Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli naapuri kysymään juuri noilla sanoilla. Että eikö edes yritetä olla hiljaa ja eikö ymmärretä että kerrostalossa kuuluu. Että hän tänäänkin heräsi 6.30 meteliin meiltä.
Voin kertoa, että KYLLÄ YRITETÄÄN. Yritetään niin, että olen ihan stressissä koko asiasta. Meillä on ylivilkas lapsi, joka herää joka aamu viideltä, tehtiin me mitä vain. Teemme ihan kaikkemme, että hän olisi hiljaa, mutta hän on pieni, ei ymmärrä ja todellakin vilkas lapi. Ja jos naapuri kuuli meidät vasta 6.30, niin voin kertoa, että ne ovat olleet pitkät 1,5h siihen asti.
Itse kysyisin toisinpäin, eikö todella nykyään enää ymmärretä, että lapsista lähtee ääntä? Että vauvaa ei saa käskemällä hiljaiseksi ja se alakerran ylivilkas taapero on erittäin todennäköisesti parin vuoden päästä merkittävästi hiljaisempi.
No se pari vuotta on vaan ihan hiton pitkä aika kuunnella sellaista aamusta iltaan. Mulla muutti seinänaapuriin puoli vuotta sitten perhe, jossa on ylivilkas kaikesta kitisevä taapero ja lisäksi vauva. Vauva itkee huomattavasti harvemmin kuin tämä kiljukaula, joka valehtelematta möykkää aamusta iltaan. Heidän keittiönsä on mun makuuhuoneen seinää vastapäätä ja olen tänäkin aamuna herännyt vähän kuuden jälkeen siihen, että pentu kiljuu keittiössä. Usein se kiljunta saa sitten aikaan sen, että myös vauva alkaa itkemään. Mikäli taapero ei vänise kovaan ääneen, hän juoksee rallia ympäri heidän kämppäänsä ja toden totta, mun asunto jytisee. En ikinä olisi voinut kuvitella, että viereisessä asunnossa juokseva pieni lapsi saisi aikaan jytinän mun kodissa. Nuo eivät KOSKAAN ole ulkona, vaikka meillä on suojainen korttelipiha keinuineen, penkkeineen ja hiekkalaatikoineen. Ihan parin sadan metrin päässä on useita leikkipuistoja, joissa on liukumäet jne., niin ei voi mennä mihinkään niistä, vaan sitä pentu pitää juoksuttaa ja huudattaa kotona.
Sori, mutta ei heru multa minkäänlaista ymmärrystä enää teille "vilkkaiden taaperoiden" perheille. Te olette juoppo/kamaremmien jälkeen kerrostalojen pahimmat naapurit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli naapuri kysymään juuri noilla sanoilla. Että eikö edes yritetä olla hiljaa ja eikö ymmärretä että kerrostalossa kuuluu. Että hän tänäänkin heräsi 6.30 meteliin meiltä.
Voin kertoa, että KYLLÄ YRITETÄÄN. Yritetään niin, että olen ihan stressissä koko asiasta. Meillä on ylivilkas lapsi, joka herää joka aamu viideltä, tehtiin me mitä vain. Teemme ihan kaikkemme, että hän olisi hiljaa, mutta hän on pieni, ei ymmärrä ja todellakin vilkas lapi. Ja jos naapuri kuuli meidät vasta 6.30, niin voin kertoa, että ne ovat olleet pitkät 1,5h siihen asti.
Itse kysyisin toisinpäin, eikö todella nykyään enää ymmärretä, että lapsista lähtee ääntä? Että vauvaa ei saa käskemällä hiljaiseksi ja se alakerran ylivilkas taapero on erittäin todennäköisesti parin vuoden päästä merkittävästi hiljaisempi.
No se pari vuotta on vaan ihan hiton pitkä aika kuunnella sellaista aamusta iltaan. Mulla muutti seinänaapuriin puoli vuotta sitten perhe, jossa on ylivilkas kaikesta kitisevä taapero ja lisäksi vauva. Vauva itkee huomattavasti harvemmin kuin tämä kiljukaula, joka valehtelematta möykkää aamusta iltaan. Heidän keittiönsä on mun makuuhuoneen seinää vastapäätä ja olen tänäkin aamuna herännyt vähän kuuden jälkeen siihen, että pentu kiljuu keittiössä. Usein se kiljunta saa sitten aikaan sen, että myös vauva alkaa itkemään. Mikäli taapero ei vänise kovaan ääneen, hän juoksee rallia ympäri heidän kämppäänsä ja toden totta, mun asunto jytisee. En ikinä olisi voinut kuvitella, että viereisessä asunnossa juokseva pieni lapsi saisi aikaan jytinän mun kodissa. Nuo eivät KOSKAAN ole ulkona, vaikka meillä on suojainen korttelipiha keinuineen, penkkeineen ja hiekkalaatikoineen. Ihan parin sadan metrin päässä on useita leikkipuistoja, joissa on liukumäet jne., niin ei voi mennä mihinkään niistä, vaan sitä pentu pitää juoksuttaa ja huudattaa kotona.
