisi vaikka alennusmyyntilöytöjään, ja nyt et ota mitään yhteyttä pitkään aikaan, kyllähän kaveri silloin ihan syystäkin voi loukkaantua.

ap, vaikka itse et lasta saa, et saa sitä toisia kadehtimallakaan. Kirjoita ystävälle tekstari!

Tiedän, että tuntuu vaikealta. Olen itse huomannut, että kun ottaa " härkää sarvista" ja pitää vaan yhteyttä/menee käymään, niin ei tunnukaan niin pahalta kuin kuvitteli.

elämänlaatua nosta, että pistää välit poikki kaikkiin, jotka lapsen saavat. En voi tajuta, miksi lapsettomuussurusta pitäisi tehdä elämäntehtävä...

...että mun tosi hyvä ystäväni (joka on yrittänyt saada lasta jo pari vuotta ) ei pitänyt muhun mitään yhteyttä raskausaikanani ja mä silloin tällöin kyselin kuulumisia ym. johon hän vastaili satunnaisesti. Sit kun vauvani syntyi, niin lähetettiin kaikille viesti, että nyt on syntynyt ja rankka oli synnytys, joten vierai vasta seuraavana päivänä. Ystävälleni lähetin saman viestin, mutta lisäsin, että ymmärrän jos et tahdo tulla. Kyllä mä jollain tapaa ymmärrän, että tekee kipeetä nähdä varsinkin synnärillä, missä vauvoja on monta. Mutta ystäväni silti tuli katsomaan lastani ja oli silleen ihan normaali, että kyseli miten oli mennyt jne....

kokonaan.



Ja te, jotka sanotte, ettei lapsettomuutta saa koko elämäänsä surra, oletteko sitten itse samassa tilanteessa???

itse samassa tilanteessa olekaan. Ja voithan surra lapsettomuutta koko elämäsi, mutta sulla on vain yksi elämä, haluatko todella käyttää sen vain suremiseen???

Vierailija:

kokonaan.

Ja te, jotka sanotte, ettei lapsettomuutta saa koko elämäänsä surra, oletteko sitten itse samassa tilanteessa???

Ja juu, minun mielestäni lapsettomuutta ei kannata loputtomasti surra. Elämässä on ihan oikeasti paljon muutakin kuin itse synnytetyt lapset.

Ei siinä varsinaisesti ole välien poikkilaittamisesta kysymys. Joskus vaan vauvat tekevät olon niin pahaksi, ettei niitä jaksa. Jos itkettää monta päivää vauvakyläilyn jälkeen, niin miettii tosiaan jaksaako kyläillä.

Ehkä vähän samalla tavoin, kuin juuri eronneena ei jaksa olla vastarakastuneiden seurassa, vaikka toinen niistä olisi tosi hyvä ystävä.

Ei lapsettomuus ole mikään elämäntehtävä, mutta joskus vaikeista asioista ylipääsemiseen menee vähän aikaa.



Hyvät ystävät ymmärtävät toisiaan, eikä ystävyys siihen kaadu, vaikka välillä pitäisi vähän vähemmän yhteyttä.

Siis aiotko ap katkaista välit kaikkiin ystäviisi jotka lapsia saavat?Aika hurjaa. Todella ikävää, että kärsitte lapsettomuudesta ja ymmärrän hyvin ettei pysty samalla tavalla aidosti iloita toisten puolesta. Mutta jos surulle antaa pikkusormen niin...voihan sitä toki koko elämänsä murehtia ja katkaista kaikki ystävyyssuhteet. Mutta onko adoptio esimerkiksi teille mahdollista? Asioille kun nykyään onneksi pystyy tekemään paljonkin.

kamalilta.

Harmittaa, että en kykene iloitsemaan ystävän vauvasta. :(



-ap

Mielestäni kannattaisi selittää ystävälle, että on niin rikki tällä hetkellä asiasta, että olisi parempi jos ei tulisi katsomaan lasta ennenkuin itse voi taas paremmin. Kyllä ystävän luulisi ymmärtävän. Välien katkaisusta kyllä loukkaantuisin.

kuitenkin tosi paljon. Joten onko siinä loppujen lopuksi eroa ap:n kannalta, onnitteleeko vai ei (käymäänhän tässä ei minusta ollut tarkoitus mennä, vaan soitoista oli puhe), kun hän miettii sitä kuitenkin. Ja ehkä olo tuntuu vaan pahemmalta, jos lisäksi pitää miettiä sitä, mitä se ystävä meinaa, kun ei ole edes tekstaria kuulunut.



Mä kyllä näkisin, että lapsettomuus ei ole sellainen asia, jonka takia kannattaisi esim. ihmissuhteet katkoa, jos niistä muuten on ollut iloa. Ja kyllähän ystävä varmaan ymmärtää, jos ap ei pysty ottamaan yhteyttä, jos tietää tilanteen. Mutta eikös nyt ollut niin, ettei ystävä tiennyt?