Patologinen valehtelu

Hmm. Ok. Ei siinä tarvita kuin taitavampi pelaaja niin pääsee valehtelija maistamaan omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Ok. Ei siinä tarvita kuin taitavampi pelaaja niin pääsee valehtelija maistamaan omaansa.

Lapsellinen kommentti, joka perustuu tietämättömyydelle siitä minkälaista todellinen patologinen valehtelu on.

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Ei se ole mielen sairaus tai lääketieteellinen sairaus, nyt sinä valehtelet.

Ovatko trollailijat patologisia valehtelijoita?

Vierailija kirjoitti:

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Patologinen eli sairaalloinen valehtelu eroaa ns. tavallisesta valehtelusta. Se ei ole yksinään diagnoosi, mutta on eräiden luonnehäiriöiden oire. Ei ole siis tilanteeseen tai moraaliin liittyvä teko, vaan juuri persoonaan.

Ymmärsit myös sanan hyöty hieman väärin. Luonnhäiriöiselle se hyöty on usein psykologista ja henkilökohtaista, ei siis välttämättä mitään rahallista tai muuta konkreettista.

Nettitrolleissa saattaa olla patologisia valehtelijoita. Heillähän on psykopaattisia ja sadistisia piirteitä, ja patologinen valehtelu voi liittyä näihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Patologinen eli sairaalloinen valehtelu eroaa ns. tavallisesta valehtelusta. Se ei ole yksinään diagnoosi, mutta on eräiden luonnehäiriöiden oire. Ei ole siis tilanteeseen tai moraaliin liittyvä teko, vaan juuri persoonaan.

Ymmärsit myös sanan hyöty hieman väärin. Luonnhäiriöiselle se hyöty on usein psykologista ja henkilökohtaista, ei siis välttämättä mitään rahallista tai muuta konkreettista.

Kerrohan jos pettäjä valehtelee puolisolleen, minkä rahallisen hyödyn hän tästä saa?

Jos valehtelen että onpa kaunis mekko tiinalla tai kiva uusi tukka pirkolla, niin saanko tuosta rahallista hyötyä?

Ammatin puolesta voin sanoa vaikka autokauppiaana vaikka ja mitä jotta saisin siitä rahallista hyötyä.

Entä kun valehtelee itselleen? Enhän minä tuollainen ole. Sekin on valehtelua ja psykologisen hyödyn tavoittelua.

Loppujen lopuksi porukka valehtelee tiedostaen ja tiedostamattaan hyvinkin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Patologinen eli sairaalloinen valehtelu eroaa ns. tavallisesta valehtelusta. Se ei ole yksinään diagnoosi, mutta on eräiden luonnehäiriöiden oire. Ei ole siis tilanteeseen tai moraaliin liittyvä teko, vaan juuri persoonaan.

Ymmärsit myös sanan hyöty hieman väärin. Luonnhäiriöiselle se hyöty on usein psykologista ja henkilökohtaista, ei siis välttämättä mitään rahallista tai muuta konkreettista.

Kerrohan jos pettäjä valehtelee puolisolleen, minkä rahallisen hyödyn hän tästä saa?

Jos valehtelen että onpa kaunis mekko tiinalla tai kiva uusi tukka pirkolla, niin saanko tuosta rahallista hyötyä?

Ammatin puolesta voin sanoa vaikka autokauppiaana vaikka ja mitä jotta saisin siitä rahallista hyötyä.

Entä kun valehtelee itselleen? Enhän minä tuollainen ole. Sekin on valehtelua ja psykologisen hyödyn tavoittelua.

Loppujen lopuksi porukka valehtelee tiedostaen ja tiedostamattaan hyvinkin paljon.

Et edelleenkään ymmärrä mitä kirjoitit etkä asiaa.

Kaikki esimerkit jotka mainitsit ovat ns. tavallista valehtelua, jossa hyöty on konkreettinen kuten se, että autokauppias saa enemmän rahaa, vaimo ei saa raivareita eikä jätä, jne...

