Lue keskustelun säännöt.
Yksinasuva, työtön ja korona
24.03.2020 |
Miten te yksinasuvat, joilla ei ole esim. töiden kautta ihmiskontakteja selviätte nyt korona-aikaan?
Jos tämä jatkuu vaikka puoli vuotta niin mitä teette? Miten saatte päivänne kulumaan?
Mä olen nyt vähän tuon kaltaisessa tilanteessa ja tuntuu todella eristetyltä. Vaikea keksiä tekemistä ja sisältöä elämään.
Kommentit (26)
Voi käydä kävelyllä ihastelemassa kevättä. Voi mennä metsään lenkille. Käy kaupassa ostamassa jotain tarpeellista ihan asiaksesi. Lue. Katso leffoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisihan sitä mennä töihin. Njaa, no ei kai sentään. Saahan sitä rahaa sossustakin.
No sun juttujas ei paljon ulkomaailma haittaa.
Noita samoja osaat esittää vauvapalstalla , oli tilanne mikä hyvänsä.
Makoilen pitkästyneenä sängyssä ja kuolen tyksyyteen jos en yksinäisyyteen sitä ennen. Tulkaa hakemaan muumuoitunut ruumiini täältä pois sitten kun tämä on viimein ohi.
En halua koronan takia nyt mihinkään töihin jossa joutuisi ihmisten kanssa kontaktiin. Voisin tehdä etätöitä, mutta haastava saada sellainen etätyöhomma tähän korona-aikaan (olen korkeasti koulutettu asiantuntija, sen puolesta voisi onnistuakin, mutta harva haluaa uuden työntekijän heti kokoaikaisesti etätöihin). Jos sulla vinkki, missä haetaan nyt etätyöntekijöitä, niin kerro ihmeessä!
Kaikki nuo lukemiset, metsässäkävelyt ym. tehty. Silti aika tulee tosi pitkäksi. Olisi kiva tavata ihan livenä ihmisiä, mutta kuten sanottu, en uskalla eikä sitä nyt suositellakaan. Nyt täytyy vaan yksikseen olla ja keksiä sitä tekemistä koko ajan, jotta aika kuluisi. Ja soitella ihmisille, jotta edes saisi joskus puhua. Yksinäistä on ilman toista aikuista.
ap
Samaa kuin me työlliset lomalla. Voi ulkoilla, urheilla, lukea, katsella telkkaria, roikkua netissä, tehdä ruokaa, leipoa, juopotella tai masturboida.
Mahtaako työttömyydellä ja mielikuvituksen puutteella olla yhteys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua koronan takia nyt mihinkään töihin jossa joutuisi ihmisten kanssa kontaktiin. Voisin tehdä etätöitä, mutta haastava saada sellainen etätyöhomma tähän korona-aikaan (olen korkeasti koulutettu asiantuntija, sen puolesta voisi onnistuakin, mutta harva haluaa uuden työntekijän heti kokoaikaisesti etätöihin). Jos sulla vinkki, missä haetaan nyt etätyöntekijöitä, niin kerro ihmeessä!
Kaikki nuo lukemiset, metsässäkävelyt ym. tehty. Silti aika tulee tosi pitkäksi. Olisi kiva tavata ihan livenä ihmisiä, mutta kuten sanottu, en uskalla eikä sitä nyt suositellakaan. Nyt täytyy vaan yksikseen olla ja keksiä sitä tekemistä koko ajan, jotta aika kuluisi. Ja soitella ihmisille, jotta edes saisi joskus puhua. Yksinäistä on ilman toista aikuista.
ap
Mä hoidan vanhempieni asioita, koska kuuluvat riskiryhmään. Olen siivonnut asuntoni, järjestellyt kaapit, lukenut, yrittänyt opetella uutta taitoa ja yrittänyt kuntoilla joka päivä. Kaverit ovat omissa oloissaan perheidensä kanssa, joten välillä soittelen sisarusten kanssa ja Skypellä vanhempien kanssa. Kyllähän tämä yksinäistä on. Ei ole ketään, jolle oikeasti puhua asioista, jotka painavat mieltä tai toista ihmistä vierellä tukemassa.
Ei kohta saa enää ulkoilla. Tarttuuhan se tauti sielläkin. Siks tämä on tuskaa, kun ei saa poistua kotoa ollenkaan. Eikä uskalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kohta saa enää ulkoilla. Tarttuuhan se tauti sielläkin. Siks tämä on tuskaa, kun ei saa poistua kotoa ollenkaan. Eikä uskalla.
En usko että ulkoilua max oman perheen kanssa kielletään, ellei ihmiset ala hillua ulkoillessaan ryhmissä.
Tämä ei mun elämään vaikuta mitenkään. Ei ole tähänkään asti ollut varaa roikkua kahviloissa tai käydä ulkona syömässä. Kaupassa käyn harvemmin ja vain tuossa lähikaupassa.
