Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
En minä ainakaan jaksa koko päivän kestävää kantapäämarssia, ei terveys kestä, saisin migreenin, naapuriko sen maksaa sitten? Lääkket yms. sairaala käynnit? Nykypäivän ihmiset niin itsekkäitä porstaita, että oikein kuvottaa. Asun jatkossa vain omakotitalossa, ei enään ikinä ei siis ikinä enään yhteisasumista seinänaapureiden kanssa, ennemmin asun teltassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt niitä kostotapoja yläkerran naapureita kohtaan. Itsellä asuu joku helvetin junttiapina joka möykkää ja paukuttaa kaiket päivät, usein hiljasuudenkin aikaan. Ei viitsis ihan pienestä mennä sanomaan kun ei sitä tiedä minkälaiset alkukantaset vihat sieltä niskaansa saa. Kusipelti postiluukusta sisään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisan7oin rivari kaksioni sopparin. Kerroin vuokranantajalle melusta ja vastaus oli, että ei ole ennen kukaan valittanut. Aina sama virsi, en jaksanut sanoa mitään takaisin, muuta kuin, että maksa takuuvuokra takaisin. Ei enään jaksa tätä pölhö touhua, seuraavaksi vuokraan okt. Ja toivoa vain, ettei naapurissa ole joku känniääliö joka pitää koiraansa ulkona 24/ räksyttämässä. Rivarissa oli lapsiperhe ja kantapäät jylisi aamusta klo 8 alk. ja loppui klo 22, jopa viikonloppuisin kun olisin halunnut nukka edes vapaapäivillä pidempään. Jotkut luulee, että päivisin saa meluta ja sitten vasta hiljaisuus ajalla älytään olla hiljaa. Kerran heräsin yölläkin tuohon kantapää marssiin. Etätyöläiselle vain kauheeta kuunnella aamusta iltaan mekkalaa.
100% sympatia täältä. Tätä ei voi ymmärtää muut kuin ne, jotka ovat itse joutuneet kokemaan tällaista häiriköintiä. Oman kodin rauha on mennyttä, yksityisyyteesi tunkeuduttu. Omaa päivän ja illan kulkua ei voi suunnitella, vaan on elettävä toisten aiheuttamien äänien ehdoilla. Emme voi enää esimerkiksi kutsua ketään kotiimme kyläilemään vaikkapa illallisen merkeissä, koska ylänaapurin kersoilla onADHD:t päällä: tum tum tum tum tum tum tum tum.
Lapsena muistan miten kerrostalossa vieraillessa meitä ohjeistettiin olemaan juoksematta ja tömistelemättä. Nykyään ilmeisesti opetetaan olemaan välittämättä muista asukkaista. minä minä minä minä minä.
Ei ole kivaa eikä reilua tuollainen meteli. Mutta ootko käynyt siellä yläkerrassa puhumassa asiasta? Ja siis miksi ihmeessä et voisi kutsua ihmisiä illalliselle? Laitatte musiikkia soimaan ja juttelette, eihän se töminä sitä nyt sentään estä. Voi olla että kiinnität siihen vähemmän huomiota kuin täydessä hiljaisuudessa.
En ole tuo lainaamasi, mutta entisen asuntoni yläkerrassa asui lapsiperhe, jonka töminä oli oikeasti niin kovaa, etten pystynyt katsomaan telkkaria, kun en kuullut sitä metelin yli. Ei siinä olisi voinut kenenkään kanssa jutella, puhelimen kanssakin piti mennä parvekkeelle jos joku soitti, koska muuten ei kuullut mitään.
Kärsitkö vain, vai koetitko hoitaa asiaa jotenkin? Tuo ei tietenkään ole missään määrin ok.
Nuo möykkääjät eivät tajua että KOTIRAUHA on olemassa ihan lakisääteisesti ja se kuuluu kaikille. Omassa kodissa ei tarvitse pitää päivällä korvatulppia, ei tarvitse elää muiden mukaan.