Tavalliset ihmiset voivat toki valehdella jostain tapahtumasta itselleen, koska asian oikean laidan tunnustaminen olisi pyskologisesti vaikeaa.

Mutta... patologinen valehtelija tarvitsee valheitaan pitäkseen koko psyykensä koossa. Hän valehtelee myös ihan vaan sadistisista syistä (kostaakseen toiselle tai kontrolloidakseen "totuutta" jne...) Hän valehtelee siis silloinkin kun tavis ei näe siihen mitään syytä. Sama tarina muuttuu joka kertomiskerralla erilaiseksi. Miten asia oikeasti meni? Sitä ei muista patologinen valehtelija itsekään useamman version jälkeen. Pahinta on että patologinen valehtelija on rakentanut oman elämäntarinansa valheen varaan, joten hänen koko elämänsä on hauras kudelma, joka uhkaa sortua pian tai ainakin pitää valehtelijan itse itselleenkin vieraana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Patologinen eli sairaalloinen valehtelu eroaa ns. tavallisesta valehtelusta. Se ei ole yksinään diagnoosi, mutta on eräiden luonnehäiriöiden oire. Ei ole siis tilanteeseen tai moraaliin liittyvä teko, vaan juuri persoonaan.

Ymmärsit myös sanan hyöty hieman väärin. Luonnhäiriöiselle se hyöty on usein psykologista ja henkilökohtaista, ei siis välttämättä mitään rahallista tai muuta konkreettista.

Kerrohan jos pettäjä valehtelee puolisolleen, minkä rahallisen hyödyn hän tästä saa?

Jos valehtelen että onpa kaunis mekko tiinalla tai kiva uusi tukka pirkolla, niin saanko tuosta rahallista hyötyä?

Ammatin puolesta voin sanoa vaikka autokauppiaana vaikka ja mitä jotta saisin siitä rahallista hyötyä.

Entä kun valehtelee itselleen? Enhän minä tuollainen ole. Sekin on valehtelua ja psykologisen hyödyn tavoittelua.

Loppujen lopuksi porukka valehtelee tiedostaen ja tiedostamattaan hyvinkin paljon.

Et edelleenkään ymmärrä mitä kirjoitit etkä asiaa.

Kaikki esimerkit jotka mainitsit ovat ns. tavallista valehtelua, jossa hyöty on konkreettinen kuten se, että autokauppias saa enemmän rahaa, vaimo ei saa raivareita eikä jätä, jne...

Tavalliset ihmiset voivat toki valehdella jostain tapahtumasta itselleen, koska asian oikean laidan tunnustaminen olisi pyskologisesti vaikeaa.

Mutta... patologinen valehtelija tarvitsee valheitaan pitäkseen koko psyykensä koossa. Hän valehtelee myös ihan vaan sadistisista syistä (kostaakseen toiselle tai kontrolloidakseen "totuutta" jne...) Hän valehtelee siis silloinkin kun tavis ei näe siihen mitään syytä. Sama tarina muuttuu joka kertomiskerralla erilaiseksi. Miten asia oikeasti meni? Sitä ei muista patologinen valehtelija itsekään useamman version jälkeen. Pahinta on että patologinen valehtelija on rakentanut oman elämäntarinansa valheen varaan, joten hänen koko elämänsä on hauras kudelma, joka uhkaa sortua pian tai ainakin pitää valehtelijan itse itselleenkin vieraana.

Turhaahan tämä varmasti on selittää, kun ei puhuta samaa kieltä. Ymmärsin mitä hait.

Suurinosa elää tuossa hauraassa kudelmassa. Tätä sinä et ymmärtänyt. Monen minuus ja minä on tuon harhaisen kudelman tynkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Patologinen eli sairaalloinen valehtelu eroaa ns. tavallisesta valehtelusta. Se ei ole yksinään diagnoosi, mutta on eräiden luonnehäiriöiden oire. Ei ole siis tilanteeseen tai moraaliin liittyvä teko, vaan juuri persoonaan.

