Onko lapsellasi psyykkisiä ongelmia?

olen ollut hyvä,rakastava ja rauhallinen äiti.



meillä ei mesota,ei tapella ym. vaan käyttäydytään niin,ettei omalla käytöksellämme tehdä lapsille mielenterveysongelmia.

rauhallisuuden alle on ainakin yhtä tuhoisaa kuin mesoaminen, jollei tuhoisampaa. En väitä että ap:llä on ongelmaa, mutta yleisesti ottaen ylikillteyteen kasvattaminen on pahoinpitelyn ja haukkumisen rinnalla hyvä tapa saada kakarasta mielenterveysongelmainen.

olen ollut hyvä,rakastava ja rauhallinen äiti.

meillä ei mesota,ei tapella ym. vaan käyttäydytään niin,ettei omalla käytöksellämme tehdä lapsille mielenterveysongelmia.

meillä käyttäydytään IHMISIKSI.



ei olla kuin eläimiä;huudeta,messuta,haistatella,toivoteta lapsia helvettiin ym. mitä täältä saa lukea...



toki joskus olen murahtanut lapsille,mutta:se riitti.



ei tarvitse kuin luoda KATSE lapseen,joka haluaisi tehdä jotain hölmöilyä,niin lapsi ymmärtää "vihjeen",ja käyttäytyy nätisti.





auktoriteetti,rajat ja rakkaus:)

Minkälainen poika oli pienempänä? 3-4-vuotiaana? 5-6-vuotiaana?



Onko hänellä ollut ystäviä koskaan? Onko ollut kiinnostunut harrastuksista? Onko hänellä ollut kolhuja elämän varrella?

Mun poikani on rampannut kaksi vuotta perheneuvolassa, nähnyt taaperoiässä perheväkivaltaa. Nyt elää ehjässä perheessä, mutta häiriökäyttäytymistä esiintyy aina kodin ulkopuolella, ei tottele muita aikuisia kuin äitiä ja isäpuolta, levoton ylivilkas ja impulsiivinen. Koulussa lähes mahdoton käsitellä, kiltti ja hyväntahtoinen kuitenkin, ei siis agressiivinen tai väkivaltainen. Ilmeisesti oireilee taaperovuosiaan edelleen. Nyt ikää 8 vuotta.

saisi vaikkapa ad/hd lapsen. Voiko joku tosiaan olla noin naivi, että kuvittelee kaikkien käytöshäiriöiden johtuvan kasvatuksesta tai huonoista kotioloista...



Voimia ap:lle!!

meillä käyttäydytään IHMISIKSI.

ei olla kuin eläimiä;huudeta,messuta,haistatella,toivoteta lapsia helvettiin ym. mitä täältä saa lukea...

toki joskus olen murahtanut lapsille,mutta:se riitti.

ei tarvitse kuin luoda KATSE lapseen,joka haluaisi tehdä jotain hölmöilyä,niin lapsi ymmärtää "vihjeen",ja käyttäytyy nätisti.

auktoriteetti,rajat ja rakkaus:)

Kun kasvat vielä hieman ja näet elämää, niin voi olla, että häpeillen muistelet näitä kommenttejasi.

on masennusta ja uhmakkuushäiriötä, jotka pohjautuvat neurologiselle ongelmalle ( asperg) ja sille, ettei koulussa osata sen kanssa toimia, vaan vaaditaan 2/5 kaltaista välitöntä vihjeen ymmärtämistä lapselta joka ei ymmärrä muuta kuin suoria käskyjä - ei siis välttämättä edes kieltoja: on ihan turha sanoa, ÄLÄ TEE NOIN, jos ei samalla kerro lapselle, että mitä sitten pitäisi tehdä. Mutta koulussa eivät osaa kertoa, vaan vaativa tymärtämään 'vihjeitä' ja katseita. Lapsi ei siis tiedä, mitä pitäisi etehdä mikä meni vikaan tai välttämättä edes että jotain meni vikaan, mutta tulee silti kerta toisensa jälkeen moitituksi ja rangaistuksi jostain, mitä ei tajua. Siinä sitä vahvempikin itsetunto murenee ja lapsi masentuu.



Sinänsä minusta on outoa, että ap sanoo, että "lasta aletaan tutkimaan" ja "adhd on poissuljettu". ADHD- ja as-tutkimukset kestävät kuukausitolkulla, ei niitä mitenkään ole voitu sulkea pois siinä vaiheessa kun tutkimukset alkavat. Sitä paitsi ainakin meillä meni niin päin, että ensin suljettiin pois kaikki ne muut - jossain määrin todennäköisemmät ja hoidettavammat - mahdollisuudet (huono kasvatus, traumat, perheolot, vuorovaikutushäiriöt, mielialahäiriöt jne) ja vasta sitten tultiin siihen tulokseen, että asperger sen olla täytyy. Olisi mielenkiintoista tietää, missä sairaalassa edetään päinvastaisessa järjestyksessä ja miksi?