Nyt puhut asiaa, ihmisen pitää saada elää ja nauttia elämästä. Jos naapurit eivät kesä sitä niin ainahan voi muuttaa pois, kesällähän voi asua teltassa, voi ne linnut, niitähn voi käskeä olemaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Irtisan7oin rivari kaksioni sopparin. Kerroin vuokranantajalle melusta ja vastaus oli, että ei ole ennen kukaan valittanut. Aina sama virsi, en jaksanut sanoa mitään takaisin, muuta kuin, että maksa takuuvuokra takaisin. Ei enään jaksa tätä pölhö touhua, seuraavaksi vuokraan okt. Ja toivoa vain, ettei naapurissa ole joku känniääliö joka pitää koiraansa ulkona 24/ räksyttämässä. Rivarissa oli lapsiperhe ja kantapäät jylisi aamusta klo 8 alk. ja loppui klo 22, jopa viikonloppuisin kun olisin halunnut nukka edes vapaapäivillä pidempään. Jotkut luulee, että päivisin saa meluta ja sitten vasta hiljaisuus ajalla älytään olla hiljaa. Kerran heräsin yölläkin tuohon kantapää marssiin. Etätyöläiselle vain kauheeta kuunnella aamusta iltaan mekkalaa.
100% sympatia täältä. Tätä ei voi ymmärtää muut kuin ne, jotka ovat itse joutuneet kokemaan tällaista häiriköintiä. Oman kodin rauha on mennyttä, yksityisyyteesi tunkeuduttu. Omaa päivän ja illan kulkua ei voi suunnitella, vaan on elettävä toisten aiheuttamien äänien ehdoilla. Emme voi enää esimerkiksi kutsua ketään kotiimme kyläilemään vaikkapa illallisen merkeissä, koska ylänaapurin kersoilla onADHD:t päällä: tum tum tum tum tum tum tum tum.
Lapsena muistan miten kerrostalossa vieraillessa meitä ohjeistettiin olemaan juoksematta ja tömistelemättä. Nykyään ilmeisesti opetetaan olemaan välittämättä muista asukkaista. minä minä minä minä minä.
Ei ole kivaa eikä reilua tuollainen meteli. Mutta ootko käynyt siellä yläkerrassa puhumassa asiasta? Ja siis miksi ihmeessä et voisi kutsua ihmisiä illalliselle? Laitatte musiikkia soimaan ja juttelette, eihän se töminä sitä nyt sentään estä. Voi olla että kiinnität siihen vähemmän huomiota kuin täydessä hiljaisuudessa.
En ole tuo lainaamasi, mutta entisen asuntoni yläkerrassa asui lapsiperhe, jonka töminä oli oikeasti niin kovaa, etten pystynyt katsomaan telkkaria, kun en kuullut sitä metelin yli. Ei siinä olisi voinut kenenkään kanssa jutella, puhelimen kanssakin piti mennä parvekkeelle jos joku soitti, koska muuten ei kuullut mitään.
Kärsitkö vain, vai koetitko hoitaa asiaa jotenkin? Tuo ei tietenkään ole missään määrin ok.
Tein häiriöilmoituksen, mutta asialle ei kuulemma voinut tehdä mitään, koska metelin aiheuttivat lapset. Muutin pois.
Olen hakenut toisesta talosta yläkerran kaksiota. Jätämme tämän ihanan, unelmien kolmion taaksemme. Kiitos yläkerran Kiljusen herrasväen, pilasitte unelmakotimme. Mutta ennemmin pieni koppi ja kotirauha. Toivottavasti saamme tuon kodin, pitäkää peukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ketju on muuten tosi terapeuttista, jännästi lohduttaa se, ettei kärsi yksin. Kiitos teille kaikille ja toivon kotirauhaa tai uutta, ihanaa kotia kaikille sydämeni pohjasta! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli naapuri kysymään juuri noilla sanoilla. Että eikö edes yritetä olla hiljaa ja eikö ymmärretä että kerrostalossa kuuluu. Että hän tänäänkin heräsi 6.30 meteliin meiltä.
Voin kertoa, että KYLLÄ YRITETÄÄN. Yritetään niin, että olen ihan stressissä koko asiasta. Meillä on ylivilkas lapsi, joka herää joka aamu viideltä, tehtiin me mitä vain. Teemme ihan kaikkemme, että hän olisi hiljaa, mutta hän on pieni, ei ymmärrä ja todellakin vilkas lapi. Ja jos naapuri kuuli meidät vasta 6.30, niin voin kertoa, että ne ovat olleet pitkät 1,5h siihen asti.