Sori, mutta ei heru multa minkäänlaista ymmärrystä enää teille "vilkkaiden taaperoiden" perheille. Te olette juoppo/kamaremmien jälkeen kerrostalojen pahimmat naapurit.
Bassot seinä vasten ja laita matalataajuista ääntä sieltä heti kun taapero jytistää.
Meidän kerrostalossa asuu useammassa eri asunnossa ns. erityislapsia ja varsinkin loma-aikoina meteli on välillä aikamoista. Ei silti ole koskaan haitannut, koska tää metelöinti tapahtuu pelkästään päiväsaikaan.
En itsekään varmaan ole mikään unelmanaapuri, kun hoidan uskonnollisia velvollisuuksiani päiväsaikaan ja niistäkin saattaa tulla ääntä. Pyrin kuitenkin pitämään desibelit inhimillisellä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis kaksi muutakin lasta, ja he pysyvät kyllä ihan riittävän hiljaa. Ei olla avuttomia vanhempia. Lapsia vaan on todella erilaisia. Tekee niin surulliseksi tämä ihmisten ymmärtämättömyys. Ei se taapero tahallaan ole ylivilkas eikä me vanhemmat olla mitenkään neuvottomia, vaikka ei pystytä häntä toiseksi taikomaan. Ehkä pitäisikin antaa hänen mekastaa viikko, ja sitten jatkaa tällä nykymenolla, niin naapuri saattaisi oivaltaa, miten todella hiljaa ollaan siihen verrattuna, mitä tämä erittäin helposti voisi olla.
Ehkä naapurinkin pitäisi sitten aloittaa viikon bileputki, jossa huudatetaan musiikkia yötä päivää, mölistään kännissä ja ravataan rapussa. Poliisit käy rauhoittelemassa joka päivä, mutta mitä se hillitsee sen hetken ja alkaa sitten uudestaan.
Saattaisit sinä sitten oivaltaa, kuinka hyvin kaikki kuuluu ja miten hiljaa naapurissa ollaan silloinkin, kun sun kiljukaulapentusi pilaa muiden elämän.
Asun itse nykyaikaisessa yksiössä, jossa molemmilla sivuilla (ja luonnollisesti myös ylä- ja alapuolella) on vain yksiöt. Sikäli hyvä valinta, kun talon lapsiperheet asuvat vähintään asunnon päässä omastani. Ei pelkoa että joutuisi sellaisen terroristiperheen uhriksi, jossa eLäMiSeN ääniä joutuis kuuntelemaan jatkuvasti ja josta valittaminen on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Vastaavasti voikin saada huutavan jonnen tai jonnan, juopon tai nistin, mutta jotenkin nuokin menee oman kokemuksen mukaan ennemmin kuin lapsiperhe ja "ylivilkkaat" lapset. Niitäkin tässä talossa on, mutta kiitän rakentajia kohtuullisen hyvästä äänieristyksestä.
Pahin mölyapinalauma oli edellisessä asunnossa, jossa sekä sivulla että alapuolella asui pahimmassa uhmaiässä olevia lapsia. Toiselle tuli joku vaihe, jossa se saattoi valehtelematta huutaa jopa puoli tuntia yhtä menoa, yleensä noin 10-15min kerrallaan. Ja ihan siis karjumalla karjua, useita kertoja päivässä. Alakerran perheessä oli esiteini ja noin 6-vuotias lapsi. Esiteiniä ilmeisesti ärsytti kaikki mitä veli teki, joten se huusi sille päivät pitkät, veli tietysti kiljui takaisin ja välillä siihen oopperaan liittyi äitikin, joka huusi molemmille lapsilleen todella rumasti. Tämän kruunasi opiskelija kaksikko, jossa toinen miehistä innostui laulunopettelusta ja jos muuten oli liian hiljaista, päätti tämä reipas mies täräyttää 90-luvun rokkibiisejä ja Bon jovia. Hänen äänialansa oli matalasta korkeaan falsettiin ja siitä takaisin :D eli semmoista oooOOOoooOOoo huutolaulua. Oli onni päästä vihdoin siitä freakshowsta pois, vaikka asunnon koko pieneni puolella.
