Suomessa ensimmäinen kuolema, psykologit toivovat että suomalaiset ymmärtää nyt viimein pysyä kotona

Up

Ne jotka eivät ole tähän asti ymmärtäneet, eivät ymmärrä vieläkään. "Sehän oli jo vanha, olisi kuollut flunssaan tai influenssaan muutenkin."

Mistä tuollainen haavoittomattomuuden illuusio sitten on syntynyt?

Minun käsityksen mukaan sellaista harvalla on edes ollut. Kyllä ihmiset sen tiedostaa että ulos lähtemiseen liittyy riskinsä ja myös siihen että ei lähde. Ne joilla illuusio haavoittumattomuudesta on eivät usko tuota viimeistäkään että eristäytymisellä on omat riskinsä. Riskien minimointi on tärkeää mutta ei me pystytä elämään kokonaan niitä ilmankaan.

Kovin on heppoisissa kantimissa psykologien päät. Yksi erittäin iäkkään ihmisen kuolema ja sitten ollaan ihan kuin se olisi jokin harvinaisuus. Kaikissa hengityselinten sairauksissa on vanhukset suurimpana kuolleisuusryhmänä ja heitä kuolee vuosittain satoja. Meillä on todella huonosti asiat jos psykepuolen ihmisillä alkaa päässä viirata tämän takia.

Ei idiootit yhdestä (tuskin sadastakaan, kun ei muiden kuolema älyä lisää) kuolemasta opi ymmärtämään flattening the curve -tavoitetta tai viivytystaktiikkaa, jota rajoituksilla haetaan.

Tällaisena päivänä pitää mennä ulos! Siellä ne taudit paranee, varsinkin nämä psykotaudit.

Kuolema, no mitä sitten? Kun ei ole kerrottu, mikä oli henkilön elinajanodote tai sairauksien määrä muuten, niin en osaa huolestua tuosta kyllä. Niin kauan kuin kuolleet ovat perussairauksista kärsiviä, niin bummer, mutta ei isommin hetkauta. Siis henkisesti. Enemmän kiusaa nämä rajoitteet ja talous. En tarkoita, etteivätkö toimenpiteet olisi aiheellisia, ilman niitä ahdistaisi taudin eteneminen enemmän.

Ulos on varmaan aika eri asia kuin kahvilat ja ei-välttämättömät kauppareissut. Juuri kävin lenkillä ja oli hiiren hiljaista, yksi koiran ulkoiluttaja tuli vastaan 3 km aikana ja asun tiheästi asutulla alueella. Edes pullonkerääjät eivät olleet kulkeneet, sillä niitä kyllä oli siellä täällä, ei ole tavallista nähdä niitä enää 8 jälkeen varsinkaan tällaisella kelillä. 

On jotenkin asiatonta näissä uutisissa korostaa, että henkilö oli erittäin iäkäs. Kaikkien läheisten poismeno on surullista iästä riippumatta. Ja yleisesti ajatellen, tällainenkin korostus saa jotkut vähättelemään niitä uutisia muualta, joissa kerrotaan myös nuorten vakavista koronaoireista. 

Ihan kuin eläisimme Suomessa jossain kuplassa, jossa muualla tapahtuva ei merkitse mitään tai tulisi tapahtumaan myös täällä.

Italiassa on eilen kuollut YHDESSÄ PÄIVÄSSÄ liki 800 ihmistä koronavirukseen, mutta ei hätää, koska Suomessa on kuollut vain yksi "erittäin iäkäs" henkilö.

Italian lukuja emme toki saavuta, koska väkiluku on paljon pienempi. Mutta ihan kuin virus muka käyttäytyisi täällä jotenkin eri tavalla kuin muissa maissa?

No, sitä niittää mitä kylvää.

Minusta on huolestuttavaa, miten moni ei ymmärrä, että on eri asia kuoleeko niitä kasikymppisiä vanhuksia pitkin vuotta ripotellen, kuin että heitä kuolee parin kuukauden sisällä satoja influessa- ja muiden syiden lisäksi nyt myös koronavirukseen, ja mikä merkitys sillä on meidän terveydenhuollollemme ja siihen miten paljon resursseja jää normaaliolojen sairaustapauksien hoitoon. Kuka tahansa nyt itsensä perusterveiksi tuntevista työikäisistä voi myös yhtäkkiä sairastua tähän koronaan tai muuhun tautiin, joutua tapaturmaan, onko silloin mukava huomata, että tehohoitopaikkoja ei olekaan, suurin osa lääkäreistä ja hoitajista on sairauslomalla viruksen takia, tai terveydenhuolto on kuluttanut suojavarusteensa ja saat sairaalabakteerin ja kuolet siihen. Ja jos nyt ei omasta kohtalosta ole kiinnostunut, niin suurimmalla osalla kuitenkin on niitä läheisiä, joiden ei toivoisi kärsivän, vai?