Itse kysyisin toisinpäin, eikö todella nykyään enää ymmärretä, että lapsista lähtee ääntä? Että vauvaa ei saa käskemällä hiljaiseksi ja se alakerran ylivilkas taapero on erittäin todennäköisesti parin vuoden päästä merkittävästi hiljaisempi.
No se pari vuotta on vaan ihan hiton pitkä aika kuunnella sellaista aamusta iltaan. Mulla muutti seinänaapuriin puoli vuotta sitten perhe, jossa on ylivilkas kaikesta kitisevä taapero ja lisäksi vauva. Vauva itkee huomattavasti harvemmin kuin tämä kiljukaula, joka valehtelematta möykkää aamusta iltaan. Heidän keittiönsä on mun makuuhuoneen seinää vastapäätä ja olen tänäkin aamuna herännyt vähän kuuden jälkeen siihen, että pentu kiljuu keittiössä. Usein se kiljunta saa sitten aikaan sen, että myös vauva alkaa itkemään. Mikäli taapero ei vänise kovaan ääneen, hän juoksee rallia ympäri heidän kämppäänsä ja toden totta, mun asunto jytisee. En ikinä olisi voinut kuvitella, että viereisessä asunnossa juokseva pieni lapsi saisi aikaan jytinän mun kodissa. Nuo eivät KOSKAAN ole ulkona, vaikka meillä on suojainen korttelipiha keinuineen, penkkeineen ja hiekkalaatikoineen. Ihan parin sadan metrin päässä on useita leikkipuistoja, joissa on liukumäet jne., niin ei voi mennä mihinkään niistä, vaan sitä pentu pitää juoksuttaa ja huudattaa kotona.
Sori, mutta ei heru multa minkäänlaista ymmärrystä enää teille "vilkkaiden taaperoiden" perheille. Te olette juoppo/kamaremmien jälkeen kerrostalojen pahimmat naapurit.
Ei heru mullakaan ja ollaan lapsiperhe. Me ulkoillaan lasten kanssa pääsääntöisesti joka päivä ja jos lasten meno kotona äityy liialliseksi, komennamme ulos. Ei tule kuuloonkaan, että antaisimme huutaa ja kiljua ja mölytä ravata ja paiskoa kotona! Näin tekee yläkerran perhe, jossa vieläpä lauma lapsia. Lapset eivät ole ikinä ulkona, ei ikinä. Ja tosiaan, meidänkin lapset vihaa tuota perhettä, koska joutuvat nukkumaan korvatulpat korvissa.
Niin, tämä mun pointti tässä olikin, että ei todellakaan tule meilläkään kuuloon, että antaisemme huutaa, kiljua, mölytä, ravata tai paiskoa mitään kotona. MUTTA tästä HUOLIMATTA naapuri tuli noilla sanoilla sanomaan, koska eihän täällä nyt täydellisen hiljaista ole ja jos nuorimmainen itkee,hän itkee. Vai jesarillako teippaatte suut siellä?
On ihan eri asia toki, jos tahallaan mölytkään eikä ulkoilla ikinä jne. Ovat varmasti kauheita naapureita ja kuulostaa siltä, että muutenkaan ei mene hyvin. Mutta ihmiset kyllä valittaa ihan tosi pienestäkin, ei tarvitse olla ongelmaperhe, riittää että kuuluu yhtään mitään. Silloin kyllä oikeasti mietin että kannattaako noin herkästi häiriintyvän ylipäätään asua kerrostalossa.
Meillä onneksi naapuri tuli sanomaan, ollaan juteltu ja etsitty yhteisiä systeemejä. Esim selvisi että keittiöstä kuuluu heidän makkariin -no ei olla siellä aamulla. Eli kannattaa mennä juttelemaan, jos jokin painaa. Ei ihmiset yleensä tahallaan kiusaa, ei edes niiden vilkkaiden taaperoiden vanhemmat.
