Haluatteko te heti vieraita kun vauva on syntynyt vai arvostatteko enemmän omaa aikaa perheen kesken?

Itse jouduin hätäsektioon ja sain verta ja olin ihan iloinen niistä vähistä vieraista, jotka kävivät. Aika tuli pitkäksi kun piti vain maata sängyssä. No, nopeasti siitä kyllä toivuin, mutta en pannut vieraita pahakseni.



Mutta jos on paljon tulijoita, niin pitäisi jotenkin rajoittaa, eihän sitä koko ajan jaksa seurustella. Mies voisi teillä aivan selkeästi sanoa " vieraammille" että tulkaa sitten heti käymään, kun äiti ja vauva ovat kotiutuneet.

uusia vauvoja. Ja tästä myös ilmoitimme kaikille että kutsumme kyllä sitten vauvaa katsomaan, mutta ei. Heti seuraavana päivänä kotiutumisesta alkoi jopa hyvät ystävät (jotka kävivät myös sairaalassa katsomassa) tunkemaan kylään ja piti olla pannu kuumana ja pakastealtaan pullat pöytään. Vieläkin ketuttaa!

Ja samat vieraat kutsuttiin heti kotiinkin vauvaa ihastelemaan. Minusta oli kivaa kun läheiset näki pikkuiseni ihan vastasyntyneenä.

Minä kärsin synnytyksen jälkeen valtavista pidätysvaikeuksista (siis mikään ei pysynyt sisällä, virtsa, uloste eikä kaasut), oli jotenkin helpompaa sairaalassa kun käyntiaika oli rajoitettu ja sai " haista" peiton alla ison vaipan kanssa eikä puuhailla kahvia ja suuhunpantavaa. :I

mutta ymmärrän jos joku toinen haluaa olla yksin

Vanha perinnehän se on, että vauvaa tullaan katsomaan.

varsinkin kun hänellä on paljon sukulaisia, jotka eivät varmasti ole toivetta kuunnelleen... kyllä minä sen vauvan ehdin nähdä myöhemminkin.

Minä tein niin, esikoisen syntyessä juoksi todella väsyksiin asti vieraita. Vauvan kanssa oli kaikenlaista hankaluutta ja maidon tulon kanssa myös, niin ne vaan lisäsi stressiä.



Toisella kerralla ilmoitettiin, että sairaalassa saa käydä vanhemmat, isomummot ja sisarukset, mutta sen jälkeen ei kahteen viikkoon vieraita kiitos. Haluamme toipua rauhassa ja olla oman perheen kesken. Ja hyvin ihmiset totteli.

tahtoisin vaan olla rauhassa tutustumassa koko oman perheen voimin uuteen tulokkaaseen. Viimeksi ainakaan en jaksanut vieraita oikein, hemppa pohjalukemissa ja sitten ei älytä edes lähteä...

Kyllähän sitä vauvaa voi myöhemminkin katsella vai onko pakko ihan heti niitä isovanhempiakaan kestitellä?

Miehen kaverikin (hörhövaimo) rupesi heti soittelemaan että HEILLE käy tämä ja tämä päivä tulla käymään, eikö näissä asioissa mennä nimenomaan perheen ehdoilla eikä vieraiden?

Pitää vissiin ruveta nyt ilmoittelemaan että ME ilmoitamme sitten kun saa tulla käymään ettei heti tungeta kylään. Itse en väsyneenä jaksa kestitellä kaiken maailman ihmisiä. Olen varmaan " paha" ihminen kun en jaksa sitä vauvaa heti alkajaisiksi esittelemään, edes isovanhemmille mutta kyllähän se vauva on siinä sitten myöhemminkin?



ap

Eikö isovanhemmat ole samaa perhettä?



Itselläni takana sektio ja alatiesynnytys ja kummallakin kerralla olen ollut vain mielissäni kun vieraita on käynyt jo laitoksella.

Kotiinkin olen toivottanut kaikki tervetulleiksi.

minä en juuri hössötyksestä innostu, toiset taas eivät voi elää ilman sitä



Minä haluan toipua rauhassa synnytyksestä ilman ylimääräisiä ihmisiä. Mielestäni siihen liittyy paljon asioita, jotka taasen vaativat runsaasti hienovaraisuutta ja vähemmän pällistelyä:



- väsymys ja väsynyt ulkomuoto

- turvotus

- ilmavaivat, pidätysvaivat jne.