Kaljajonne tuli yöllä rymistelemällä kotiin ja kantapää jyske alkoi. Heräsin tänään klo 8 aikaa ja aloin paukuttaan vasaralla listoja, kuin olisin tehnyt remonttia. Alkoi armoton pattereiden hakkaaminen, aloin paukuttaan kahta kauheemmin, enkä välittänyt. Päivällä kun saa vaikka remontoida mutta yöllä ei saa kolistella. Kosto eli siis. Kummaa porukkaa tässäkin talossa, päivisin hiljaista eikä saa remontoida mutta sitten yöllä saa meluta, kunnon avohoito porukkaa. Onneksi kokoajan etsin uutta asuntoa, toivottavasti tärppää pian, ja seuraava asunto ei ole kerrostalo. Ihmettelen kovasti miten remontin ääni häiritsee mutta yöllinen melu ei. Jos yöllä ei saa nukkua muut niin turha maata muidenkaan pitkälle päivään. Mietin vain sitäkin, että sitten kun muutan ja löydän asunnon, niin siitähän tulee muutto ääniä, tavaraa kannetaan ulos jne. , varmaan silloinkin alkaa pattereiden hakkaaminen, ihan hullua.
Tuntuu, että olen ainoa työssä käyvä tässä talossa.
Vierailija kirjoitti:
Kaljajonne tuli yöllä rymistelemällä kotiin ja kantapää jyske alkoi. Heräsin tänään klo 8 aikaa ja aloin paukuttaan vasaralla listoja, kuin olisin tehnyt remonttia. Alkoi armoton pattereiden hakkaaminen, aloin paukuttaan kahta kauheemmin, enkä välittänyt. Päivällä kun saa vaikka remontoida mutta yöllä ei saa kolistella. Kosto eli siis. Kummaa porukkaa tässäkin talossa, päivisin hiljaista eikä saa remontoida mutta sitten yöllä saa meluta, kunnon avohoito porukkaa. Onneksi kokoajan etsin uutta asuntoa, toivottavasti tärppää pian, ja seuraava asunto ei ole kerrostalo. Ihmettelen kovasti miten remontin ääni häiritsee mutta yöllinen melu ei. Jos yöllä ei saa nukkua muut niin turha maata muidenkaan pitkälle päivään. Mietin vain sitäkin, että sitten kun muutan ja löydän asunnon, niin siitähän tulee muutto ääniä, tavaraa kannetaan ulos jne. , varmaan silloinkin alkaa pattereiden hakkaaminen, ihan hullua.
Nää kalja jonnet on kyllä niin lapsellista sakkia, ettei tosikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli naapuri kysymään juuri noilla sanoilla. Että eikö edes yritetä olla hiljaa ja eikö ymmärretä että kerrostalossa kuuluu. Että hän tänäänkin heräsi 6.30 meteliin meiltä.
Voin kertoa, että KYLLÄ YRITETÄÄN. Yritetään niin, että olen ihan stressissä koko asiasta. Meillä on ylivilkas lapsi, joka herää joka aamu viideltä, tehtiin me mitä vain. Teemme ihan kaikkemme, että hän olisi hiljaa, mutta hän on pieni, ei ymmärrä ja todellakin vilkas lapi. Ja jos naapuri kuuli meidät vasta 6.30, niin voin kertoa, että ne ovat olleet pitkät 1,5h siihen asti.
Itse kysyisin toisinpäin, eikö todella nykyään enää ymmärretä, että lapsista lähtee ääntä? Että vauvaa ei saa käskemällä hiljaiseksi ja se alakerran ylivilkas taapero on erittäin todennäköisesti parin vuoden päästä merkittävästi hiljaisempi.
No se pari vuotta on vaan ihan hiton pitkä aika kuunnella sellaista aamusta iltaan. Mulla muutti seinänaapuriin puoli vuotta sitten perhe, jossa on ylivilkas kaikesta kitisevä taapero ja lisäksi vauva. Vauva itkee huomattavasti harvemmin kuin tämä kiljukaula, joka valehtelematta möykkää aamusta iltaan. Heidän keittiönsä on mun makuuhuoneen seinää vastapäätä ja olen tänäkin aamuna herännyt vähän kuuden jälkeen siihen, että pentu kiljuu keittiössä. Usein se kiljunta saa sitten aikaan sen, että myös vauva alkaa itkemään. Mikäli taapero ei vänise kovaan ääneen, hän juoksee rallia ympäri heidän kämppäänsä ja toden totta, mun asunto jytisee. En ikinä olisi voinut kuvitella, että viereisessä asunnossa juokseva pieni lapsi saisi aikaan jytinän mun kodissa. Nuo eivät KOSKAAN ole ulkona, vaikka meillä on suojainen korttelipiha keinuineen, penkkeineen ja hiekkalaatikoineen. Ihan parin sadan metrin päässä on useita leikkipuistoja, joissa on liukumäet jne., niin ei voi mennä mihinkään niistä, vaan sitä pentu pitää juoksuttaa ja huudattaa kotona.
