Jos synnytys on väkivaltaa, onko koulukin?

Pärjäsin koulussa kohtalaisesti, eikä minua kiusattu. Silti kouluun meneminen aina ahdisti. En yleensä lukenut läksyjä ja oppitunneilla pelotti, että opettaja kysyy jotakin. Painoin päätä alas niin kuin monet muutkin. Kielten tunnit olivat kauhistus, koska pelkäsin surkeaa ääntämistäni ja siihen liittyvää häpeää.

Porukoihin en oikein päässyt, eivätkä monet muutkaan. Välitunnit olivat sosiaalisesti kömpelöitä. Jotenkin piti saada aika kulumaan, mutta mihinkään porukkaan en kuitenkaan kuulunut.

Arvostelukin ahdisti. Vaikka en ollut huonoimpien joukossa lukiossakaan, niin silti koin painetta siitä, että ihmisiä pistettiin koko ajan järjestykseen. Onko ihmiselle muka normaalia koko ajan tuntea olevansa huonompi kuin monet muut? Sitähän koulu käytännössä on, ihmisten asettamista osaamiskarsinoihin ja itsetunnon ja omanarvontunnon latistamista.

Kun synnytystä yritettiin leimata väkivallaksi, niin eikö koulu muka sitten ole henkistä väkivaltaa? Kuinka paljon on ihmisiä, joita koulu ei ahdistanut? Kuka meni oppitunneille avoimin mielin häpeilemättä ja opettajaa ja osaamistaan pelkäämättä? Kuka tunsi kuuluvansa luontevasti joukkoon?