Kyllä mun aika kuluu ihan kuin ennenkin. Luen kirjoja, lueskelen netistä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, iltaisin käyn kävelyllä, katson sarjoja, siivoilen, järjestän kaappeja jne.
Mun kaikki kaverit on töissä olleet ennen koronaakin, ei heillä ole ollut aikaa mua treffailla kovinkaan usein kun on monella myös lapsia. Eikä se mua haittaa, hyvin saa yhteyttä pidettyä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kohta saa enää ulkoilla. Tarttuuhan se tauti sielläkin. Siks tämä on tuskaa, kun ei saa poistua kotoa ollenkaan. Eikä uskalla.
Mä olen joka päivä ulkoillut tuossa lähimetsässä ja puistossa ja monesti ei ole tullut ainuttakaan ihmistä näköpiiriin. Vähissä on kontaktit, kyllä aika hyvin ihmiset pysyy kotonaan (Hki).
Samaa tylsyyttä täälläkin, jouduin irtisanotuksi kuukausi sitten. Siivonnut koko kämpän katosta lattiaan. Onneksi on parveke, muuten tulisin hulluksi. Kaupassa käyn kerran viikossa hiljaiseen aikaan. Tekisi mieli hakea viiniä tylsyyteen, uskaltaako edes sitäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö osaa mitään kutoa. Nyt sitten sukkia ja tumppuja yms. niin siinähän se aika kuluu. You Tubessa on hyviä ohjeita, koko netti täynnä neulonta ohjeita. itselläni on aina taide ja kudin harrastukset kotona jos vaikka sairastuu kun kokemusta on.
Ei ole muuttunut mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä meistä kukaan tästä tilanteesta nauti. Tämä on vain kestettävä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei mun elämään vaikuta mitenkään. Ei ole tähänkään asti ollut varaa roikkua kahviloissa tai käydä ulkona syömässä. Kaupassa käyn harvemmin ja vain tuossa lähikaupassa.
Kyllä mun aika kuluu ihan kuin ennenkin. Luen kirjoja, lueskelen netistä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta, iltaisin käyn kävelyllä, katson sarjoja, siivoilen, järjestän kaappeja jne.
Mun kaikki kaverit on töissä olleet ennen koronaakin, ei heillä ole ollut aikaa mua treffailla kovinkaan usein kun on monella myös lapsia. Eikä se mua haittaa, hyvin saa yhteyttä pidettyä muutenkin.
Nimenomaan näin. Yksin kotona on oikein mukavaa. Eri asia olisi, jos pitäisi olla muiden kanssa ja kuunnella kiukuttelua ja valitusta, miten on tylsää ja miten joka pikkuasiakin käy hermoille. Kerrankin on hyötyä siitä, että on jo ennenstään syrjäytynyt. Aika ei yksinkään todellakaan käy pitkäksi, ennemminkin aika edelleenkin kuluu turhankin nopeasti. Mukava, kun on ihan määrätty olemaan olematta sosiaalisesti aktiivinen.
Ei ole mitään ongelmia. En mene muutenkaan hirveästi ulos muuten kuin öisin. Ikkunatkin on peitetty.
Minulla on yli 1000 kirjaa ja paljon muuta millä kuluttaa vaikka vuosia itsekseni. Tai no, onhan tässä jo 20v uponnu itseni kanssa kotona hengailessa.
Ei multa ainakaan tekeminen kesken lopu. Voin siivota, jumpata, opiskella, lukea, maalata, tehdä käsitöitä, värittää kuvia, soittaa musiikkia, pelata pelejä, katsoa leffoja ja sarjoja, katsoa striimejä, virtuaalimatkailla, kokata, käydä lenkillä, rakentaa vaikka pienoismalleja paperista. Jossei muuta, chattaa vaikka botin kanssa netissä.
Tekemistä löytyy: Lenkkeily (Kevään ihmettely), Musiikin teko, pelaaminen pleikalla, Netflix yms, Musiikin kuuntelu, Ruoan laitto jne jne :)
Tosi monille eristäytyminen yksinäisyyteen on todellinen haaste.
Onneksi myös monia palveluja ja etäkohtaamisia kehitetään.
Voitko esim. harrastuksiisi tai mielenkiinnon kohteisiisi liittyen itse perustaa vaikkapa jonkin videotapaamismahdollisuuden (alustoja on varmasti monia), johon kutsua kontaktejasi.
Nyt on myös tarjolla paljon esim. videojumppaa eri toimijoiden toteuttamana.
Voi olla vaikeaa löytää itselle kiinnostavia juttuja ja motivoida itseään liittymään niihin etänä, mutta ainakaan siinä ei mitään voi menettää, että kokeilee erilaisia juttuja.
Auttaviin puhelimiinkin kannattaa soittaa, jos olo kääntyy tukalaksi ja alakulo valtaa mielen liikaa. Oman kuntasi, asuinalueesi seurakunnan ja muiden toimijoiden nettisivuilla on varmasti erilaisia puhelinpalveluita.
Voimia sinulle ja jokaiselle.
Lue kirjoja.