Jaa-a. Valitukseni jälkeen meteli kasvoi isosti. Jätkä teki hyppypotkutreenejä olohuoneeni katossa puoli tuntia. Kun isännöitsijä oli ottanut yhteyttä, seuraavana aamuna pärähti blenderi murskaamaan jäätä klo 05 aamulla ja uudelleen klo 24. Eli tämmöisiä mulkeroita nämä nykyajan kasvattamattomat kakskymppiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä oma tarina:
Muutin rivariin ja luulin se olevan rauhallinen, mutta oli kaikkea muuta. Kaikki kuului läpi, puhe, lasten huuto seinän takana, kantapäämarssi jota kesti koko päivän. Öisin oli rauhallista joskus puolilta öistä sinne aamu seiskaan. No, sitten seuraava asukas tuli kahtomaan asuntoa ja minun piti sitä esitellä, vuokranantaja ei ollut mailla eikä halmeen, vaan minun tuli sekin hoitaa vaikka ei ole minun vastuulla. Tuleva asukas kysyi, onko millaista aluetta yms.? Vastasin, että on vaikka ei ollut, paskat naapurit. Asukas oli nuori 20 vuotias lippalakkipää. Toivon todella, että nuori mies pitää bileitä 24/7. Ai, että nautin. Koko asunto asia tehtiin minulle vaikeaksi, en edes saanut avaimia sovitusti. Joten niin tein minäkin asiat vittumaisesti. Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli naapuri kysymään juuri noilla sanoilla. Että eikö edes yritetä olla hiljaa ja eikö ymmärretä että kerrostalossa kuuluu. Että hän tänäänkin heräsi 6.30 meteliin meiltä.
Voin kertoa, että KYLLÄ YRITETÄÄN. Yritetään niin, että olen ihan stressissä koko asiasta. Meillä on ylivilkas lapsi, joka herää joka aamu viideltä, tehtiin me mitä vain. Teemme ihan kaikkemme, että hän olisi hiljaa, mutta hän on pieni, ei ymmärrä ja todellakin vilkas lapi. Ja jos naapuri kuuli meidät vasta 6.30, niin voin kertoa, että ne ovat olleet pitkät 1,5h siihen asti.
Itse kysyisin toisinpäin, eikö todella nykyään enää ymmärretä, että lapsista lähtee ääntä? Että vauvaa ei saa käskemällä hiljaiseksi ja se alakerran ylivilkas taapero on erittäin todennäköisesti parin vuoden päästä merkittävästi hiljaisempi.
No se pari vuotta on vaan ihan hiton pitkä aika kuunnella sellaista aamusta iltaan. Mulla muutti seinänaapuriin puoli vuotta sitten perhe, jossa on ylivilkas kaikesta kitisevä taapero ja lisäksi vauva. Vauva itkee huomattavasti harvemmin kuin tämä kiljukaula, joka valehtelematta möykkää aamusta iltaan. Heidän keittiönsä on mun makuuhuoneen seinää vastapäätä ja olen tänäkin aamuna herännyt vähän kuuden jälkeen siihen, että pentu kiljuu keittiössä. Usein se kiljunta saa sitten aikaan sen, että myös vauva alkaa itkemään. Mikäli taapero ei vänise kovaan ääneen, hän juoksee rallia ympäri heidän kämppäänsä ja toden totta, mun asunto jytisee. En ikinä olisi voinut kuvitella, että viereisessä asunnossa juokseva pieni lapsi saisi aikaan jytinän mun kodissa. Nuo eivät KOSKAAN ole ulkona, vaikka meillä on suojainen korttelipiha keinuineen, penkkeineen ja hiekkalaatikoineen. Ihan parin sadan metrin päässä on useita leikkipuistoja, joissa on liukumäet jne., niin ei voi mennä mihinkään niistä, vaan sitä pentu pitää juoksuttaa ja huudattaa kotona.
Sori, mutta ei heru multa minkäänlaista ymmärrystä enää teille "vilkkaiden taaperoiden" perheille. Te olette juoppo/kamaremmien jälkeen kerrostalojen pahimmat naapurit.
Ei heru mullakaan ja ollaan lapsiperhe. Me ulkoillaan lasten kanssa pääsääntöisesti joka päivä ja jos lasten meno kotona äityy liialliseksi, komennamme ulos. Ei tule kuuloonkaan, että antaisimme huutaa ja kiljua ja mölytä ravata ja paiskoa kotona! Näin tekee yläkerran perhe, jossa vieläpä lauma lapsia. Lapset eivät ole ikinä ulkona, ei ikinä. Ja tosiaan, meidänkin lapset vihaa tuota perhettä, koska joutuvat nukkumaan korvatulpat korvissa.