- kivut: hankala istua tai koukistua (esim. leikkauksen jälkeen)

- synnytyksen kulku (vähemmän turhaa analyysia ja vertailua, kun kummin siskon kaimalla kaikki meni kuin oppikirjassa ja nyt olikin poikkeus- tai erikoistapaus)

- imetys myös jos siinä on ongelmaa on kätevin hoitaa rauhassa

- vähän isompi vauva harvoin pystyy nukahtamaan, kun on vieraita käymässä tai sitten nukuttaminen on 100kertaa työläämpää



minä haluan myös levätä eli nukkua, makoilla, syödä, tehdä ihan kaikkea rauhassa (myös vauvan hoito) ilman jatkuvaa mummojen on-line selostusta



Kokemusta on myös siitä, kun häsääjiä riitti. Vauvan syntymä ja siihen liittyvät järjestelyt (ristiäiset mm.) ovat mielestäni pääosin meidän YDINperheen asia tai sitten jos niitä aletaan suvun kanssa hoitamaa tulee molempien sukujen olla osallisena esim. ei vain anopin. Toisaalta en myöskään ole anopin kanssa niin läheisissä väleissä tai ylipäätään samalla aaltopituudella, että voisin mielekkäästi hänen kanssaan puhua niin intiimistä asiasta kuin synnytys tai suunnitella jotain juhlia yhdessä (jotka mielestäni eivät edelleenkään ole lainkaan anopin asia)



ihmiset vain ovat vähän erilaisia

isovanhemmat ovat perhettä mutta ei ydinperhettä.

Synnytys on iso asia ainakin minulle ja välttämättä kaikki ei mene hyvin, itselläni hb laski sen verran verenvuodon takia etten tolpillani edes pysynyt. Väsymys alhaisesta hempasta oli valtava ja sitten vielä imetyksen alkuvaiheet niin siinä riittää äidille tekemistä ja ihmettelemistä. Minä taas ihmettelen että mikä kiire muilla on tulla katsomaan vauvaa? Ja onhan siinä vaikka mitä pöpöriskiä jos joku on vielä sairaana tms. vaikka en muuten kauhean tarkka pöpöistä olekaan.

Anoppikaan ei tee muuta kun arvostelee ja neuvoo kaikessa, omia vanhempia ei saa kirveelläkään lähtemään vaikka suoraan sanoo ja itse haluan imettää rauhassa ilman että muut istuvat vieressä tuijottamassa.

Olen vissiin sitten omituinen ja varmaan tulen saamaan " vihat" niskaani mutta mielestäni ihan hyvin voi vähän odottaa ennen kun ryntää uutta vauvaa katsomaan.



ap

kyllä meilläkin oli parikuukautinen tervemennyt jo mummuloihin yökylään, mökkireissuja suunniteltiin jne. Nyt yli kaksivuotiaan kanssa on jo paljon vaisumpaa, ehkä osin siksikin, että laitettiin vauva-aikana kapulat rattaisiin..



Minulle alle 6-12kk hoito on niin raskasta etten juuri ylimääräistä kaipaa. Tai riippuu ihan siitä mitä tuo ylimääräinen on. Meillä isovanhempien osallistuminen on lähinnä lisännyt ongelmia:



- imetysvaiheessa lapsi on kuitenkin niin kiinni äidissä, ettei kunnon irtiottoa tai lepoa saa



- kun hoitajien läsnäollessa tai lapsen nukkuessa kuitenkin karkaat nukkumaan tai lepäämään, lepuuttamaan itseäsi niin jatkuvasti joku on oven takana häsäämässä jotain, kysymässä jotain jne.



- kun isovanhemmat hoitavat rytmeistä ei pidetä kiinni. Sitten äidin syliin sysätään yliväsynyt ja nälkää karjuva lapsi. Kun itse olisi hoitanut lapsen molemmilta olisi vältytty ja itse olisin päässyt helpommalla.. (Esim. näin on meillä käynyt iltanukkumisten kanssa: Minä olen kuolemanväsynyt myös yhdeksän aikaan enkä todellakaan löydä voimaa ja motivaatiota hysteerisen lapsen rauhoittamiseen, kun en ole hysteriaa edes aiheuttanut)



- isovanhemmista lähtevä auttaminen on usein todellakin isovanhemmista lähtevää, sillä ei ole mitään tekemistä vanhempien tarpeiden kanssa. Esim. ristiäiset anoppi järjestää vain omalta näkökannaltaan eikä juuri hyväksyisi muuta, Samoin kauppaan voi lähteä ilman vauvaa, mutta ei kai kukaan päivällä nuku?