Ymmärsit myös sanan hyöty hieman väärin. Luonnhäiriöiselle se hyöty on usein psykologista ja henkilökohtaista, ei siis välttämättä mitään rahallista tai muuta konkreettista.

Kerrohan jos pettäjä valehtelee puolisolleen, minkä rahallisen hyödyn hän tästä saa?

Jos valehtelen että onpa kaunis mekko tiinalla tai kiva uusi tukka pirkolla, niin saanko tuosta rahallista hyötyä?

Ammatin puolesta voin sanoa vaikka autokauppiaana vaikka ja mitä jotta saisin siitä rahallista hyötyä.

Entä kun valehtelee itselleen? Enhän minä tuollainen ole. Sekin on valehtelua ja psykologisen hyödyn tavoittelua.

Loppujen lopuksi porukka valehtelee tiedostaen ja tiedostamattaan hyvinkin paljon.

Et edelleenkään ymmärrä mitä kirjoitit etkä asiaa.

Kaikki esimerkit jotka mainitsit ovat ns. tavallista valehtelua, jossa hyöty on konkreettinen kuten se, että autokauppias saa enemmän rahaa, vaimo ei saa raivareita eikä jätä, jne...

Tavalliset ihmiset voivat toki valehdella jostain tapahtumasta itselleen, koska asian oikean laidan tunnustaminen olisi pyskologisesti vaikeaa.

Mutta... patologinen valehtelija tarvitsee valheitaan pitäkseen koko psyykensä koossa. Hän valehtelee myös ihan vaan sadistisista syistä (kostaakseen toiselle tai kontrolloidakseen "totuutta" jne...) Hän valehtelee siis silloinkin kun tavis ei näe siihen mitään syytä. Sama tarina muuttuu joka kertomiskerralla erilaiseksi. Miten asia oikeasti meni? Sitä ei muista patologinen valehtelija itsekään useamman version jälkeen. Pahinta on että patologinen valehtelija on rakentanut oman elämäntarinansa valheen varaan, joten hänen koko elämänsä on hauras kudelma, joka uhkaa sortua pian tai ainakin pitää valehtelijan itse itselleenkin vieraana.

Turhaahan tämä varmasti on selittää, kun ei puhuta samaa kieltä. Ymmärsin mitä hait.

Suurinosa elää tuossa hauraassa kudelmassa. Tätä sinä et ymmärtänyt. Monen minuus ja minä on tuon harhaisen kudelman tynkä.

Ihmeellisen vahva tarve sulla on yrittää selittää pois patologinen valehtelu. Mistäköhän johtuu?

Mutta ei, olet edelleen väärässä.

Et luultavasti ole ollut tekemisissä patologisen valehtelijan kanssa, joten et pysty ymmärtämään eroa.

Yleensä ihmisillä on aika selkeä ja totuudenmukainen käsitys omasta persoonastaan ja kertoivat useimmiten faktat kuin ne ovat, vaikka hieman kaunistelisivat joitain kohtia. Patologinen valehtelija voi sen sijaan kertoa elämäntarinansa faktat joka kerta eri tavalla ja valehdella sellaisetkin asiat kuin syntymäaika, -paikka, -maa, ja hänellä voi olla joka kertomiskerralla erilainen perhetausta. Sama lapsuuden tapahtuma tapahtuu joka kertomiskerralla eri tavoin. Se sama arpi polvessa selitetään joka kerta eri syystä johtuvaksi. Se missä ollaan asuttu, mitä opiskeltu, mitä töitä tehty ja kenet tunnettu, yms. ovat faktoja, jotka muuttuvat patologisen valehtelijan kertomana aina sen mukaan mitä roolia hän esittää sillä kertaa.