Niin, tämä mun pointti tässä olikin, että ei todellakaan tule meilläkään kuuloon, että antaisemme huutaa, kiljua, mölytä, ravata tai paiskoa mitään kotona. MUTTA tästä HUOLIMATTA naapuri tuli noilla sanoilla sanomaan, koska eihän täällä nyt täydellisen hiljaista ole ja jos nuorimmainen itkee,hän itkee. Vai jesarillako teippaatte suut siellä?
On ihan eri asia toki, jos tahallaan mölytkään eikä ulkoilla ikinä jne. Ovat varmasti kauheita naapureita ja kuulostaa siltä, että muutenkaan ei mene hyvin. Mutta ihmiset kyllä valittaa ihan tosi pienestäkin, ei tarvitse olla ongelmaperhe, riittää että kuuluu yhtään mitään. Silloin kyllä oikeasti mietin että kannattaako noin herkästi häiriintyvän ylipäätään asua kerrostalossa.
Meillä onneksi naapuri tuli sanomaan, ollaan juteltu ja etsitty yhteisiä systeemejä. Esim selvisi että keittiöstä kuuluu heidän makkariin -no ei olla siellä aamulla. Eli kannattaa mennä juttelemaan, jos jokin painaa. Ei ihmiset yleensä tahallaan kiusaa, ei edes niiden vilkkaiden taaperoiden vanhemmat.
Jaa-a. Valitukseni jälkeen meteli kasvoi isosti. Jätkä teki hyppypotkutreenejä olohuoneeni katossa puoli tuntia. Kun isännöitsijä oli ottanut yhteyttä, seuraavana aamuna pärähti blenderi murskaamaan jäätä klo 05 aamulla ja uudelleen klo 24. Eli tämmöisiä mulkeroita nämä nykyajan kasvattamattomat kakskymppiset.
Toivottavasti työkkäri patistaa näitä kakaroita ihan olan takaa ei voi olla niin että saavat yökaudet rellestää ja häiritä muiden yöunia.
Terveisin se joka heräsi 2.30 aamuyöllä ryskeeseen ja paukkeeseen!
Meidän alapuolella asuu nuoripari noin vuoden ikäsen kanssa. Ja huutavat päivittäin. Myös puhuvat huutaen. Sääliksi käy lasta, kun pinna niin herkässä vanhemmilla. Varsinkin mies huutaa. Eikö ne ymmärrä , että se kuuluu.. vuokralla asuvat osaketalossa. En kehtaisi tuollaista meteliä pitää jos vuokralla asuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväunet ois tärkeet kirjoitti:
Nuo möykkääjät eivät tajua että KOTIRAUHA on olemassa ihan lakisääteisesti ja se kuuluu kaikille. Omassa kodissa ei tarvitse pitää päivällä korvatulppia, ei tarvitse elää muiden mukaan.
Vähän pakko se joskus kuitenkin on, ellei jatka tuuriluontoista paremman asunnon metsästystä. Esim. itsellä rivarin päädyssä tulee kätevästi vesiputket juuri täältä päästä taloon ja kulkevat tuolla katon läpi. Saan ilon kuunnella jokaisen muun talon asukkaan vedenkäyttöääniä, putkien suhinoita ja kolinoita. Kyllä talon toisessa päässä viimeisenä asuvalla on tämän suhteen mahtavat oltavat kun kuuluu vain ne omat vesiäänet. Nämä sarjassamme ääniä joita vaan täytyy sietää.
Vierailija kirjoitti:
Tässä oma tarina:
Muutin rivariin ja luulin se olevan rauhallinen, mutta oli kaikkea muuta. Kaikki kuului läpi, puhe, lasten huuto seinän takana, kantapäämarssi jota kesti koko päivän. Öisin oli rauhallista joskus puolilta öistä sinne aamu seiskaan. No, sitten seuraava asukas tuli kahtomaan asuntoa ja minun piti sitä esitellä, vuokranantaja ei ollut mailla eikä halmeen, vaan minun tuli sekin hoitaa vaikka ei ole minun vastuulla. Tuleva asukas kysyi, onko millaista aluetta yms.? Vastasin, että on vaikka ei ollut, paskat naapurit. Asukas oli nuori 20 vuotias lippalakkipää. Toivon todella, että nuori mies pitää bileitä 24/7. Ai, että nautin. Koko asunto asia tehtiin minulle vaikeaksi, en edes saanut avaimia sovitusti. Joten niin tein minäkin asiat vittumaisesti. Niin makaa kuin petaa.
