Lue keskustelun säännöt.
Toinen vanhempi ei ota vastuuta lapsen (ekaluokkalainen) etäkoulusta
26.03.2020 |
Olemme eronneet. Lapset ovat olleet isällä, koska minä en hoitotyön vuoksi voi kotiin jäädä. Koulusta (ja päiväkodista myös) tulee kovaa painostusta pitää lapset kotona, jonka tietysti ymmärrän.
Mutta isä ei hoida lapsen koulutehtäviä paitsi satunnaisesti. Vähintään minun pitää listata kaikki annetut hommat yhdelle paperille, ja silti puolet saattaa jäädä tekemättä. Lapsella on lisäksi vielä oppimisvaikeuksia ym, päivärytmin luominen jne olisi todella tärkeää. Kun minä tulen töistä kotiin klo. 16, ei lapsi enää kykene suorittamaan kaikkia koulutöitä illan aikana, koska alkaa olla jo väsynyt, ja oppimisvaikeuksien takia kaikki tehtävät pitää pilkkoa aika pieniin osiin ja pitää taukoja. Ei siis vain aika riitä enää illasta.
Mikään sanominen ei isälle auta. En kyllä näe tässä muuta vaihtoehtoa kuin viedä lapsi kouluun? Vai mitä te tekisitte? Alan myös itse olla todella burn outin partaalla, koska töissä on raskasta, ja sitten kotona odottaa ihan oma helvettinsä joka ilta.
Kommentit (8)
Ehkä ei kannata stressata liikaa. Eikö mies muka edes yritä? Ehkä lapsi ei jaksa keskittyä.. onko miehellä itsellään mitään keskittymisvaikeuksia? Sehän voi vaikuttaa asiaan myös. Itselläni erityislapsi jolla keskittymisvaikeuksia on etäkoulussa. Parhaiten saa tehtäviä tehtyä klo 8-10 välillä, mutta pidetään paljon taukoja. Toki noin ilmeisesti ex-miehesi onkin tehnyt. Eli siis pitää tarpeeksi usein taukoja. Vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä. Ehkä kouluun jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei kannata stressata liikaa. Eikö mies muka edes yritä? Ehkä lapsi ei jaksa keskittyä.. onko miehellä itsellään mitään keskittymisvaikeuksia? Sehän voi vaikuttaa asiaan myös. Itselläni erityislapsi jolla keskittymisvaikeuksia on etäkoulussa. Parhaiten saa tehtäviä tehtyä klo 8-10 välillä, mutta pidetään paljon taukoja. Toki noin ilmeisesti ex-miehesi onkin tehnyt. Eli siis pitää tarpeeksi usein taukoja. Vaikea sanoa mitä pitäisi tehdä. Ehkä kouluun jos siltä tuntuu.
No jos eilen ei tehnyt mitään tehtäviä ja tänään yhden, niin ei se minusta ainakaan vastuunkantoa ole. :/ Kun minä olin yhden päivän kotona niin lapsi teki kaikki tehtävät, tauotettuna. Eikä toki mitään ruusuilla tanssimista ollut, kyllä siinä meni hermo välillä lapsella kuin minullakin, mutta ei sen takia voi vaan jättää tekemättä minun mielestäni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tuskin olet burn outin partaalla. Meillä kaikkilla on rankkaa just nyt.
No ihan sama minkä partaalla. Mutta itkin aamulla työmatkalla. Nieleskelin itkua työpäivän aikana. Itkin kotimatkalla. Itkin kotona vessassa, lapsilta piilossa. Ja olen ollut väsynyt jo kauan ennen koronaa, eli tämä kaikki tulee vain siihen päälle.
ap
Kysy opettajan mielipidettä miten etenette. Voivatko tukea oppimista kotiiin vai haluavatko lapsen mieluummin kouluun opetettavaksi.
Mitä jos hölläisit nyt? Tässä on pari kuukautta kevättä jäljellä. Ei siinä ehdi lapset niin paljon oppia tai olla oppimatta. Kaikilla teillä on sopeutumisvaihe menossa. Miten ajattelit edistää lapsesi tulevaa oppimista puskemalla niin, että kumpikin menetti hermonsa? Lapsi alkaa pelätä tilannetta jatkossa, ja jos hänellä on jo valmiiksi vaikeuksia, niin se on paljon pahempi ongelma kuin tämä, jota yrität nyt torjua.
Voisitko ajatella keskustelevasi miehen kanssa rakentavasti, aidosti kuunnellen, miksi hän ei tee enempää? Ja miten se päivä sujui, jolloin yksi tehtävä oli kuitenkin tehty? Voisiko olla, että te molemmat olette osittain oikeassa ja koko lailla myös väärässä? Sittenhän teillä on jotain yhteistä.
Ymmärrän tuon itkemisen. Veikkaan, että aika moni piilottelee itkua lapsilta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laittaisin lapsen kouluun hyvällä omatunnolla. Oppimisvaikeudet on riittävä syy kun ei opiskelusta tule mitään isän kanssa. Tuon ikäinen tarttee aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos hölläisit nyt? Tässä on pari kuukautta kevättä jäljellä. Ei siinä ehdi lapset niin paljon oppia tai olla oppimatta. Kaikilla teillä on sopeutumisvaihe menossa. Miten ajattelit edistää lapsesi tulevaa oppimista puskemalla niin, että kumpikin menetti hermonsa? Lapsi alkaa pelätä tilannetta jatkossa, ja jos hänellä on jo valmiiksi vaikeuksia, niin se on paljon pahempi ongelma kuin tämä, jota yrität nyt torjua.
Voisitko ajatella keskustelevasi miehen kanssa rakentavasti, aidosti kuunnellen, miksi hän ei tee enempää? Ja miten se päivä sujui, jolloin yksi tehtävä oli kuitenkin tehty? Voisiko olla, että te molemmat olette osittain oikeassa ja koko lailla myös väärässä? Sittenhän teillä on jotain yhteistä.
Ymmärrän tuon itkemisen. Veikkaan, että aika moni piilottelee itkua lapsilta nyt.
Tälläisen lapsen kanssa jos aina jätettäisiin asiat tekemättä, kun menee hermo, niin siinä ei paljon tehtäisi. Kun se hermo menee siitä että on väärä kynä, aamulla jos kenkä puristaa, tai kun yksi kirjain meni väärinpäin. Ja kyllä ne opettajat koko ajan seuraa lapsen edistymistä ja tehtäviä pitäisi palauttaa opettajille jne. Pahimmassa tapauksessa lapsi jää luokalle, jos tämä tilanne vaikka jatkuu kesään ja kotona isi ja äiti vaan odottelee että koska "ei ahdista".
Ja sen miehen kanssa olen yrittänyt keskustella rakentavasti ja aidosti ja kunnioittavasti monta vuotta, ja sitten myös toisella tavalla. Kun toinen ei vaan ota vastuuta, pidä kiinni sovituista asioista paitsi satunnaisesti ja tekee mitä lystää, niin aika hankalaa se silloin on vaikka miten puhuisi. Ja kun minusta asiassa ei pitäisi olla mitään epäselvää, opettajilta tulee selvät ohjeet miten toimitaan ja isän pitäisi niiden mukaan toimia, silloin kun lapsi hänellä on. Jos ei onnistu, niin ottaa sitten itse yhteyden sinne opettajaan.
ap
Tuskin olet burn outin partaalla. Meillä kaikkilla on rankkaa just nyt.