Siksi tavallisessa ihmisellä on useimmiten kohtuullisen realistinen käsitys itsestään, patologinen valehtelija taas on esittänyt niin montaa eri roolihahmoa, ettei hän tavoita minkäänlaista autenttista minäänsä niiden takaa. Saatta olla että hän on unohtanut ne perusfaktatkin. Ihan eri sfääreissä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Patologinen eli sairaalloinen valehtelu eroaa ns. tavallisesta valehtelusta. Se ei ole yksinään diagnoosi, mutta on eräiden luonnehäiriöiden oire. Ei ole siis tilanteeseen tai moraaliin liittyvä teko, vaan juuri persoonaan.

Ymmärsit myös sanan hyöty hieman väärin. Luonnhäiriöiselle se hyöty on usein psykologista ja henkilökohtaista, ei siis välttämättä mitään rahallista tai muuta konkreettista.

Kerrohan jos pettäjä valehtelee puolisolleen, minkä rahallisen hyödyn hän tästä saa?

Jos valehtelen että onpa kaunis mekko tiinalla tai kiva uusi tukka pirkolla, niin saanko tuosta rahallista hyötyä?

Ammatin puolesta voin sanoa vaikka autokauppiaana vaikka ja mitä jotta saisin siitä rahallista hyötyä.

Entä kun valehtelee itselleen? Enhän minä tuollainen ole. Sekin on valehtelua ja psykologisen hyödyn tavoittelua.

Loppujen lopuksi porukka valehtelee tiedostaen ja tiedostamattaan hyvinkin paljon.

Et edelleenkään ymmärrä mitä kirjoitit etkä asiaa.

Kaikki esimerkit jotka mainitsit ovat ns. tavallista valehtelua, jossa hyöty on konkreettinen kuten se, että autokauppias saa enemmän rahaa, vaimo ei saa raivareita eikä jätä, jne...

Tavalliset ihmiset voivat toki valehdella jostain tapahtumasta itselleen, koska asian oikean laidan tunnustaminen olisi pyskologisesti vaikeaa.

Mutta... patologinen valehtelija tarvitsee valheitaan pitäkseen koko psyykensä koossa. Hän valehtelee myös ihan vaan sadistisista syistä (kostaakseen toiselle tai kontrolloidakseen "totuutta" jne...) Hän valehtelee siis silloinkin kun tavis ei näe siihen mitään syytä. Sama tarina muuttuu joka kertomiskerralla erilaiseksi. Miten asia oikeasti meni? Sitä ei muista patologinen valehtelija itsekään useamman version jälkeen. Pahinta on että patologinen valehtelija on rakentanut oman elämäntarinansa valheen varaan, joten hänen koko elämänsä on hauras kudelma, joka uhkaa sortua pian tai ainakin pitää valehtelijan itse itselleenkin vieraana.

Turhaahan tämä varmasti on selittää, kun ei puhuta samaa kieltä. Ymmärsin mitä hait.

Suurinosa elää tuossa hauraassa kudelmassa. Tätä sinä et ymmärtänyt. Monen minuus ja minä on tuon harhaisen kudelman tynkä.

Ihmeellisen vahva tarve sulla on yrittää selittää pois patologinen valehtelu. Mistäköhän johtuu?

Mutta ei, olet edelleen väärässä.

Et luultavasti ole ollut tekemisissä patologisen valehtelijan kanssa, joten et pysty ymmärtämään eroa.

Yleensä ihmisillä on aika selkeä ja totuudenmukainen käsitys omasta persoonastaan ja kertoivat useimmiten faktat kuin ne ovat, vaikka hieman kaunistelisivat joitain kohtia. Patologinen valehtelija voi sen sijaan kertoa elämäntarinansa faktat joka kerta eri tavalla ja valehdella sellaisetkin asiat kuin syntymäaika, -paikka, -maa, ja hänellä voi olla joka kertomiskerralla erilainen perhetausta. Sama lapsuuden tapahtuma tapahtuu joka kertomiskerralla eri tavoin. Se sama arpi polvessa selitetään joka kerta eri syystä johtuvaksi. Se missä ollaan asuttu, mitä opiskeltu, mitä töitä tehty ja kenet tunnettu, yms. ovat faktoja, jotka muuttuvat patologisen valehtelijan kertomana aina sen mukaan mitä roolia hän esittää sillä kertaa.