12-vuotiaalla on vaikea-asteinen masennus.

elät varmaan vaaleanpunaisessa pumpulissa jos sinut on siunattu helpon luonteen omaavilla lapsilla. Et varmaan ole koskaan ajatellut, että lapsilla voi olla ihan oikeasti ongelmia mitkä eivät johdu kasvatuksesta ja toiset lapset on LUONNOSTAAN haastavampia kuin toiset eikä kaikkiin lapsiin pure katse. On myös outoa jos sinun lapsellasi ei ole ollut uhmaikää tai mikäli on ollut ja siihen on auttanut pelkkä katse. Huolestuisin lapsesta, joka ei uhmaa. Uhma ja rajojen kokeilu on tervettä ja se, että lasta joudutaan välillä arestiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka saat 2-vuotiaan käyttäytymään nätisti pelkällä katseella. Tervetuloa kokeilemaan meillekin. Olen kyllä enemmänkin onnessani temppuilevasta lapsesta kuin lapsesta, joka käyttäytyy nätisti katseesta. Jos lapsi ei saa pienenä näyttää negatiivisia tunteitaan niin näyttää kyllä sitten myöhemmin kun ei ole mamma vahtimassa. Äärimmäinen kiltteyteen kasvattaminen tuhoaa lapsen minän.

elät varmaan vaaleanpunaisessa pumpulissa jos sinut on siunattu helpon luonteen omaavilla lapsilla. Et varmaan ole koskaan ajatellut, että lapsilla voi olla ihan oikeasti ongelmia mitkä eivät johdu kasvatuksesta ja toiset lapset on LUONNOSTAAN haastavampia kuin toiset eikä kaikkiin lapsiin pure katse. On myös outoa jos sinun lapsellasi ei ole ollut uhmaikää tai mikäli on ollut ja siihen on auttanut pelkkä katse. Huolestuisin lapsesta, joka ei uhmaa. Uhma ja rajojen kokeilu on tervettä ja se, että lasta joudutaan välillä arestiin. Olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka saat 2-vuotiaan käyttäytymään nätisti pelkällä katseella. Tervetuloa kokeilemaan meillekin. Olen kyllä enemmänkin onnessani temppuilevasta lapsesta kuin lapsesta, joka käyttäytyy nätisti katseesta. Jos lapsi ei saa pienenä näyttää negatiivisia tunteitaan niin näyttää kyllä sitten myöhemmin kun ei ole mamma vahtimassa. Äärimmäinen kiltteyteen kasvattaminen tuhoaa lapsen minän.

Molemmilla pojilla on varsin mielenkiintoiset, omanlaisensa luonteet. Molemmat ovat kavereiden keskuudessa pidettyjä ja yleensä varsin asiallisesti käyttäytyviä sosiaalisia lapsia. Mutta isompi on selkeästi taipuvainen synkkyyteen, toisinaan hyvin ilkeä ja muutenkin sellainen, että ei tule olemaan helppo elämä. Nuorempi taas on herra henkkämieli ja näyttää kaikki, niin hyvät kuin huonot tunteensa todella avoimesti ja dramaattisesti. Meidän poikien kanssa pitää ehdottomasti keskustella. Huutamisesta molemmat loukkaantuvat verisesti.

On masentunut, passiivinen, mikään ei kiinnosta - koulu vähiten. Poden huonoa omaatuntoa, sillä lapsuusvuosinaan olin erittäin paljon poissa ja lapsi pitkää päivää hoidossa ja hoidossa vierailla :( Se on vaikuttanut erittäin paljon kiintymyssuhteeseen. Nyt kuopuksen kanssa on erilasta- hänet hoidin kotona ja olen päässyt pois työelämän "oravanpyörästä". Enää työ ei ole se ykkönen vaan lapset ja varsinkin kuopuksen kuntoon saaminen on tämän hetkinen suurin tavoitteeni!

on pelkotiloja. Erityisen pahasti pelkää pimeää, nyt on onneksi jo helpottanut niin, että uskaltaa sentään mennä yöllä vessaan yksin ja nukahtaa ilman aikuista...



Psykologin mukaan hyvin ymmärrettäviä nuo pelot, koska kieli ei ole vain tapa kommunikoida vaan myös väline jolla ajatellaan ja järjestellään kaoottista maailmaa.

pelkotiloja. Pelkää pimeää, kuolemaa, hukkumista jne. Jopa välillä itse "keksii" itselleen sattuneita juttuja, vaikka ei siis oikeasti ole tapahtunut. AIka jännä, että on kielellisesti jäljessä, mutta mielikuvitus laukkaa pitkällä edessä ;.D