Sori, mutta ei heru multa minkäänlaista ymmärrystä enää teille "vilkkaiden taaperoiden" perheille. Te olette juoppo/kamaremmien jälkeen kerrostalojen pahimmat naapurit.
Mä en tiedä miksi enää edes kommentoin, koska edellisiä viestejä ei selvästi ole luettu. Mutta sanonpa nyt silti. Meillä ei lapset todellakaan juokse sisällä eikä tömistele, eikä muutenkaan jatkuvasti rieku. Me ollaan todellakin kaksi kertaa päivässä monta tuntia kerrallaan ulkona ja sisälläkin saadaan aikaan ihan hiljaista toimintaa. Kyse on siitä, että kyllä meiltä silti joskus ääntä kuuluu, ja sille me emme voi mitään. Lapset itkee kun he itkee, ja meidän lapsi nyt vaan herää aikaisin aamulla, niin ikävää kuin se onkin. Jos oikeasti tämä on naapureille ongelma, niin kyllä myös kysyn, että miksi pitää ehdoin tahdoin asua kerrostalossa. Kuten sanottua, meidän alakerrassa asuu koliikkivauva, joudutaan itsekin kuuntelemaan itkua ja vielä paljon useammin kuin meiltä kuuluu. Mutta kestetään se, ymmärretään, että se on ohimenevää eikä sille voi mitään. Aivan varmasti vanhemmat tekee kaikkensa saadakseen sen itkun loppumaan. Ihan niin kuin mekin tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on siis kaksi muutakin lasta, ja he pysyvät kyllä ihan riittävän hiljaa. Ei olla avuttomia vanhempia. Lapsia vaan on todella erilaisia. Tekee niin surulliseksi tämä ihmisten ymmärtämättömyys. Ei se taapero tahallaan ole ylivilkas eikä me vanhemmat olla mitenkään neuvottomia, vaikka ei pystytä häntä toiseksi taikomaan. Ehkä pitäisikin antaa hänen mekastaa viikko, ja sitten jatkaa tällä nykymenolla, niin naapuri saattaisi oivaltaa, miten todella hiljaa ollaan siihen verrattuna, mitä tämä erittäin helposti voisi olla.
Ehkä naapurinkin pitäisi sitten aloittaa viikon bileputki, jossa huudatetaan musiikkia yötä päivää, mölistään kännissä ja ravataan rapussa. Poliisit käy rauhoittelemassa joka päivä, mutta mitä se hillitsee sen hetken ja alkaa sitten uudestaan.
Saattaisit sinä sitten oivaltaa, kuinka hyvin kaikki kuuluu ja miten hiljaa naapurissa ollaan silloinkin, kun sun kiljukaulapentusi pilaa muiden elämän.
Niin. No, alakerrassa asuu öisin huutava koliikkivauva. Seinänaapurina lapseton ja sinkku jannu, joka bilettää viikonloppuisin. Toisena seinänaapurina lapsiperhe. Jostain kantautuu päivisin myös koiran räksytystä. Ei täällä mitenkään hiljaista ole, mutta tämä on kerrostalo, ihan ymmärrän sen. Mekin tehdään oikeasti ihan kaikkemme ottaaksemme naapurimme huomioon, silti meistä lähtee ääntä. En Todella ymmärrä sitä, että ei saisi kuulua mitään, minkä sille tosiaan voi, jos kuuluu. Siis sen jälkeen kun yritetään se minkä voi.
Täällä on ihan järkyttävän kielteistä porukkaa. Toivon vaan syvästi, että olette omakotitaloasujia niin ei tarvitse ahdistua🤗
^Joo huomattiin että sulla meni tunteisiin, kun et saa pilata naapurisi elämää rauhassa. Laitapa vielä pari uhriutumisromaania.
Onko ehdoin tahdoin lapsen kanssa asuttava kerrostalossa? Muuta omakotitaloon, lähde sieltä kalliilta miljoonakämppäseudultasi. Onko pakko ehdoin tahdoin asua jossain kalliilla alueella?