Siksi tavallisessa ihmisellä on useimmiten kohtuullisen realistinen käsitys itsestään, patologinen valehtelija taas on esittänyt niin montaa eri roolihahmoa, ettei hän tavoita minkäänlaista autenttista minäänsä niiden takaa. Saatta olla että hän on unohtanut ne perusfaktatkin. Ihan eri sfääreissä ollaan.

Kuten sanoin puhutaan täysin eri kieltä, lääketieteellinen sairaus se ei silti ole vaikka kuin haluaisit näin nyt väittää = sitä ei ole olemassa, se on vain sana, jota käytetään kuvaamaan ihmisestä, joka valehtelee paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Patologinen eli sairaalloinen valehtelu eroaa ns. tavallisesta valehtelusta. Se ei ole yksinään diagnoosi, mutta on eräiden luonnehäiriöiden oire. Ei ole siis tilanteeseen tai moraaliin liittyvä teko, vaan juuri persoonaan.

Ymmärsit myös sanan hyöty hieman väärin. Luonnhäiriöiselle se hyöty on usein psykologista ja henkilökohtaista, ei siis välttämättä mitään rahallista tai muuta konkreettista.

Kerrohan jos pettäjä valehtelee puolisolleen, minkä rahallisen hyödyn hän tästä saa?

Jos valehtelen että onpa kaunis mekko tiinalla tai kiva uusi tukka pirkolla, niin saanko tuosta rahallista hyötyä?

Ammatin puolesta voin sanoa vaikka autokauppiaana vaikka ja mitä jotta saisin siitä rahallista hyötyä.

Entä kun valehtelee itselleen? Enhän minä tuollainen ole. Sekin on valehtelua ja psykologisen hyödyn tavoittelua.

Loppujen lopuksi porukka valehtelee tiedostaen ja tiedostamattaan hyvinkin paljon.

Et edelleenkään ymmärrä mitä kirjoitit etkä asiaa.

Kaikki esimerkit jotka mainitsit ovat ns. tavallista valehtelua, jossa hyöty on konkreettinen kuten se, että autokauppias saa enemmän rahaa, vaimo ei saa raivareita eikä jätä, jne...

Tavalliset ihmiset voivat toki valehdella jostain tapahtumasta itselleen, koska asian oikean laidan tunnustaminen olisi pyskologisesti vaikeaa.

Mutta... patologinen valehtelija tarvitsee valheitaan pitäkseen koko psyykensä koossa. Hän valehtelee myös ihan vaan sadistisista syistä (kostaakseen toiselle tai kontrolloidakseen "totuutta" jne...) Hän valehtelee siis silloinkin kun tavis ei näe siihen mitään syytä. Sama tarina muuttuu joka kertomiskerralla erilaiseksi. Miten asia oikeasti meni? Sitä ei muista patologinen valehtelija itsekään useamman version jälkeen. Pahinta on että patologinen valehtelija on rakentanut oman elämäntarinansa valheen varaan, joten hänen koko elämänsä on hauras kudelma, joka uhkaa sortua pian tai ainakin pitää valehtelijan itse itselleenkin vieraana.

Turhaahan tämä varmasti on selittää, kun ei puhuta samaa kieltä. Ymmärsin mitä hait.

Suurinosa elää tuossa hauraassa kudelmassa. Tätä sinä et ymmärtänyt. Monen minuus ja minä on tuon harhaisen kudelman tynkä.

Ihmeellisen vahva tarve sulla on yrittää selittää pois patologinen valehtelu. Mistäköhän johtuu?

Mutta ei, olet edelleen väärässä.

Et luultavasti ole ollut tekemisissä patologisen valehtelijan kanssa, joten et pysty ymmärtämään eroa.