Ei kai se vuokralaiselle kuulu näyttää asuntoa, ei tarvi edes olla paikalla. Tässä sen näkee, että vuokranantajille kelpaa vain raha mutta vastuuta ei oteta, ei vaivauduta edes paikanpäälle katsomaan seuraavaa asukkia. Kai sait vuokranalennusta kun asuntoa näytit?
Ei erityisemmin liity metelöintiin, mutta ällöttää jatkuva tupakanhaju omassa kodissa ns. ketjupolttajat, hyi olkoon... Koskaan ei ole hyvä hetki tuulettaa raikasta ilmaa kotiinsa, kun yksi lopettaa niin toinen aloittaa. Seuraava asunto tulee varmasti olemaan savuttomasta taloyhtiöstä.
Mulla kävi kerran kans niin, että jouduin näyttämään asuntoa seuraaville ehdokkaille, kun vuokranantaja oli toisella paikkakunnalla 400 km päässä, joten joustin. Asuntoa kävi ensin katsomassa sellainen nuori mies joka kysyi, että onko asunto rauhallinen ja kuuluuko ääniä? Aluksi ajattelin, että taidan jekuttaa nuorta miestä ja sanoa asuntoa rauhalliseksi vaikkei se sitä ollut, mutta ei minusta ollut valehteluun. Sanoin rehellisesti, että meluisa asuntoa, jotenkin sain vaikutelman, että nuori mies ei pidä metelistä eikä bileistä. Ei kaikki nuoret mekasta. Joskus naapurissani on myös ollut nuori heviletti mies, eikä koskaan kuulunut mitään ääntä hänen asunnosta. Ei kannata siis yleistää, sen näkee yleensä naamasta kuka on v-mäinen ja sen vain huomaa olemuksesta. Aluksi kyllä hiukan häiritsi, että nuori mies tuli näyttöön paikanpäälle 2 minuuttia myöhässä ja ei kysynyt, että otetaanko kengät pois mutta asunto oli jo siinä kohtaa tyhjä joten aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä oma tarina:
Muutin rivariin ja luulin se olevan rauhallinen, mutta oli kaikkea muuta. Kaikki kuului läpi, puhe, lasten huuto seinän takana, kantapäämarssi jota kesti koko päivän. Öisin oli rauhallista joskus puolilta öistä sinne aamu seiskaan. No, sitten seuraava asukas tuli kahtomaan asuntoa ja minun piti sitä esitellä, vuokranantaja ei ollut mailla eikä halmeen, vaan minun tuli sekin hoitaa vaikka ei ole minun vastuulla. Tuleva asukas kysyi, onko millaista aluetta yms.? Vastasin, että on vaikka ei ollut, paskat naapurit. Asukas oli nuori 20 vuotias lippalakkipää. Toivon todella, että nuori mies pitää bileitä 24/7. Ai, että nautin. Koko asunto asia tehtiin minulle vaikeaksi, en edes saanut avaimia sovitusti. Joten niin tein minäkin asiat vittumaisesti. Niin makaa kuin petaa.
Ei kai se vuokralaiselle kuulu näyttää asuntoa, ei tarvi edes olla paikalla. Tässä sen näkee, että vuokranantajille kelpaa vain raha mutta vastuuta ei oteta, ei vaivauduta edes paikanpäälle katsomaan seuraavaa asukkia. Kai sait vuokranalennusta kun asuntoa näytit?
Tämä on aivan normaali toimintatapa ainakin tällä paikkakunnalla kaupungin vuokra-asunnoissa, että poistuva asukas esittelee kämpän seuraavalle. Ei sieltä virastosta kukaan viitsi tulla esittelijäksi.
Naapurin pössyttely ja se tuoksu vähän häiritsee mutta lähinnä siksi että itselläni ei ole varaa pössytellä.
Mene sinäkin sossupummi töihin niin opit olemaan hiljaa!