Naapureilta tuntuu hävinnen lapsen tulon myötä kaikki kontrolli joka oli aiemmin monta vuotta, eikä melua juurikaan kuulunut. Nykyään tampataan kuin norsut, paiskotaan etuovea ja muutenkin kolistellaan jatkuvasti. Mielenkiintoista miten se lapsi saa tuolla tavalla vanhemmatkin taantumaan, mahtaako olla yleistäkin.
Kyllä tosiaan kuuluu selvästi naapurista ääniä...se vaan harmittaa kun seinät on välillä aika viileitä huoneistossa niin korva meinaa paleltua...
Joo o. Aamu kasilta se kantapää jylinä alkoi ja edelleen jylisee, hetkittäin hiljaista, nyt vasaroidaan. Olisi ollut kiva nukkua pitkään kun töistäkin vapaata. Asun rivarissa ja naapurina iso perhe. Miksi perheet ei muuta omakotitaloon meluamaan. Tämäkin asunto pilattu typerillä naapureilla. Kerrostalossakaan näin pahaa melua olla vaikka öisin joskus oli levotonta muttta ei sekään koko yötä kestänyt niinkuin tässä rivitalossa. Iso pettymys. Seuraava talo on omakotitalo, en enää jaksa näitä seinänaapureita enkä jaksa elää muiden ehtojen mukaan. Asunto ilmoitus jo laitettu ja nyt vain toivoa parasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että olen ainoa työssä käyvä tässä talossa.
Sama täällä tai sitten moni tekee joko etätöitä tai opiskelee kotona.
Vierailija kirjoitti:
Joo o. Aamu kasilta se kantapää jylinä alkoi ja edelleen jylisee, hetkittäin hiljaista, nyt vasaroidaan. Olisi ollut kiva nukkua pitkään kun töistäkin vapaata. Asun rivarissa ja naapurina iso perhe. Miksi perheet ei muuta omakotitaloon meluamaan. Tämäkin asunto pilattu typerillä naapureilla. Kerrostalossakaan näin pahaa melua olla vaikka öisin joskus oli levotonta muttta ei sekään koko yötä kestänyt niinkuin tässä rivitalossa. Iso pettymys. Seuraava talo on omakotitalo, en enää jaksa näitä seinänaapureita enkä jaksa elää muiden ehtojen mukaan. Asunto ilmoitus jo laitettu ja nyt vain toivoa parasta.
Äläpä:D täällä alkoi naputtaminen ja vasarointi heti tasan klo 7.00, ihanaa kun muutenkin illalla nukahtamisvaikeuksia ja stressi päällä että aamulla taas naapuri aloittaa kantapää jytinän lisäksi vasaroimaan ja hakkaamaan vasaralla! Aamuyöllä nukahdin ja kiva mennä 2-3 tunnin unilla töihin,teen iltatöitä just sen takia kun en saa nukahdettua iltaisin tarpeeksi ajoissa. Mutta vaikeaa käydä edes iltatöissä kun ei saa nukuttua muutamaa tuntia enempää! Sitten on välillä niin kuoleman väsynyt illalla että nukahtaa vaikka kantapääaskellus vaan jatkunut!
Niinpä. Ja miksi sitä tupakointi kieltoa ei voida noudattaa kun tupakansavu-siis savu- kantautuu sisälle asuntoihin.
MInä säälin kerrostalossa asuvia ihmisiä. Kerrostaloasuminen ei sovi lapsiperheille ollenkaan.
Kerrostalo on hyvä asumismuoto sairaille ja vanhuksille, koska he eivät jaksa enää hoitaa omakotitaloa. Samoin opiskelijoille, jotka viettävät opiskelupaikkakunnalla vain osan lukuvuodesta. Kerrostalo voi sopia joillekin sinkuille ja lapsettomille pariskunnille.
Lapsiperheille suosittelen omakotitaloa suurella tontilla. Maaseudulla omakotitalossa saa asua ihan omassa rauhassa ilman naapureitten jatkuvaa älämölöä, häiriköintiä ja metelöintiä. Elämäntapanotkujat ja juopot eivät huutele hävyttömyyksiä keskellä kirkasta päivää eivätkä kuseksi nurkkiin ja porttikonkeihin. Huumeitakäyttävät piripäät eivät uhkaile kunniallisia kansalaisia toreilla, puistoissa ja kaduilla. Näpistelijät ja ammativarkaat eivät uhkaa omaisuutta. Lasten ei tarvitse katsella elämäntapanotkujia, juoppoja ja piripäitä.
Ei yritetä, uusi naapuri eilisillasta asti: tömin tömin tömin, tanner vaan tärisee! Ja asuu sivuasunnossa kaikenlisäksi.