Yritysten itku ja pikalomautus

Nyt on verosuunnittelussa tultu siihen pisteeseen, että valtiolta olisi saatava tukea. Muutoin ei tule vuosittain lottovoittoa osinkoina kuten on tullut jo isoisälle.
Kriisihän se on ja nyt kapitalisti vaatii vapaamarkkinatalouden nimissä valtiota veroineen apuun.
Ensin vuosikymmenet veroja vältellään, lobataan hallitusta niitä alentamaan ja jopa lain vastaisesti kierretään. Sitten nasahtaa ja kakki osuu ropeliin. Nyt itketään ja vedotaan miten ollaan tärkeitä ja samassa veneessä.
Koskaan en ole työtäni tehnyt hyväntekeväisyytenä. Työstä on tehty sopimus ja sitä sitten noudatettu. Työnantaja on painottanut, että voittoa pitää syntyä ja joka vuosi enemmän. Ei siinä olen minun henkilökohtaiset vaikeudet vaikuttaneet. Voittoa tai ulos. Liian vähän voittoa ja ulos.
Millä ihmeellä nyt sitä solidaarisuutta löytyy? Missä sitä on koskaan ollut toiseen suuntaan?
Onko joku ollut töissä isossa firmassa joka on vähentänyt voittojen ulosmaksua auttaakseen työvoimaansa. Tai edes työnanatajaa joka olisi puollustanut työläistä menettämästä jotakin etuisuutta, viimeisen 40v aikana.
Jos sellainen pikkufirma jostain löytyy, niin hyvä ja heille sitten tukea, mutta nämä tulos tai ulos miehet sais nyt kokea sen oman oppinsa ihan kokonaisuudessaan.
Miten tämä kriisi eroaa kenenkään koskaan kokemasta kriisistä. Kun maailma kaatuu se on aina paska paikka ja aina olis apu tarpeen. Miksi pitäisi auttaa niitä joiden koko olemassa olo on perustunut muiden auttamisen vaikeuttamiseen/lopettamiseen?