Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsisi turhasta häpeästä?
26.03.2020 |
Häpeän aina sitä mitä on tapahtunut viimeksi jonkun henkilön kanssa tai viimeksi kun olen ollut jossakin paikassa. Sitten vielä kun näkee että se toinen henkilö muistaa sen viimekertainen, mutta kumpikin yrittää esittää normaalia. Vaikka kyse oli ihan pikkuasiasta. Mutta kun naamasta näkee että se toinen luulee että olen tapahtuneesta jotenkin pahantuulinen, vaikka minun mokahan se oikeasti oli, ja olisin valmis unohtamaan koko asian. Kun kyse olisihan pikkuasiasta.
Kommentit (9)
Mulla sama. Hyvänä hetkenä uskon, että hetki oli ohimenevä ja toinen ei jäänyt asiaa vatvomaan. Huonona ajattelen, että vaikka hetki oli pieni, se määritti minut tyhmäksi ja kömpelöksi tuon toisen silmissä ja ei oikeastaan kannata enää yrittää, kun en voi menneitä noloja hetkiä poistaa ja korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolaa itsesi niin totaalisesti, että mikään muu ei enää hävetä sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Nolaa itsesi niin totaalisesti, että mikään muu ei enää hävetä sen jälkeen.
Mä nolasin itseni kerran nuorena temppuilemalla humalassa (enemmän hauskalla tavalla) firman juhlien jälkeen kotimatkalla.
Vuosikymmenien jälkeen, kun olin edennyt urallani ja vanhat työkaveritkin enimmäkseen eläköityneet, niin sitten juhlakaronkasssa kun kauan palvelleita palkittiin, ja heille pidettiin joku hauska puhe, niin siellähän se nuoruuden moka nostettiin esille. Siinä meni meikäläisen hillitty ja ladylike imago nuorempien työntekijöiden silmissä.
Kyllä mä sen silloin osasin jo huumorilla ottaa. Ja muutkin, itse niitä omia mokiaan enemmän mietiskelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nolaa itsesi niin totaalisesti, että mikään muu ei enää hävetä sen jälkeen.
Ei toimi. Toki taustalla oikea ajatus suhteellisuudentajusta, mutta ei se ihmismieli useinkaan tottele niinkuin haluaisi.
Mulla on ollut tätä ongelmaa. Vaati pari vuotta terapiaa, että se hellitti ja rippeetkin on viime aikoina kadonneet. En nyt sinänsä pelkäämällä pelkää tätä virusta, mutta on se tuonut todellisemmaksi sen, että kuolen kuitenkin kohta, joten jos en satuta ketään tahallani, niin kaikki on hyvin.
Olen ollut jotenkin sosiaalisessa lukossa, mutta nyt olen taas viestitellyt vanhojen ystävien kanssa ja sisarukseni kanssa kävin keskistelun, joka olisi pitänyt käydä aikaa sitten.
Terapiassa ajatus, joka mun mieleeni jäi, oli se kun terapeutti kysyi multa, miten määrittelen hyvän ihmisen. Sehän on ihminen, joka tarkoittaa hyvää, eikä tahallaan satuta muita, osaa pyytää anteeksi ja virheen jälkeen muuttaa toimintaansa. Terapeutti totesi, että vaikutan itse sellaiselta tyypiltä. Olen paha ihminen ainoastaan itseäni kohtaan.
Mulla oli myös sellaista ongelmaa, että en oikein osannut itse määritellä itseäni ja omaa arvoani, vaan kaikki riippui muilta tulevasta palautteesta. Iän lisääntyminen ja tuo terapia auttoivat.
Joskus kannoin häpeää vuosia melkeinpä fyysisen kivun muodossa. Se ei enää tunnu. Kuulostaa dramaattiselta, mutta oikeasti se tuntui sellaisena puristavana painona rinnan päällä. Kun jotenkin vapauduin, niin tuokin lakkasi. Musta otettiin sydänfilmikin tuon takia, kun sekin puoli piti tutkia. Sydän oli kuitenkin ihan kunnossa, vaikka oikeasti pelkäsin sitäkin, että vika on siinä.
Mut todennäköisesti kasvatti narsisti. En voi diagnosoida häntä tai mitään sellaista, mutta moni on sanonut tästä ihmisestä samaa. Se sai tämän aikaan... En halua mennä siihen liikaa ja kirjoittaa mitään tekstiseinää kuitenkaan.
Hyviä vointeja teille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, etää ymmärrät hävetä käytöstäsi ja itseäsi. Siihen on ihan oikeutettu syy miksi alitajuntasi luo sinulle tarpeen tuntea häpeää. Väärin olet elänyt ja vika löytyy peilistä. Kaiken sinulle tulevan olet ansainnut valinnoillasi.
Up