Elämäni on dystopia

Koko kansainvälinen lockdown on 2020 ilmiö joka on lähtenyt liikenteeseen sosiaalisesta mediasta ja uutislähteistä. Ahdistukseen kuolee enemmän ihmisiä kuin virukseen.

Toinen toistaan kammottavampia kohuotsikoita jaetaan totuutena. Joku haistelee sipulia testatakseen virustartunnan, toiset komppaavat. Vessapaperi. Käsidesi. Tonnikalasäilyke.

Kuka tahansa on vaarassa kuolla minä hetkenä hyvänsä. Työikäinen on 15-64 vuotias. Vaara.

Kotiin pitää varustella bunkkeri. Tuoksuöljy auttaa, vai oliko se viina? Sauno virus pois, älä sauno. Ruotsissa on terassikausi. Asiantuntijoilla ei ole väliä, internetistä löytyy aina osaavampi asiantuntija, joka tietää kaiken paremmin. Se voin olla minä tai sinä.

Yskäisy kaupassa.

Salaliittoja on joka puolella, eikä mikään ole totta paitsi netissä vauvapalstalla kirjoitettu aloitus salailusta ja kaaoksesta, tai jokin englanniksi kirjoitettu haastattelu italiassa. Iltalehti on tiedon mekka. Ihmiset bailaa baarissa. Hallitus on sekaisin, huhutaan että eivät lue internetin keskustelupalstoja.