Yleensä ihmisillä on aika selkeä ja totuudenmukainen käsitys omasta persoonastaan ja kertoivat useimmiten faktat kuin ne ovat, vaikka hieman kaunistelisivat joitain kohtia. Patologinen valehtelija voi sen sijaan kertoa elämäntarinansa faktat joka kerta eri tavalla ja valehdella sellaisetkin asiat kuin syntymäaika, -paikka, -maa, ja hänellä voi olla joka kertomiskerralla erilainen perhetausta. Sama lapsuuden tapahtuma tapahtuu joka kertomiskerralla eri tavoin. Se sama arpi polvessa selitetään joka kerta eri syystä johtuvaksi. Se missä ollaan asuttu, mitä opiskeltu, mitä töitä tehty ja kenet tunnettu, yms. ovat faktoja, jotka muuttuvat patologisen valehtelijan kertomana aina sen mukaan mitä roolia hän esittää sillä kertaa.

Siksi tavallisessa ihmisellä on useimmiten kohtuullisen realistinen käsitys itsestään, patologinen valehtelija taas on esittänyt niin montaa eri roolihahmoa, ettei hän tavoita minkäänlaista autenttista minäänsä niiden takaa. Saatta olla että hän on unohtanut ne perusfaktatkin. Ihan eri sfääreissä ollaan.

Kuten sanoin puhutaan täysin eri kieltä, lääketieteellinen sairaus se ei silti ole vaikka kuin haluaisit näin nyt väittää = sitä ei ole olemassa, se on vain sana, jota käytetään kuvaamaan ihmisestä, joka valehtelee paljon.

Sä et nyt selvästikään lue (tai ymmärrä) tekstejä, joita kommentoit.

Selvästi sanottu yllä, että patologinen valehtelu kuuluu osana sellaisiin lääketieteellisiin diagnooseihin kuin luonnehäiriöt, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan valehtelu menee sairauden puolelle, jos se on ihmiselle pakonomaista tai jos se palvelee hänen sisäistä tasapainoaan niin, että vaihtoehtoja ei ole."

Ihan mielenkiintoinen juttu, toisaalta ovatko sitten kaikki tällaisia, monihan valehtelee jopa itselleen koska eivät kestä tottuutta olasta rumuudestaan.

Esim en ikinä voisi loukata ketään tahallisesti, mutta ärsytettynä monikin sanoo ilkeästi mm.

"Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä."

Tämäkin oli mielenkiintoinen, koska eikö valehtelusta aina haeta hyötyä, syytä valehteluunhan ei muutoin olisi?

Mytomania eli sairaalloinen halu valehdella ei kuitenkaan ole lääketieteellinen diagnoosi vaan ennemminkin persoona, tilanne ja moraalinen kysymys.

Patologinen eli sairaalloinen valehtelu eroaa ns. tavallisesta valehtelusta. Se ei ole yksinään diagnoosi, mutta on eräiden luonnehäiriöiden oire. Ei ole siis tilanteeseen tai moraaliin liittyvä teko, vaan juuri persoonaan.

Ymmärsit myös sanan hyöty hieman väärin. Luonnhäiriöiselle se hyöty on usein psykologista ja henkilökohtaista, ei siis välttämättä mitään rahallista tai muuta konkreettista.

Kerrohan jos pettäjä valehtelee puolisolleen, minkä rahallisen hyödyn hän tästä saa?

Jos valehtelen että onpa kaunis mekko tiinalla tai kiva uusi tukka pirkolla, niin saanko tuosta rahallista hyötyä?

Ammatin puolesta voin sanoa vaikka autokauppiaana vaikka ja mitä jotta saisin siitä rahallista hyötyä.

Entä kun valehtelee itselleen? Enhän minä tuollainen ole. Sekin on valehtelua ja psykologisen hyödyn tavoittelua.

Loppujen lopuksi porukka valehtelee tiedostaen ja tiedostamattaan hyvinkin paljon.

Et edelleenkään ymmärrä mitä kirjoitit etkä asiaa.

Kaikki esimerkit jotka mainitsit ovat ns. tavallista valehtelua, jossa hyöty on konkreettinen kuten se, että autokauppias saa enemmän rahaa, vaimo ei saa raivareita eikä jätä, jne...

Tavalliset ihmiset voivat toki valehdella jostain tapahtumasta itselleen, koska asian oikean laidan tunnustaminen olisi pyskologisesti vaikeaa.

Mutta... patologinen valehtelija tarvitsee valheitaan pitäkseen koko psyykensä koossa. Hän valehtelee myös ihan vaan sadistisista syistä (kostaakseen toiselle tai kontrolloidakseen "totuutta" jne...) Hän valehtelee siis silloinkin kun tavis ei näe siihen mitään syytä. Sama tarina muuttuu joka kertomiskerralla erilaiseksi. Miten asia oikeasti meni? Sitä ei muista patologinen valehtelija itsekään useamman version jälkeen. Pahinta on että patologinen valehtelija on rakentanut oman elämäntarinansa valheen varaan, joten hänen koko elämänsä on hauras kudelma, joka uhkaa sortua pian tai ainakin pitää valehtelijan itse itselleenkin vieraana.

Turhaahan tämä varmasti on selittää, kun ei puhuta samaa kieltä. Ymmärsin mitä hait.

Suurinosa elää tuossa hauraassa kudelmassa. Tätä sinä et ymmärtänyt. Monen minuus ja minä on tuon harhaisen kudelman tynkä.

Ihmeellisen vahva tarve sulla on yrittää selittää pois patologinen valehtelu. Mistäköhän johtuu?

Mutta ei, olet edelleen väärässä.

Et luultavasti ole ollut tekemisissä patologisen valehtelijan kanssa, joten et pysty ymmärtämään eroa.

Yleensä ihmisillä on aika selkeä ja totuudenmukainen käsitys omasta persoonastaan ja kertoivat useimmiten faktat kuin ne ovat, vaikka hieman kaunistelisivat joitain kohtia. Patologinen valehtelija voi sen sijaan kertoa elämäntarinansa faktat joka kerta eri tavalla ja valehdella sellaisetkin asiat kuin syntymäaika, -paikka, -maa, ja hänellä voi olla joka kertomiskerralla erilainen perhetausta. Sama lapsuuden tapahtuma tapahtuu joka kertomiskerralla eri tavoin. Se sama arpi polvessa selitetään joka kerta eri syystä johtuvaksi. Se missä ollaan asuttu, mitä opiskeltu, mitä töitä tehty ja kenet tunnettu, yms. ovat faktoja, jotka muuttuvat patologisen valehtelijan kertomana aina sen mukaan mitä roolia hän esittää sillä kertaa.

Siksi tavallisessa ihmisellä on useimmiten kohtuullisen realistinen käsitys itsestään, patologinen valehtelija taas on esittänyt niin montaa eri roolihahmoa, ettei hän tavoita minkäänlaista autenttista minäänsä niiden takaa. Saatta olla että hän on unohtanut ne perusfaktatkin. Ihan eri sfääreissä ollaan.

Kuten sanoin puhutaan täysin eri kieltä, lääketieteellinen sairaus se ei silti ole vaikka kuin haluaisit näin nyt väittää = sitä ei ole olemassa, se on vain sana, jota käytetään kuvaamaan ihmisestä, joka valehtelee paljon.

Sä et nyt selvästikään lue (tai ymmärrä) tekstejä, joita kommentoit.

Selvästi sanottu yllä, että patologinen valehtelu kuuluu osana sellaisiin lääketieteellisiin diagnooseihin kuin luonnehäiriöt, yms.

Kuuluu osana, kuten kuuluu laihuus anoreksiaan, laihuus ei itsessään kuitenkaan ole sairaus vaan se anoreksia.

Moni asia on yhdistettävissä sairauteen mutta myös luonteeseen ja persoonaan, ulkoisiin vaikutteihin.

Ymmärrän lukemaasi vaikka mielipidettäsi en ymmärräkkään. Etkä sinä minun koska kuten sanoin väärä murre, kieli, maa, planeetta.